Häämuisteloita

Avasin tänään päiväkaffen ajaksi telkkarin ja sieltä tuli parhaillaan ohjelma "Say Yes To The Dress", vakkarikatsottavaani yhä vielä näin lähes kahdeksan vuotta omien häiden jälkeen. Ehkä olen niin innostunut katselemaan sitä, kun en koskaan itse käynyt pukuja kokeilemassa. 

En ole pitkään aikaan katsellut hääkuviamme, mutta nyt avasin tietokoneelta kuvakansion ja uppouduin muistoihin. Se oli ihana päivä, juuri toiveidemme mukainen. Rento ja hauska, koskettava ja tärkeä. Jäykistelemätön, mutta juhlallinen. Pitkään ja hartaasti suunniteltu ja silti yllätyksiä täynnä. En vaihtaisi päivästämme mitään, tuli tehtyä kerralla täydellistä jälkeä.

Meidät vihittiin syyskuun kolmantena päivänä 2005 Helsingin tuomiokirkossa. Vihkiminen oli päivän ehdoton kohokohta, jota ennen olimme pukeutuneet kotonamme ja käyneet ottamassa valokuvia juhlapaikalla. Vihkitoimitus oli pitkä, pitäen sisällään jousikvartetin soittoa, kaksi virttä ja sormusvalat. 

Hääjuhlaa vietettiin Katajanokan Kasinolla, vieraita oli n. 130 ja meillä oli niin hauskaa. Hyvää ruokaa, mahtavia, koskettavia ja hauskoja puheita, paljon tanssia ja lisää ruokaa. Samppanjaa ja hyviä viinejä, mieskvartetin laulua. Yöhön saakka juhlittiin, kunnes lähdimme mieheni kanssa taksilla Kämpiin hääyötä viettämään ja muutaman päivän kuluttua matkustimme kahdeksi viikoksi Mauritiukselle. Se oli täydellinen naimisiinmeno, en voi muuta sanoa. 

Tämän alkuvuoden mukava yllätys oli kuulla serkkuni kihlauksesta ja saada hääkutsu ulkomailla elokuussa pidettäviin häihin. Lähdemme sinne koko perhe ja ajatuksena on mennä siskoni sekä vanhempieni sekä muiden sukulaisten kanssa samoilla lennoilla. Tulee hauskaa, meillä on mahtava suku. Hyviä tyyppejä täynnä! Ihan pikkaisen olen jo miettinyt omaani ja poikien vaatetusta. Muutama ajatus jo on, niihin kuuluu erottamattomasti ainakin fascinator sekä YSL:n clutch, kiiltonahkaa ja solmiot.