Olet hetken poissa. Vaikka toisessa huoneessa puhumassa puhelua tai laittamassa pyykkejä pesukoneesta kuivaajaan. Sitten tulet takaisin ja toteat kaaoksen. Näitäkin päiviä on koettu.
Sitten hengität syvään ja ajattelet, että tätä tämä nyt on.
Olen viime päivinä ollut tavallista kiireisempi ja joutunut roikkumaan iltapäivät puhelimessa eri tahoille sen lisäksi, että päivät ovat jo kuluneet asioita hoitaessa. Kun kotona on viisi- ja kaksivuotiaat vikkelät veljekset, voi kaikenlaisia yllätyksiä löytyä äidin silmän välttäessä. Kuten vaikka ne tarrat. Tai keskelle olohuoneen lattiaa tyhjennetty jumalattoman kokoinen ämpäri täynnä Duploja, mikä sinänsä ei haittaa, koska saahan ne illalla siivottua pois.
Tai kuopuksen yllättänyt nälkä, jota on ilmeisesti lääkitty sekä ruisleivällä että muroilla.
Mistäköhän tuo sateenvarjokin on pöydän kulmalle kaivettu.
Kylpyhuoneessa odotti vesinäyttely, joka oli itse asiassa alkanut keittiön lattialta.
Voin sanoa, että meillä olisi aika hiljaista ja rauhallista ilman tätä kaksikkoa.
Ai vitsit, täydellinen ajoitus tälle postaukselle! Sori vaan, mutta mulle tuli niin hyvä mieli. Meillä on aivan saman näköistä, ei, paljon hirveämpää. Ehti jo ahdistus puskemaan pintaan, mutta täältä sain synninpäästön. Olkoot huomiseen!
VastaaPoistaHyvää mieltä ja mukavaa lauantaita!
Tämä postaus sopisi valitettavan hyvin myös tähän päivään...Tekee mieli sulkea silmät ympäristöltä.
Poista