Kampaajakäynnin satoa

Kun ei enää muista milloin on viimeksi istahtanut kampaajan tuoliin, on syytä varata aika pikapikaa. Myös kesäauringon myötä punertavaksi haalistunut hius sekä mukava harmahtava juurikasvu kertoivat omaa kieltään. Ei siis muuta kuin luottokampaajani penkkiin ja tukka kuosiin.

Vasta tästä kuvasta huomasin miten pitkiksi hiukset ovat keväästä venähtäneet. Ei ollut enää polkasta tietoakaan, pituus ulottui reippaasti hartioille. Tämä on meille kaikille neljälle tässä perheessä yhteistä, hiukset ja kynnet kasvavat hurjaa vauhtia.

Aika pienellä muutoksella mentiin tällä kertaa. Väri syvennettiin takaisin keskiruskeaksi ja latvoista napattiin pari senttiä pois. Halusin jättää hiukset hieman pidemmiksi kuin parilla aiemmalla kerralla, niitä on kiva pitää näin auki. Tuo laineisuus ihmetyttää edelleen, kun olen tottunut piikkisuoraan hiuksistoon. Lapsia nauratti, kun kerroin miten äidin hiukset ovat olleet joskus punaiset, joskus vahvasti violettiin taittuvat tummat. Ne ovat myös olleet melkein mustat ja kahdella kerralla vaalealla raidoitetut. Mutta tämä on minun värini. 

Seuraavina päivinä kiikutin kampaajalleni myös jälkikasvuni ja pyysin leikkaamaan etenkin sivut ja niskan todella lyhyiksi. Siihen päälle sitten iltaisin pesuja pajunkuorisampoolla kuten yleensäkin ja ekstrana aamuisin estosprayta päälle. Kyllä vaan, ensimmäinen täivaroitus tälle syksylle on kilahtanut sähköpostiin Wilman myötä.