Vähän aikaa sitten kirjoitin ekaluokkalaisen omasta huoneesta. Oli laitettu kaikki paikoilleen ja pieni työpöytä odotti valmiina ikiomien kouluhommien tekemiseen. Sitten kävi kuten niin usein minulle tuntuu käyvän. Asioihin tuli muutos. Ystäväni laittoi myyntiin pöydän ja minäpä ostin sen. Muutama tunti myöhemmin kuopuksella oli huoneessaan uusi pöytä. Tällaista se on elää kanssani, tilanteet vaihtuvat nopeammin kuin mies ehtii kysyä "mietitäänkö vielä".
Pöytä on hivenen suurempi kuin kuopuksen entinen työpöytä. Tämä uusi on yhtä lailla vanha huonekalu ja kunnostettu sekä maalattu valkoiseksi. Siinä on myös yksi vetolaatikko, jonne kuopus saa tavaroitaan, papereitaan ja kaikenlaisia aarteitaan. Huoneen tunnelma säilyi samana, mutta pöytä on selvästi toimivampi paitsi kokonsa, myös tuon laatikon puolesta. Se sopii täydellisesti huoneeseen, on siro ja kaunis. Jos olin viimeksi tyytyväinen, olen nyt supertyytyväinen.
Niin on käyttäjäkin.
Samalta ystävältä ostin muuten meidän ruokapöydän aikanaan. Epäilen, että jatkoa seuraa vielä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti