Samalla aikaa onnellinen ja haikea fiilis. Tänä viikonloppuna esikoinen oppi ajamaan ilman apupyöriä, ja voi että me ollaan hurrattu ja taputettu uudelle taidolle. Lapsi loistaa ylpeyttä, kuten kuuluukin. Ja minä mietin, että sinne se katoaa hiljalleen poispäin, kun itse seison paikallani. Kasva kauas äitisi ohi, niin sen pitää mennä. Mutta on se silti haikeaa. Kun se oikeasti syntyi ihan vasta. Miten siis ikää voi yhtäkkiä olla jo viisi vuotta ja kolme kuukautta päälle?
Nopsa F1 ja onnellinen polkija. 16-tuumainen pyörä on juuri sopivan kokoinen vajaat 110 cm pitkälle pojalle. Satula on alimmassa asennossa ja jalat juuri ylettyvät maahan.
Onnea, hieno taito opittu!
VastaaPoistaTästä on hyvä jatkaa harjoituksia. :)
PoistaHienoa. Oisko hyviä vinkkejä opetusharjoitteluun? Meillä ei vieläkään suju homma ja kiinnostustakaan ei oikein meinaa löytyä.
VastaaPoistaMulle tämä tuli ihan yllätyksenä ja ilmeisesti päiväkodilla on ollut osuutta asiaan. Siellä olivat toiset lapset puhuneet, kuinka potkupyörä ja apparit ovat vauvojen juttuja ja isot osaa jo ajaa ilman niitä. Tosi tylsää, mutta yhtenä päivänä esikoinen vain kotiin tullessamme kysyi saisiko kokeilla ajamista isolla pyörällä. Ja sitten se ajoi.
Poista