Kiire kiire kiire

Tämä viikko on mennyt ensin juostessa tukka putkella paikasta toiseen ja sen jälkeen pitäessä sitä samaista tukkaa poissa vessanpöntöstä. Vatsatauti, tai mikä lie ruokamyrkytys olikaan, iski tiistai-iltana ja vielä eilisen nukuin kokonaan, voimat olivat aivan finaalissa. Nyt elämä on taas voittanut ja alkuviikon juokseminen jatkunut. Muu perhe on onneksi terveinä.

Maanantaina esikoinen täytti viisi vuotta. Juhlimme pikkuherraa heräämällä hänen kanssaan viideltä, sillä uni ei enää tullut pienelle silmään, liekö lahjajännitys ollut liian kova. Sankari sai myös toivoa herkkuaamupalaa ja niinpä meillä syötiin aamulla ennen puoli kuutta pastaa ja ketsuppia. Jokainen tyylillään. :D Veimme keksejä päiväkotiin tarjottavaksi ja olivat siellä laulaneet sekä tehneet kortin. Kotona paketeista kuoriutui niin Richard Scarryn lentokenttäpeli ja Barbababa-pehmo kuin Mauri Kunnaksen Avaruuskirja ja legoukkelikin. Olivat ilmeisen onnistuneita lahjoja, sillä sankari suukotteli jokaista pakettia avaamisen jälkeen! Iltapäivällä tuli vielä esikoisen kummitäti, minun siskoni siis, hakemaan pojan luokseen yökylään teemalla leffoja ja karkkia. 

Minä puolestani olen tällä viikolla hoitanut niin omia kuin päiväkodin vanhempainyhdistyksen asioita, laittanut sähköposteja ja soitellut puheluita. Käynyt siellä ja täällä. Olen tilannut kukkia huomisen ja lauantain juhliin ja ostanut Tiimarista hieman lisää rekvisiittaa juhlia varten. Tehnyt kauppalistaa ja käynyt siellä kaupassa. Kaikenlaista on kertynyt ja keskiviikko meni tosiaan ihan poissa pelistä. 

Tyhjät kalenterisivut - saavuttamaton unelma?

Onneksi on ollut mukaviakin juttuja, kuten tiistainen kampaajakäynti, jossa päätettiin vähän vaalentaa tätä hyvin tummanruskeaa hiusväriäni ja tehtiin vähän värinpoistoja sekä raidoitusta. Sävy saatiinkin vaalenemaan kivan keskiruskeaksi ja jatkossa mennään raidoilla. Pidentää käyntiväliäkin hyvin, kun juurikasvu ei tule niin selkeästi esiin jo ensimmäisen kuukauden jälkeen. Tähän saakka olen sinnitellyt vielä toisen kuukauden ja aika kulahtaneelta on pää loppua kohden näyttänyt.

Tein myös yhden, jo nyt hyväksi ja tarpeelliseksi osoittautuneen hankinnan kotiin. Stockan oman Villa Stockmann -sarjan torkkupeitto on pääosin villaa ja lämmittää ihanasti. Väritoive tuli mieheltä ja vaikka itse olen aina ollut ruskean sävyistä tykkäävä, tuntuu harmaa aika raikkaalta juuri nyt. Ja onhan meillä olohuoneen mattokin harmaa, sekin muuten miehen ostama. 

Huomenna meillä siis juhlitaan viisivuotiasta esikoista. Päiväkotikaverit tulevat iltapäivällä ja puolentoista tunnin ajan  hulina lienee melkoinen. Mies on luvannut hakea kakun ja kukat, joten minulle jää enää nopea siivous aamulla ennen yliopistolle lähtemistä. Kattausjutut odottavat tuossa vieressä ja äsken täytimme ongintapussit yhdessä esikoisen kanssa. Lauantaina juhlat sitten jatkuvat, kun ensin tulee sukulaisia ja myöhemmin pari ystäväperhettä kylään. Ja illalla minä lähden puolestaan siskoni synttäreitä juhlimaan ravintolavisiitin merkeissä. Eli yhtä juhlaa tämä elämä? No, tällä viikolla ainakin. :D

Tänään käytiin myös neuvolassa tuon viisivuotiaan kanssa ja herra oli aivan myrtynyt, kun ei ollutkaan tehtäviä mitä tehdä. Terveydenhoitaja ei tosiaan teettänyt lapsella yhtikäs mitään, sillä lapsi oli tehnyt kaiken niin hienosti jo vuosi takaperin. Myrtyneen ipanan ilme oli kuitenkin sitä luokkaa, että hän sai esitellä hyppimistä yhdellä jalalla ja piirtää oman kuvansa, kun kerran niin kovasti halusi. Pituutta on tullut hyvin ja painoa samoin, lapsi kasvaa siinä nollakäyrän tuntumassa, hieman alle. On siis hieman keskivertoa lyhyempi tapaus, jolla kuitenkin on keskimääräistä kookkaampi pää. :D Kuulo on kunnossa ja puheterapiassa olemme käyneet jo vuoden verran harjoittelemassa d- ja s -kirjaimia. Kaikki siis oikein hyvin.

Olen alusta saakka ollut todella tyytyväinen meille osuneeseen terveydenhoitajaan. Hän on hyvin maalaisjärkinen tyyppi ja osaa aina sanoa jotain kaunista, josta tulee hyvä mieli. Kuten nytkin, kun hän totesi esikoisesta, että "te saatte kuulkaa olla onnellisia tuollaisesta pojasta" ja että "tämä poika tulee koulun alkaessa olemaan melkoisen taitava tapaus". Kuopuksen kaksivuotisneuvolassa kuukausi takaperin hän sanoi, että "jos kaikki lapset olisivat samanlaisia kuin tämä, ei neuvoloita tarvittaisi lainkaan". Ihan sama, vaikka noita sanottaisiin jokaiselle äidille. Aina se silti tuntuu hyvältä kuulla. 

Viisivuotispäivän aamuna.