sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Kohta se lukee

Mies oppi lukemaan nelivuotiaana, minä olin vuoden vanhempi kirjainten ja sanojen avautuessa. Olimme äidin kanssa kotikaupunkimme torin laidalla, kun olin sanonut: "Katso äiti, tuossa lukee ee äl EL, aa än AN, tee oo TO. Elanto. Tavaamisen opittuani makasin kerran huoneeni lattialla vatsallani lukemassa, kun yhtäkkiä tapahtui jotain. Sanat jotenkin liukuivat kokonaisuuksiksi, niistä kokonaisuuksista muodostui lauseita ja tajusin osaavani lukea ilman sitä tavausvaihetta. Viisivuotiaana olen kirjoittanut myös ensimmäisen tarinani, joka kertoi pienen linnun retkestä maailmalle. Jokaisen sanan jäljessä oli piste. 

Esikoinen on nyt vuoden ajan tuntenut kirjaimet ja osannut kirjoittaa nimensä. Nyt meneillään tuntuu kuitenkin olevan sellainen herkkyyskausi ettei aikaisemmin ja se odottamani lause on lapsen suusta kuultu. Miten lukemaan oikein opitaan? En ole halunnut painostaa yhtään asian suhteen enkä halua sitä tehdä jatkossakaan, mutta omaehtoista kiinnostusta tuen tietysti. Ei tarvitse osata ennen kuin koulussa, mutta voi ja saa opetella aiemminkin. Monta kuukautta lapsi on kirjoittanut minun sanellessa kirjaimet, hän on vain kertonut mitä haluaa paperille kirjoittaa. Luokanopettajaäitini sormet syyhyävät pahasti päästä vinkkailemaan pientä oppijaa oikealle polulle ja äitini totesikin, että lapsenlapsensa oppii ihan koska vain lukemaan, kun vähän neuvotaan. Esikoisesta ajatus pienestä oppimishetkestä isoäidin kanssa oli hauska, joten annoin äidilleni vapaat kädet asian suhteen.

Viime torstaina kirjoitimme synttärikorttia lapsen kaverille. Ehdotin, että kirjoittaisimme ihan vaan "Onnea" ja lapsen oman nimen ja tässä vaiheessa esikoinen kielsi auttamasta. Ja kirjoitti siihen korttiin "Onnea". Perjantaina se totesi isälleen, että tuossa ja tuossa lukee muuten "auto". 

Miten mielenkiintoista on seurata pienen lapsen matkaa kohti sanojen maailmaa. Ihan aina ei kuitenkaan mene putkeen, kuten tänään kauppakeskuksen sisäänkäynnin luona. Kysyin mitä kirjaimia sanassa "Sisään" on ja ipana luetteli ne. "No mitä siinä sitten lukee", kysyin. "Lidl" kuului iloinen vastaus. Jatketaan harjoituksia. 

Tässä kirjoitettiin ennen joulua joulupukille.




6 kommenttia:

  1. Hieno juttu! Siitä se lähtee, mutta teillähän onkin luettu paljon lapsille.

    Meidän H oppi lukemaan r-harjoitusten avulla. Siivosin roskiskaappia enkä ehtinyt auttamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on kyllä luettu tosi paljon, miehen mukaan mä olen patologinen lukija. Kiitin kohteliaisuudesta. :D

      Poista
  2. En itse muista yhtään, miten tai missä opin lukemaan, mutta tosi mielenkiintoista lukea pikkuherran vaiheista.

    Lidl :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, aina ei mene ihan putkeen tuo lukemisen harjoitteleminen. Sisään tai Lidl, aika sama juttu. :D

      Poista
  3. Upeeta! Nyt vaan hankkimaan oma kirjastokortti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, siitä tulee juhlahetki, kun mennään hakemaan kirjastokorttia. :)

      Poista