Kirjavinkit IV

On vuoden neljänsien kirjavinkkien aika. Tällä kertaa liikutaan tuttuun tapaan etupäässä jännitysrintamalla, josta löytyy niin kotimaista kuin ulkomaista jännitystä. Mukana on myös kaksi lukemisen arvoista historiallista romaania kotimaisilta kertojilta. 

Leena Lehtolainen on tuonut komisario Maria Kallion takaisin parin vuoden tauon jälkeen ja Viattomuuden loppu onkin oikein perinteistä, lukijalle tuttua Lehtolaista. Maria Kallio johtaa lapsiin ja nuoriin kohdistuvien rikosten osastoa ja työskentelee yhdessä tutun kollegansa Puupposen ja kahden uuden tuttavuuden kanssa. Kun nuorten poikien hyväksikäytöstä tuomittu seksuaalirikollinen surmataan heti tämän vapautumisen jälkeen, alkaa Maria tiimeineen tutkia tapausta. Tämän kirjan ahmin, vaikka sen aihe on järkyttävä. 

En koskaan saanut Nainen junassa -dekkarin hienoudesta kiinni. Nyt Paula Hawkinsilta on suomennettu toinen teos Tummiin vesiin ja heti pelittää paremmin. Pienen Beckfordin kaupungin halki virtaa joki, joka tunnetaan paikkakunnalla mahdottomien naisten viimeisenä leposijana. Kaupunkiin palaa Jules, jonka sisko Nel on uusin joesta ja sen "Hukkuneiden mutkasta" löytynyt uhri. Tapauksen tarkastelu vie kylän asukkaat takaisin menneisyyteen ja joen kätkemiin salaisuuksiin. Kyseessä on loppuun saakka ehjänä pysyvä jännityskertomus, jonka lukemisesta dekkarifani nauttii suuresti.

S.K. Tremayne on Hawkinsin tapaan kirjailija, jonka esikoisromaanista tuli maailmanmenestys. Samaten hän on kirjailija, jonka toisesta jännäristä pidin paljon esikoista enemmän. Tulilapsi kertoo Rachelista, joka lyhyen tuttavuuden jälkeen on mennyt naimisiin leskeksi jääneen Davidin kanssa ja jonka synkkään kartanoon hän muuttaa. Talossa asuu myös Davidin poika edellisestä avioliitosta ja hiljalleen onni alkaa muuttua epäilykseksi. Mitä Davidin edellisessä avioliitossa tapahtui ja miksi Rachel tuntee olevansa uhattuna? Asetelma on hyvin samanlainen kuin Jääkaksosissa ja eristynyttä paikkaa sekä päähenkilön mielessä pyöriviä epäilyjä käytetään tehokkaasti tunnelman luomiseen.  

Donna Leonin venetsialaiskomisario Guido Brunetti on jo käsite. Humaani oikeuden puolustaja sekä hänen kokkaava ja lukeva vaimonsa ovat viihdyttäneet lukijoita jo yli kahdenkymmenen romaanin ajan. Viime aikoina Leonin kirjat ovat käsitelleet yhteiskunnallisia aiheita ja lyhyitä jaksoja henkilöidensä elämässä eikä asioille välttämättä laiteta pistettä, kuten ei elämässä yleensäkään. Tällä kertaa Brunetti lähtee pois kaupungin hälystä ja työpaineista pienelle saarelle aikomuksenaan soutaa, lukea ja levätä. Kun hänen tuttavansa katoaa, huomaa Brunetti joutuneensa mukaan asian selvittelyyn. Earthly remains on kerronnassaan viipyilevä ja rauhallinen lukukokemus. 

Pauliina Lindholm tuo romaanissaan Komendantti lukijan silmien eteen Suomenlinnan kesällä 1748. Augustin Ehrensvärd on saapunut valvomaan Viaporin rakennustöitä suurten suunnitelmien kera ja ilmassa on toivoa. Samaan aikaan etäinen avioliitto painaa komendantin harteilla ja velvollisuus sekä taiteelliset taipumukset repivät kahtaalle. Lindholmin romaanissa yhden kesän kuvauksesta kasvaa ikkuna suurmiehen sieluun ja siihen millainen merellinen Helsinki aikoinaan oli. 

Anneli Kannon Lahtarit on romaani, joka jokaisen kannattaisi lukea. Kirjailijan oman isoisän suojeluskuntataustasta innoituksensa saanut teos kuljettaa lukijan pohjanmaalaisten valkoisten joukoissa muutaman kuukauden mittaiselle sotaretkelle halki Suomen aina Viipuriin ja takaisin. Ääneen pääsevät niin jääkäri kuin suojeluskuntalainen, muonittaja ja suomenhevonenkin ja lukuisten yksittäisten ihmisten kohtaloista kasvaa sodan koko kuva. Kannon romaani on syvästi humaani ja inhimillinen näyttäessään lukijalle sodan järjettömyyden ja julmuuden. Aatteet ja ideologiat voivat voittaa, mutta sodassa yksittäinen ihminen on aina häviäjä, oli hän sitten valkoisten joukossa tai punaisissa sotimassa. Tätä korostavat fiktion sekaan ripotellut otteet päällystön päiväkäskyistä. Lisäksi teos muistuttaa elämän sattumanvaraisuudesta. Entä jos olisikin syntynyt toiselle puolen Suomea, entä jos olisikin nyt osa punaisten sotajoukkoa miettii eräskin "lahtari". Ja kohottaa aseensa, kun ei muuta voi. 

Camilla Läckberg tuntuu muutaman puolivillaisemman romaanin jälkeen saaneen jälleen otteen tarinankerronnasta ja luettuani romaanin Häxan olen valmis nostamaan sen kirjailijan parhaiden teosten joukkoon. Kaikki alkaa, kun pieni tyttö katoaa maatilalta Fjällbackan liepeiltä. Samalta tilalta katosi tyttö myös kolmekymmentä vuotta takaperin ja tytön surmaamisesta syytettiin kahta teinityttöä, joista toinen on jatkanut elämäänsä kaupungissa toisen palatessa nyt takaisin. Onko paluulla yhteys uuteen katoamiseen? Poliisien selvitellessä tapausta myös Erica Falk ottaa osaa tutkimuksiin, onhan hän juuri aikeissa kirjoittaa vanhasta tapauksesta kirjan. Tässä romaanissa Läckberg kutoo satojen vuosien takaiset tapahtumat nykyhetkeen ja yksityisen tragedian yhteiskunnalliseen draamaan järkyttävin seurauksin. Romaani on ilmestynyt tässä kuussa suomeksi nimellä Noita.