Varoitus Vestiaire Collectivesta

Olen kerran aikaisemmin ostanut itselleni huivin käytettyjen merkkituotteiden verkkokaupasta Vestiaire Collectivesta ja kirjoitin ostoskokemuksestani täällä. Tuolloin ostosprosessi oli paitsi helppo, myös kohtuullisen nopea, ja minulle ei jäänyt mitään huonoa sanottavaa Vestiairesta. Tällä kertaa asia ei mennyt ihan niin putkeen.

Olin jo tuolloin ensimmäisellä tilauskerralla tietoinen siitä, että sivusto on saanut kahdenlaista palautetta. Toiset ovat hyvin tyytyväisiä, mutta myös feikkituotteita on päässyt seulan läpi. Yritys mainostaa valttikorttinaan perinpohjaista tarkastusta, jonka jokainen myyty tuote heidän kautta kulkiessaan käy läpi. Sanoin muistaakseni viimeksi, että Vestiaire on hyvä kauppapaikka, kun tietää mitä on hakemassa ja osaa pitää silmänsä auki väärennösten veralta. 

Eräänä päivänä joku aika takaperin minuun iski leopardihulluus. Näin Louis Vuittonin leopardihuivin aivan uusin silmin ja totesin, että sellainen olisi erinomainen lisä vaatekaappiini. Uuden hinta on kuitenkin reippaasti oman kipurajani ylitse, joten oli selvää lähteä jahtaamaan käytettyä tuotetta. Se löytyikin jonkin ajan kuluttua juuri Vestiaire Collectiven kautta. Kun hinta, kuvat sekä tuotteen kuvailu olivat kohdallaan, klikkasin huivin kotiin.  

Kun se sitten saapui DHL:n toimittamana kotiovelle, avasin paketin innoissani vain huomatakseni, että huivia ei todellakaan ollut tarkastettu lainkaan. Siinä kyllä oli mukana tarkastuksesta kertova lappunen ja siinä merkinnät, että huivi on käyty läpi ja todettu hyväkuntoiseksi. Muuten ihan hyvä, mutta siinä tapauksessa olisi ehkä huomattu keskellä huivia ollut paikattu reikä. 

Olin onnekseni ostanut huivin yritykseltä, joten sain reklamaation hoidettua ja huivin palautettua helposti. Mikäli olisin ostanut sen yksityiseltä myyjältä, olisi homma voinut olla vaikeampi, sillä periaatteessa palautusoikeutta ei ole. Olisin ainoastaan voinut laittaa huivin myyntiin uudelleen ja kuka tuollaista reikäistä huivia haluaisi. Vestiairen mukaan kyseinen huivi oli hyvässä kunnossa ja reiätön. 

Kaikki muut kuvat kahta yllä olevaa lukuunottamatta ovat toisesta huivista, jonka vastikään hain postista. Laitettuani ostoilmoituksen Facebookissa toimivaan merkkituotteiden kirppariryhmään, sain kaupat hyväkuntoisesta huivista tehtyä nopeasti ja helposti. Kuittikin tuli mukana ja kunto on juuri kuten pitää. 

Jatkossa aion olla erikoisen tarkkana mitä Vestiaire Collectiven laaduntarkkailuun tulee. Ole sinä myös. 

Pieniä välähdyksiä joulunodotuksesta

Joulu on jälleen hiipinyt kuin varkain ihan lähelle ja enää kaksi koulupäivää erottaa meidät pitkästä joululomasta. Ei kaikki ihan niin ole sujunut kuin ennnen sairastumista ajattelin, mutta mitäpä siitä. Tulee niitä jouluja tämän jälkeenkin ja tällainen mutkat suoriksi -tyyppinen joulunodotus on osoittautunut oikein toimivaksi. Eikö muuten olekin kaunis kukkakimppu, itsenäisyyspäivän juhliin sen tilasin. Ei tullut juhlia, mutta kukat ilahduttivat pöydällä pitkään.

Olen ottanut ohjeen mukaan rauhassa. Ensimmäisen viikon nukuin, toisena jaksoin jo olla istumassa sohvalla. Yhä tällä kolmannella toipilasviikolla käynti kaupassa, kaupungilla tai muilla asioilla vetää mehut ihan totaalisesti ja koko kroppaa heikottaa kuin hapoilla olisi. Pitkät päiväunet tai kahdet kuuluvat jokaiseen päivään ja elämän tahti on normaaliin verrattuna todella iisi. Meillä on toinenkin toipilas perheessä, kun äitini joutui suureen jalkaleikkaukseen. Välipäivien loma Tallinnaan on siirretty aikaan parempaan, nyt keskitytään parantumaan. Varasin lohdutukseksi perheelleni yön Clarionissa välipäivien ohjelmaksi. Mennään polskimaan katolle ja katsellaan miltä Helsinki näyttää korkealta.

Tässä rauhallisesti elellessä on ollut aikaa edistää opintoja. Olen kuunnellut nettiluentoja, tehnyt niihin liittyviä tehtäviä ja yhden tentinkin tein. Olin jotenkin aivan fiiliksissä siinä esikoisen huoneeseen koulupöydän äärelle linnoittautuneena, kirjat ja kone mukana. Oli motivoivaa huomata, että osaan ja tiedän. Opiskelu on tämän syksyn aikana tuonut niin paljon hyvää mieltä, onnistumisen elämyksiä ja uskoa tulevaan, että onneksi lähdin!

Pyrimme poikien kanssa osallistumaan joka joulu myös hyväntekeväisyyteen. Tänä vuonna kävimme lähettämässä kukkakaupassa joulukukat yksinäisille vanhuksille. Tässä valmistuu kuopuksen kirjoittama tervehdys joulutähden matkaan. Pojat valitsivat itse tervehdysten saajat ja kukat heille. Tällaiset kampanjat tuovat joulumieltä niin monelle.

Hain itsekin joulukukkia kotiin sen jälkeen, kun siivoojat toissapäivänä laittoivat kaiken puts plank. Valkoinen amaryllis on suosikkini joulukukista, mutta hortensia hiipi tällä kertaa yllättäväksi kaveriksi.

Mies leipoi poikien kanssa yhtenä iltana joulupipareita, jotka pian hävisivät parempiin suihin. Koristeluissa teemana oli selvästi more is more, kun katsoo kuorrutteen määrää. Tänä vuonna perinteinen piparkakkutalo jäänee tekemättä, sen verran kiirusta on miehellä pitänyt. Mutta tämä on niitä asioita, joiden on vain annettava jäädä tilanteen ollessa mikä on. Ensi vuonna uusi yritys uusin voimin. 

Verkkokaupat ovat olleet ystäviäni tässä kuussa. Olin hankkinut osan lahjoista jo valmiiksi, mutta monta pakettia olen klikannut sängyssä maaten ostoskoriin ja matkalle kohti kotia. Lahjat on myös paketoitu valmiiksi, urakoin niitä paperikääreisiin muutamana iltana poikien nukahdettua ihan niillä pakkausmateriaaleilla, joita kaapista valmiina löysin. Tänä vuonna lahjoja tulee edellisvuosia vähemmän ja olen löytänyt kivoja, osin aineettomia muistamisia läheisille. Ei sillä, kyllä perinteiset kirjat, lelut ja muut toiveet lasten paketeista tulee löytyä. Minä itse sen sijaan en ole osannut toivoa oikein mitään. 

Eräänä päivänä lähdimme kaupungille katsomaan perinteistä Stockmannin jouluikkunaa. Ikkuna on aivan ihana, kuumailmapallot liitelevät pumpulipilvissä ja hiihtohissi kuljettaa eläinväkeä vuorelle ja takaisin. Yksityiskohdissakin löytyy, kuten herkkukojusta voi huomata. 

Ikkunaa ihailtuamme päädyimme lahjaostoksille, kun keksin mitä oikeastaan tarvitsisin. Paria päivää myöhemmin kävin hakemassa miehelle samasta putiikista lahjan. Pojat ovat tyytyväisiä, kun äidille ja isälle saadaan paketit kuusen alle. Minä puolestani olen tyytyväinen siihen, että tuolla käydessä saa aina niin superhyvää palvelua.

Viime sunnuntaina lähdin ulos tapaamaan ystäviä. Kämpin brunssi oli herkullinen ja lasi samppanjaa kruunasi homman. Istuimme terassilla useamman tunnin vaihtamassa kuulumisia ennen kuin hajaannuimme tahoillemme. Tällaiset tapaamiset arjen kiireiden keskellä ovat juuri sitä mitä ainakin minä kaipaisin useammin. Seuraava tapaaminen pitäisi itse asiassa laittaa kalenteriin jo edellisellä treffikerralla. Eli vähän niin kuin kampaajan kanssa, asia jota en koskaan opi. 

Viimeisen kouluviikon tunnistaa esimerkiksi siitä, että kotiin on alkanut tippua erilaisia syksyn aikaan tehtyjä askarteluja. Tämän rannekorun sain kuopukselta lahjaksi. Piirustuksista ja maalauksista olen jo monta vuotta säilyttänyt yhden tai kaksi lapsen valitsemaa. Ne menevät muistojen laatikkoon, loppujen kohtalona on ihastelun jälkeen jossain vaiheessa joutua kierrätykseen. Kaikkea kun ei voi säästää, vaikka kuinka haluaisi. 

Viime vuonna Nespresson kausimaut olivat niin kummallisia, että väliin jäi. Tänä vuonna vaikutti paremmalta, joten ostin jokaista makua kokeiluun. Licorice tuo kahviin nimensä mukaisesti häivähdyksen lakritsia ja orangette appelsiinia. Snowball puolestaan yhdistää kookoksen ja vaniljan aromit. Suureksi yllätyksekseni tykkäsin eniten viimeksi mainitusta. Yleensä en pidä kookoksesta lainkaan, mutta tässä se toimii. Ja kapselit ovat hurmaavia, kuin karkkeja. Yhdenlainen jouluperinne meillä tämäkin.

Useampi viikko sitten päätimme miehen kanssa alkaa käydä säännöllisesti kerran viikossa yhdessä lounaalla. Eilen onnistuimme myös toteuttamaan aikeemme, kun suuntasimme hääjuhlapaikkaamme Katajanokan Kasinolle syömään joulubuffetin herkkuja. Miljöö on kyllä niin kaunis ja rosollin tuoksu sai jouluisen fiiliksen tulvahtamaan mieleen. Kun takaisin ajaessa vielä kuuntelin Jouluradiota autossa, olin aivan joulutunnelmassa. 

Joulutunnelma sai jatkoa rehtorin perinteisillä joulukahveilla, jonne menin vanhempainyhdistyksen edustajana. Tuttuja saarelaisia eri tahoilta, juttelua lasten kavereiden äitien ja opettajien kanssa, Tiernapojat sekä jouluiset yhteislaulut. Ajattelin, että olinpa valmis tai en, joulu tulee. Ja se on oikein hyvä niin.

Myös koti on koristettu juhlaan. Mies haki ja koristeli kuusen yhdessä poikien kanssa ja joulukoristeet kaivettiin laatikoista esille. Oma suosikkini vuodesta toiseen on tämä kranssi. Joulukuuseen ei meillä tule muuta kuin palloja. Ja poikien tekemiä koristeita, joita he piilottavat oksille puolisalaa. Mutta mikä sen paremmin rikkoisi kuusen täydellisen kirkasvärisen ja sekalaisen harmonian kuin itse pienin sormin väkerretty tupsupipo, vihreä joulubanaani tai kuusifirman mainoskoriste.

Tänään kävin hoitamassa viimeiset joulujutut ennen viikonloppua ja viimeistä kauppareissua. Tilasin vastapäisestä kaupasta kalat, kakun olin tilannut jo aikaisemmin. Mies kävi juomaostoksilla ja itse suunnistin kirjastoon noutamaan luettavaa pitkien pyhien ajaksi. Tällä setillä luulisi pärjäävän loppiaiseen. Ai että, en malta odottaa niitä raukeita laiskanpulskeita päiviä, kun vain levätään pitkän syksyn jälkeen. Se tulee tarpeeseen ihan jokaiselle meistä.

Lompakko-ostoksilla Louis Vuittonilla

Sain mieheltä Guccin lompakon tuliaisiksi Milanosta esikoisen ollessa vauva. Tuo lompakko on ollut siitä saakka päivittäisessä ja ahkerassa käytössä, mutta lähes kymmenen vuotta oli sille liikaa. Saumojen alkaessa ratkeilla oli aika katsella uutta kaunista ja toimivaa lompakkoa.

Käytettynä se löytyi, kuten yhä useampi hankkimani tuote nykyään. Lompakko on Louis Vuittonin Brazza wallet ja ostin sen Facebook-kirppikseltä. Myyjä kuvaili tuotteen olevan hyväkuntoinen ja vähän käytetty, mutta käytännössä lompakossa ei näy jäljen jälkeä. Se on aivan kuin uusi, mutta maksoin siitä murto-osan normaalihinnoista. Monogram-kuosi puolestaan ilahduttaa edelleen ja pidän siitä vuosi vuodelta enemmän. 

Oikeastaan tämä on miesten lompakko. Brazza wallet löytyy nettisivuilta miesten kokoelmasta, mutta itse en ole koskaan nähnyt miehellä noin suurta lompakkoa arkikäytössä. Minulle kaikkine kortteineni ja kuitteineni tämä puolestaan on juuri sopiva eikä ainakaan liian suuri. Kaikki korttipaikat ovat käytössä ja muita lokeroita löytyy riittävästi. 

Kierrätys kunniaan, oli kyseessä sitten lastenvaatteet, kodin huonekalut tai pienet ylellisyystavarat.

Vuitton shawl ja kokemuksia Vestiaire Collectivesta

Palataan hetkeksi takaisin äitienpäivään ja siihen lahjukseen, jonka ostin itse itselleni. Tänä vuonna miehet pääsivät siis erittäin helpolla ja hankintani tuli perille sopivasti äitienpäiväviikolla. Kyseessä on Louis Vuittonin monogram denim shawl, jonka ostin käytettynä Vestiaire Collectivesta.

Olin kuullut Vestiaire Collectivesta ensimmäisen kerran jo pari vuotta takaperin ja rekisteröitynyt tuon käytettyjä merkkituotteita myyvän nettisivuston jäseneksi. Tilaamisessa sen sijaan kesti hieman kauemmin, sillä kokemukset kyseisestä sivustosta ovat kaksinaisia. Toiset ovat tehneet hienoja löytöjä ja tuotteet ovat sitä mitä pitääkin. Toiset puolestaan kertovat saaneensa lupauksista huolimatta feikkituotteita. Vähän siis mietitytti.

Vestiaire Collective lupaa, että kaikki heidän kauttaan ostetut tuotteet kulkevat tiukan seulan lävitse ennen päätymistä asiakkaalle. Kun minä päätän ostaa tuotteen sivustolta, lähettää Vestiaire Collective siitä ilmoituksen myyjälle, joka sen jälkeen toimittaa ostamani tuotteen Vestiairelle. Siellä tuote tarkistetaan ja mikäli esimerkiksi kunnossa olisi huomauttamista, saan minä perua kaupan tai keskustellaan hinnanalennuksesta. Mikäli tuotteessa ei ole huomauttamista, lähtee se postitse minulle. Seula on siis olemassa, mutta lienee vähän yksilöstä kiinni miten hyvin hän tunteet tuotteet ja kuinka tarkasti hän katsoo ne läpi.

Olen jo pitkään miettinyt Vuittonin huivin hankkimista. Käytän huiveja joka päivä ja valikoimaa löytyy niin villaisista talvihuiveista kesäpashminoiden kautta silkkihuiveihin. Olen kuitenkin lukenut tästäkin aiheesta paljon ja huivien kestävyys minunlaiseni huithapelin käytössä on mietityttänyt. Lopulta päätin, että olen niin kauan asiaa ajatellut, että kokeilemallahan se selviää. On selvää, että tällainen silkkivillainen huivi on herkkä niin nyppyyntymiselle kuin langanvedoille, jos vaikkapa sormus tarttuu siihen kiinni. Päätin siis tämän ostoksen kohdalla yrittää olla huolellisempi ja nähtyäni minkä verran huiveja liikkuu käytettyinä, oli selvää että hankkisin myös omani second handina. Oli aika tehdä ensimmäinen tilaus Vestiairelle.

Tutustuttuani valikoimaan klikkasin kotiin yksilön, josta löytyi tiedot alkuperästä ja aitoudesta ja kuitti oli mukana. Myyjä toimitti huivin sovitussa ajassa Vestiairelle, vajaa viikko siinä meni. Huivin tarkastukseen kului kaksi vuorokautta ja paketti teki matkaa Suomeen viikon. Mikään nopein tapa hankkia asusteita tämä ei siis ole, vaan pari viikkoa hujahtaa helposti. Etenkin postin kulku Suomeen oli hidasta. Lopulta paketti oli noudettavissa lähipostista ja avattuani sen olin tyytyväinen. Mukana tuli lappunen huivin läpikäymistä tarkastuksista ja huivi oli pakattu hyvin. 

Olen käyttänyt huivia nyt muutamia kertoja ja olen vallan tyytyväinen hankintaani. Huivi sopii sävyiltään hyvin ihan arkisten vaatteiden kanssa käytettäväksi ja näyttääkin itse asiassaa kivoimmalta farkkujen tai trikoomekon kaverina. Olen käyttänyt sitä myös molemmin puolin, eli välillä vaalea puoli hallitsevana, välillä tumma.

Ja uskokaa tai älkää, viikkaan huivin käytön jälkeen henkarille sen sijaan, että sulloisin sen muiden huivien sekaan asustekoriin. 

Tukholman tuliaiset ja arvonnan voittajaa etsitään

Poikien kanssa sovittiin jo ennen lähtöä, että mitään isompaa ei tältä reissulta osteta. Joulun lisäksi edessä ovat molempien synttärit, kuopuksen nyt jo menneet ja esikoisen tulevat tammikuun puolivälissä. Näin kaikenlaista tavaraa on tulossa muutenkin, joten hankinnat rajoitettiin pieniin matkamuistoihin. Pojille tämä kävi hyvin. Myös minä halusin matkalta eniten elämyksiä ja tunnelmointia, mutta jotain pientä tuli kotiinkin kannettua. 

Junibackenista löytyi pikkukundeille ötököitä ja Tekniska Museetista toiselle robotti ja toiselle kuulapeli.

Nämä jonglöörauspallot ja kirppupeli ovat myös Junibackenista ja minä sujautan ne pojille joulupaketteihin. 

Minä ostin itselleni luettavaa. Lars Keplerin Kaninjägaren on vasta ilmestynyt uusi osa Joona Linna -sarjaan ja suomennos tulee ulos keväällä. The Miniaturist puolestaan ilmestyy suomeksi nimellä Nukkekaappi ja siitä pieni esittely täällä. Kirjanmerkit nappasin mukaan NK:n kirjaosaston kassalta ja sujautin kotiutumisen jälkeisenä päivinä superlukijoideni joulukalenteriyllätyksiksi. Kuopuksen nimi vaan taitaa olla Ruotsissakin sen verran harvinainen, että piti valita toisen nimen kirjanmerkki.

Nämä kauniit jouluservietit puolestaan löysin Kuninkaanlinnan lahjapuodista.

Meillä on ollut laseja niin Ikeasta kuin Iittalalta ja ihan turhaan kaapissa hillottuina pieniä matalia kristallilaseja myös. Nyt olen päättänyt ottaa ne arkikäyttöön, tuomaan iloa aivan tavalliseen tiistaiaamuun. Niiden kaveriksi toimme Lagerhausista samanlaisia isoja laseja kaksitoista kappaletta ja Zara Homesta vielä samaa tyyliä olevan kannun. Kun meillä kerran ei ole juhla-astiastoakaan arkilautasista erikseen, miksi sitten ei käytettäisi kivempia lasejakin koko ajan. 

Olin jo jonkun aikaa kaipaillut uutta villaista huivia itselleni. Olen BeckSöndergaardin fani ja tälläkin kerralla valinta päätyi heidän malliinsa. Leopardihuivi löytyi lentokentältä melkoisen edullisesti, joten ostopäätös oli helppo. Pari tuntia aikaisemmin olin mallaillut Vuittonilla erilaisia huiveja kaulaani, miettinyt pitkään denim shawlin hankkimista, mutta jättänyt lopulta väliin. Sillä minä ihan oikeasti taidan olla turhan huoleton tyyppi maksaakseni satoja euroja huivista, jota täytyy käyttää huolella ja varjellen. Ei sovi luonteelleni yhtään, ovathan nytkin kaikki asusteeni suloisessa sekamelskassa eteisen kaapissa. Lisäksi uskon, että nukkaantuminen ja langanvedot harmittaisivat huomattavasti enemmän siinä luiskan huivia käyttäessä kuin tätä kympeillä ostamaani. Hyvä näin.

Mutta kyllä sieltä Vuittonin myymälästä jotain jäi käteen ennen kuin suuntasimme kohti lentokenttää viimeisenä lomapäivänämme, niin minulle kuin miehelleni. Nämä yhdistetyt 20-vuotislahjat ja joululahjat avataan kuitenkin vasta jouluna, sillä pojat vannottivat meitä niin. Vanhemmillakin kun pitää kuulemma olla jotain paketteja, ei vain heillä. Näihin palataan siis joulun jälkeen uudemman kerran.

Tuossa pienessä kassissa tuli muuten näyte merkin omasta tuoksusta, joita on monta erilaista. Tykästyin niistä yhteen, jota olen nyt käyttänyt paluusta saakka ahkerasti. Saa nähdä tuleeko sellainen vielä hankittua isonakin pullona, vai palaanko vanhaan vakiotuoksuun takaisin. Hinnan puolesta kannattaisi kyllä pysyä uskollisena vakkarilleni.

Lopuksi vielä kuulutus, olethan -S- huomannut, että voitit Nuppu Print Companyn arvonnassa heidän vihkosettinsä? En ole saanut sinulta sähköpostia, joten olethan yhteydessä mahdollisimman pian ettei vihkosetti mene uudelleen arvonttavaksi.

Lego ja Louis Vuitton

Siivosin olohuoneen sivupöydälle kertynyttä lehtipinoa. Siellä olivat myös nämä kaksi kuvastoa, sulassa sovussa vieretysten. Nauratti.

Jokaiselle jotakin tässä perheessä, säilyy tasapaino.