Ensimmäisen koulurepun hankinta on iso juttu. Ja tätä kirjoittaessani tajusin, että minulla itselläni ei ole minkäänlaista käsitystä siitä millainen oma reppuni oli. Pikainen puhelu varmisti, että ei ole äidilläkään. Äidillä oli omat uudet oppilaansa samana päivänä, muun muassa nykyinen aviomieheni, joten minä aloitin koulutieni isän saattelemana. Epäilen vähän, että hänellä ei käynyt mielessäkään, että voisi vaikka ottaa valokuvan tuosta ensimmäisestä koulupäivästä. Minä puolestani olen vienyt valokuvaamisen toiseen ääripäähän, kun ihan kaikki mahdollinen dokumentoidaan. Niin myös koulureppujen ostosreissu heinäkuun lopulla.
Katselimme reppuja ihan ensimmäiseksi Stockan verkkosivustolta, jotta saisin käsityksen siitä millaista reppua ekaluokkalainen itselleen toivoo. Valikoimaa olikin tosi reilusti, mutta ostamaan mentiin paikan päälle. On tärkeää päästä sovittelemaan ja kokeilemaan reppua selkään, jotta se varmasti tuntuu hyvältä. Ja löytyiväthän ne sopivat reput, yllättävän helposti vielä.
Kuopus oli ensin halukas ostamaan Star Wars -aiheisen repun, seuraavaksi ehdolla oli Lego-reppu. Minulle tämä olisi sopinut, saihan esikoinenkin lähteä koulutielle tätinsä Yhdysvalloista tuoma Avengers-reppu selässään. Juttelin kuitenkin vähän siihen malliin, että itse saa toki valita, mutta olisi mukavaa, jos sama reppu kävisi sekä ensimmäisen että toisen luokan ajan. Seuraava ihastuminen kohdistui farkkukankaiseen reppuun, joka kuitenkin käytännössä oli aivan liian suuri pieneen selkään. Kolmas oli sitten se oikea.
Kuopus valitsi itselleen The Pack Societyn Classic-repun. Mustanharmaa kuosi on yhtä aikaa hauska ja simppeli ja ruskeat yksityiskohdat minun mielestäni tosi tyylikkäät. Pieneen etutaskuun sujautetaan puhelin ja avaimet ja sisäpuolelta punaiseen reppuun mahtuvat niin isot vihkot kuin kirjatkin. Laukku istui hyvin kuopuksen selkään ja näin ostopäätös oli helppo. Tällä mennään helposti seuraavat kaksi vuotta, mikäli ehjänä pysyy.
Myös esikoisella oli repun osto edessä. Ensimmäinen vuosi kului tosiaan jenkkituliainen selässä, mutta kevättä kohti se alkoi jo olla melkoisen kulahtaneen näköinen. Tokaluokkalainen saikin siis uuden repun, tuolloin hän valitsi tummansini/punaisen Herschelin. Minä en kuitenkaan halunnut ostaa vielä tuolloinkaan kovin isoa reppua, sillä tokaluokkalaisella ei ole vielä tarvetta kantaa isoja tavaramääriä mukanaan. Mieluummin ostan selkään ja lapsen kokoon sopivan, vaikka se tarkoittaisi uutta reppua joka syksy. Ja on tähän saakka tarkoittanutkin. En halua, että lapsi hukkuu reppunsa alle.
Tämä reppu, eli Herschelin Heritage on selvästi edellisvuotista suurempi ja väritys tällä kertaa vihreän eri sävyissä ruskeilla nahkaisilla yksityiskohdilla. Myös tässä on pieni tasku edessä avaimille ja puhelimelle ja paljon tilaa sisällä, onhan kolmasluokkalaisella paljon enemmän kannettavaakin.
Tukevat hihnat ovat ehdottomat ergonomian kannalta. Sen sijaan vyötärön ympärille kiinnitettävää lisätukea meillä ei ole repuissa ollut. Toivon tämän koululaukun olevan pitkäikäinen ja usemman vuoden käytössä.
Samalla reissulla ostettiin penaalit, kolmasluokkalaiselle vähän räyhäkkäämpi ja ekaluokkalaiselle futiskengän muotoinen. Kävimme yhdessä kuopuksen kanssa hakemassa myös koulutarvikkeita penaaliin laitettavaksi. Lapsi kummasteli miksi ostan viisi kumia ja isoja pakkauksia kyniä. Kerroin isoveljensä kadottaneen viivottimensa ensimmäisenä koulupäivänä ja kumeja sekä kyniä tulee taatusti myös hänellä katoamaan melkoisella vauhdilla vuoden aikana. Parempi siis varautua.
Enää puuttuu vaatteita, kummallakin lapsella nilkat vilkkuvat ja ranteet ovat paljaina collegehousuissa ja trikoopaidoissa. Toivon lämmintä elokuuta, jotta voin tuupata tyypit kouluun shortseissa ja t-paidoissa ja katsoa rauhassa mitä tarvitaan. Mutta eiköhän sopivia vaatteita Cubus-Zara-Lindex-HM -linjalta löydy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti