Sunnuntaita

En käsitä mikä näitä ipanoita taas vaivaa. Jouluna aamuherätykset myöhästyivät niin, että aamu alkoi vasta seitsemän, jopa kahdeksan aikaan. Nyt se on enää muisto vain ja tänään ollaan herätty puoli kuudelta. Onneksi, onneksi, onneksi on mies, joka kyljen kääntämisen sijaan nousee ylös (kuinka venyvänä ja vanuvana tahansa!) ja minä jatkoin vielä vähän aikaa unia. Mies nukkuukin parhaillaan ja minä lupasin laittaa lapset sekä itseni valmiiksi lähtöön ennen kuin herätän hänet. Saisi tuo pimeys ulkonakin vähitellen alkaa hälvetä. Onneksi keltaiset neilikat vähän piristävät mieltä, kun katse niihin osuu. Keltainen sinänsä ei ole suosikkivärejäni lainkaan, mutta sopii tähän loskan sekaan hyvin. Neilikat taas ovat, niitä suosikkejani nimittäin.

Parin tunnin kuluttua olemme jo kummipoikani kolmevuotissyntymäpäiviä juhlimassa. Vaatteet odottavat tuossa pukemista, lahja sekä juhlakengät on pakattu kassiin. On mukava nähdä tuttuja ja lapset saavat leikkiä yhdessä. Ovat tunteneet toisensa syntymästään saakka ja toivottavasti pysyvät jatkossakin  hyvinä leikkikavereina. 

Eilen kävimme esikoisen kanssa toisen ystäväni luona leikkimässä, tai itsehän istuin sohvalla juomassa kahvia, mitäpä muutakaan! Lähdimme matkaan kahdestaan ja tarkoitus oli mennä vielä ostoksille ja syömään ennen kotiinpaluuta. Muutama muukin oli ilmeisesti ajatellut samaa, sillä Jumbosta oli aivan mahdotonta löytää parkkipaikkaa. Kiertelimme aikamme, kunnes päätimme yrittää onneamme Sellossa. Sinne päästyämme takapenkiltä kuului enää unista tuhinaa, joten ajoin suoraan kotiin ja suunnitelmat siirrettiin tälle päivälle. Meidän pitäisi ostaa esikoiselle suksisauvat (sukset ja monot löytyvät jo) ja kuopukselle päiväkotikäyttöön paitoja sekä lapaset. Jospa tänään onnistuisi.