Uusi vuosi on ollut itselleni usein vähän pakkopullaa. Olemme viihtyneet aivan hyvin kotona ilman sen kummempia juhlimisia kuin hyvää ruokaa ja juomaa. Raketteja on katseltu ikkunasta, siinä se. Toki olen kutsun saatuani mennyt juhlimaan vuoden vaihtumista, mutta lempijuhliani se ei ole. Edellisen vuoden viimeisenä iltana huomasin itsessäni muutoksen alun.
Vietimme uutta vuotta esikoisen kummeilla, meitä oli yhteensä neljä perhettä paikalla. Ja meillä oli todella hauskaa! Kotona otettiin pari fotoa ennen lähtöä.
Ilta koostui lasten leikeistä, hyvästä ruoasta, suklaasta ja juustoista sekä kuohuviinistä. Esikoisella ei ollut omanikäistään leikkiseuraa, joten hän sai erivapauden pelata iPadilla.
Kahdeksaksi ajoimme lähikaupunkiin katsomaan lasten ilotulitusta. Siinä esikoinen sylissä seisoessani, hänen riemunkiljahduksiaan kuunnellessani ja itsekin kauniita tulituksia ihaillessani huomasin ajattelevani, ettei uusi vuosi hullumpi juhla olekaan. Kuopusta tulitukset jännittivät ja isänsä hartioilla ei ollut hyvä istua. Sylissä oli parempi.
Ilotulituksen jälkeen meitä odotti lämmin sauna, tinan valaminen ja lapset saivat herkutella popcorneilla sekä omani vielä karkeilla ja suklaalla. Tässä vaiheessa osa pienistä juhlijoista siirtyi yöpuulle, omani luonnollisesti eivät olleet näiden joukossa.
Me istuimme loppuillan aikuisten kesken ruokapöydän ympärillä, juttelimme ja kilistelimme maljoja pikkukundien pyöriessä ympärillämme. Puoleltaöin oli aika skoolata samppanjalla ja sitten mekin siirryimme autoon ja lähdimme kotiin nukkumaan. Kuopus oli nukahtanut syliini hieman ennen vuoden vaihtumista, esikoinen sinnitteli motarille saakka hereillä.
Nyt tuntuu hyvältä sanoa, että ensi vuonna toivottavasti uudelleen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti