Häämuisteloita

Avasin tänään päiväkaffen ajaksi telkkarin ja sieltä tuli parhaillaan ohjelma "Say Yes To The Dress", vakkarikatsottavaani yhä vielä näin lähes kahdeksan vuotta omien häiden jälkeen. Ehkä olen niin innostunut katselemaan sitä, kun en koskaan itse käynyt pukuja kokeilemassa. 

En ole pitkään aikaan katsellut hääkuviamme, mutta nyt avasin tietokoneelta kuvakansion ja uppouduin muistoihin. Se oli ihana päivä, juuri toiveidemme mukainen. Rento ja hauska, koskettava ja tärkeä. Jäykistelemätön, mutta juhlallinen. Pitkään ja hartaasti suunniteltu ja silti yllätyksiä täynnä. En vaihtaisi päivästämme mitään, tuli tehtyä kerralla täydellistä jälkeä.

Meidät vihittiin syyskuun kolmantena päivänä 2005 Helsingin tuomiokirkossa. Vihkiminen oli päivän ehdoton kohokohta, jota ennen olimme pukeutuneet kotonamme ja käyneet ottamassa valokuvia juhlapaikalla. Vihkitoimitus oli pitkä, pitäen sisällään jousikvartetin soittoa, kaksi virttä ja sormusvalat. 

Hääjuhlaa vietettiin Katajanokan Kasinolla, vieraita oli n. 130 ja meillä oli niin hauskaa. Hyvää ruokaa, mahtavia, koskettavia ja hauskoja puheita, paljon tanssia ja lisää ruokaa. Samppanjaa ja hyviä viinejä, mieskvartetin laulua. Yöhön saakka juhlittiin, kunnes lähdimme mieheni kanssa taksilla Kämpiin hääyötä viettämään ja muutaman päivän kuluttua matkustimme kahdeksi viikoksi Mauritiukselle. Se oli täydellinen naimisiinmeno, en voi muuta sanoa. 

Tämän alkuvuoden mukava yllätys oli kuulla serkkuni kihlauksesta ja saada hääkutsu ulkomailla elokuussa pidettäviin häihin. Lähdemme sinne koko perhe ja ajatuksena on mennä siskoni sekä vanhempieni sekä muiden sukulaisten kanssa samoilla lennoilla. Tulee hauskaa, meillä on mahtava suku. Hyviä tyyppejä täynnä! Ihan pikkaisen olen jo miettinyt omaani ja poikien vaatetusta. Muutama ajatus jo on, niihin kuuluu erottamattomasti ainakin fascinator sekä YSL:n clutch, kiiltonahkaa ja solmiot. 

My precious

Katselin vihki- ja kihlasormuksiani vähän sillä silmällä, että huolto tekisi niille terää. Kivien kiinnitysten tarkastaminen on tärkeää ja rodinointi saa valkokullan taas säihkymään ja naarmut katoamaan. Alkuperäinen ajatus huollattamisesta kerran vuodessa ei oman saamattomuuden vuoksi ole toteutunut, mutta nyt otan itseäni niskasta kiinni. Sormukset on teetetty Turussa, joten samalle sepälle en niitä saa vietyä. Stockan yläkerran Lindroos onneksi palvelee hyvin.

Menimme kihloihin 22-vuotiaina kesällä 2002. Silloin ei kahdella opiskelijalla ollut liiemmälti rahaa sormuksiin käytettäväksi, joten kesätyöpalkoilla rinkulat lopulta ostettiin jo lopettaneesta Citykäytävän Kultakeitaasta. Yksi kaunis pieni 0,08 karaatin kivi koristaa omaani, miehellä on simppeli ja tavallista paksumpi valkokultainen sormus. Ihanat olivat ja ovat yhä, omani ei tosin enää alkuperäisessä käytössään.

Ennen avioitumistamme alkusyksyllä 2005 löysin täydellisen vihkisormuksen ja siihen sopivan toisen sormuksen. Ei ollut vaikea päätös siirtää alkuperäinen kihla oikeaan nimettömään ja huomenlahjan sijaan sain mieheltäni tuon toisen sormuksen vihkin kanssa käytettäväksi. En osaa kutsua sitä kihlaksi, koska kihlani on se yksi ja ainoa. Tällä yhdistelmällä mentiin seuraavat viisi vuotta.

Viisivuotishääpäivämme kunniaksi ja minun 30-vuotislahjakseni mies ehdotti sormuksen kivien upgreidausta. Suostuin ilolla, tietenkin! Otimme suosituksen perusteella yhteyttä seppään ja saimme aivan loistavan palvelun lisäksi upean sormuksen. Suosittelenkin Morris Lindblomia Turusta lämmöllä. Tällaiset ne nyt sitten ovat, tästä eteenpäin. Spekseinä vihkisormuksessa keskellä 1 x 0,57 karaatin ovaalihiottu timantti, laatu muistaakseni Wesselton VS. Molemmilla reunoilla on 3 x 0,08 karaatin princess-hiottuja timantteja. Rivisormuksessa puolestaan on 7 x 0,1 karaatin princess-hiottuja kiviä, laadultaan muistaakseni samat. 

Tästä voikin hyvin päätellä, että itselleni kihla- ja vihkisormukset eivät ole mitään taikakaluja. Ne ovat käyttöesineitä ja mukana arjessa, eikä niitä tarvitse sen kummemmin säästellä ja suojella. Kotona tosin käytän erittäin harvoin mitään koruja, vaan riisun ne heti kotiin tultuani. Silti, ei tehnyt tiukkaakaan lähteä tekemään uudistusta sormuksiin, vaikka joku sitä epäilikin. Että eivät ole enää alkuperäiset eikä vihkisormus se kirkossa siunattu. Meidän avioliittomme symbolit ne yhtä kaikki ovat, nyt ja aina.