tiistai 8. tammikuuta 2013

My precious

Katselin vihki- ja kihlasormuksiani vähän sillä silmällä, että huolto tekisi niille terää. Kivien kiinnitysten tarkastaminen on tärkeää ja rodinointi saa valkokullan taas säihkymään ja naarmut katoamaan. Alkuperäinen ajatus huollattamisesta kerran vuodessa ei oman saamattomuuden vuoksi ole toteutunut, mutta nyt otan itseäni niskasta kiinni. Sormukset on teetetty Turussa, joten samalle sepälle en niitä saa vietyä. Stockan yläkerran Lindroos onneksi palvelee hyvin.

Menimme kihloihin 22-vuotiaina kesällä 2002. Silloin ei kahdella opiskelijalla ollut liiemmälti rahaa sormuksiin käytettäväksi, joten kesätyöpalkoilla rinkulat lopulta ostettiin jo lopettaneesta Citykäytävän Kultakeitaasta. Yksi kaunis pieni 0,08 karaatin kivi koristaa omaani, miehellä on simppeli ja tavallista paksumpi valkokultainen sormus. Ihanat olivat ja ovat yhä, omani ei tosin enää alkuperäisessä käytössään.

Ennen avioitumistamme alkusyksyllä 2005 löysin täydellisen vihkisormuksen ja siihen sopivan toisen sormuksen. Ei ollut vaikea päätös siirtää alkuperäinen kihla oikeaan nimettömään ja huomenlahjan sijaan sain mieheltäni tuon toisen sormuksen vihkin kanssa käytettäväksi. En osaa kutsua sitä kihlaksi, koska kihlani on se yksi ja ainoa. Tällä yhdistelmällä mentiin seuraavat viisi vuotta.

Viisivuotishääpäivämme kunniaksi ja minun 30-vuotislahjakseni mies ehdotti sormuksen kivien upgreidausta. Suostuin ilolla, tietenkin! Otimme suosituksen perusteella yhteyttä seppään ja saimme aivan loistavan palvelun lisäksi upean sormuksen. Suosittelenkin Morris Lindblomia Turusta lämmöllä. Tällaiset ne nyt sitten ovat, tästä eteenpäin. Spekseinä vihkisormuksessa keskellä 1 x 0,57 karaatin ovaalihiottu timantti, laatu muistaakseni Wesselton VS. Molemmilla reunoilla on 3 x 0,08 karaatin princess-hiottuja timantteja. Rivisormuksessa puolestaan on 7 x 0,1 karaatin princess-hiottuja kiviä, laadultaan muistaakseni samat. 



Tästä voikin hyvin päätellä, että itselleni kihla- ja vihkisormukset eivät ole mitään taikakaluja. Ne ovat käyttöesineitä ja mukana arjessa, eikä niitä tarvitse sen kummemmin säästellä ja suojella. Kotona tosin käytän erittäin harvoin mitään koruja, vaan riisun ne heti kotiin tultuani. Silti, ei tehnyt tiukkaakaan lähteä tekemään uudistusta sormuksiin, vaikka joku sitä epäilikin. Että eivät ole enää alkuperäiset eikä vihkisormus se kirkossa siunattu. Meidän avioliittomme symbolit ne yhtä kaikki ovat, nyt ja aina. 







6 kommenttia:

  1. Mä kyllä niin tykkään sun sormuksista! Itse tosin olen niin sentimentaalinen, että en voisi kuvitellakaan muokkaavani vihkiä ikinä. Onnekseni olen sen verran tyytyväinen siihen, että en keksi kyllä mitään, miten sitä muokkaisinkaan... Kihla sen sijaan olisi kiva vaihtaa platinaiseksi, että pääsisi rodinoinnin riesasta (ja olisihan se täysiallianssina aika kiva, mutta again sentimentaalisuus - ja tietty budjettikin - esteenä ;). Platinavihkin huollatan muutaman vuoden välein, sormuksen tehnyt seppä tekee vuosihuollot sen osalta ilmaiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen hyvin pragmaattinen näissä sormusasioissa eikä niihin liity sen syvempiä merkityksiä. Aika hassua sinänsä, kun muuten olen sellainen muistojen keräilijä.

      Poista
  2. Hei, mikäs täältä löytyy! :) Kiva kun pidät blogiin, täytyy käydä lisäilemässä tämä hetimiten lukulistalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällähän minä! Pyörsin päätökseni ja perustin blogin. Kiva, kun löysit!

      Poista
  3. Oi ihanat sormukset, edelleen! Tästäpä sainkin kimmokkeen viedä omatkin taas tarkistettavaksi ja rodinoitavaksi. Miten se aina jääkin...

    Eeva

    VastaaPoista