Olen jo pidemmän aikaa kärsinyt nukkumisvaikeuksista. Muistaakseni vaiva alkoi toden teolla häiritä normielämää viime keväänä ja on ollut siitä saakka ihan viikottainen tuttava. Nukahdan kyllä, mutta pari tuntia myöhemmin herään valvomaan ja en saa enää unta. Uneni on viimeisten viiden vuoden aikana ollut niin epäsäännöllistä, että unirytmi on jotenkin mennyt ihan sekaisin. Nukahtamislääkkeetkin olen jo hakenut, mutta en jostain syystä saa otettua niitä. Tyhmä minä.
Tänä yönä uni loppui aika tarkalleen 01.15. Nyt kello on jo puoli kuusi ja kanssani hereillä ovat molemmat pojat. He ovat herkkiä toistensa äänille ja kun jompikumpi herää, nousee toinen pian perässä. Mies kiitteli kovasti kylkeä kääntäessään, kun nousin poikien kanssa ylös. Totesin, että samaan konkurssiin menee, no problem.
Yhtäjaksoinen uni läpi yön, mikä ihana ajatus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti