Kööpenhaminan Tivoli halloweenin aikaan

Ilmassa tuoksui yhtä aikaa makealta ja suolaiselta. Yhdessä kojussa myytiin tikkukaramelleja, vieressä pursotettiin kermavaahtoa kinuskitäytteisen vohvelin päälle. Pienet sormet poimivat paahdettuja manteleita tötteröstä samalla kun vähän isommat kädet lämmittelivät glögimukillisen ympärillä. Oli kaunis syyspäivä ja olin astunut kehrätyn sokerin tuoksun myötä syksyiseen satumaahan.

Tivoli on yksi maailman vanhimmista huvipuistoista ja sen sijainti Kööpenhaminan ydinkeskustassa, aivan rautatieaseman takana, on erittäin turistiystävällinen. Alue on iso ja pääsymaksulla sinne pääsee ihan vain kävelemään, nauttimaan tunnelmasta ja ihailemaan illan pimetessä loistavia valoja. Myös Tivolin ravintoloita on kehuttu ja valikoimaa nälkäiselle todella riittää. 

Me vietimme Kööpenhaminan reissullamme yhden kokonaisen päivän tuossa huvittelijan paratiisissa. Olimme jo jonkin aikaa halunneet viedä pojat Tivoliin ja huomattuamme sen olevan juuri syyslomamme aikaan auki, oli valinta syyslomareissun kohteeksi selvä. Ensimmäisenä kokonaisena lomapäivänä otimme aamiaisen jälkeen suunnan kohti huvipuiston portteja ja astuimme sisään.

Säästin lippukassalta saamani kuitin, jotta voin kertoa paikan hinnoista. Ne liikkuvat meidän Linnanmäkemme tasolla sillä erotuksella, että jokaisen tulee maksaa rannekkeen lisäksi sisäänpääsymaksu alueelle. Alle seitsemänvuotiaat pääsevät ilmaiseksi, kahdeksanvuotiaasta ylöspäin sisäänpääsy on 120 kruunua, eli reilut viisi euroa per henkilö. Rannekkeet pojille ja miehelle puolestaan kustansivat vajaan sata euroa yhteensä, minä en sellaista tarvinnut. 

Esikoinen ja kuopus ottivat rajoittamattoman määrän huvittelua sisältävät rannekkeet ja lisäksi ostettiin yksi kanssahuvittelijan ranneke. Myös tämä kiinnitettiin kuopukselle ja näin sekä minä että isänsä pääsimme vaikka vuorotellen laitteisiin kuopuksen kanssa.  Erittäin hyvä systeemi, näin meidän ei tarvinnut valita kumpi laitteissa lapsen kanssa pyörii. Kokonaisuudessaan olemme siis maksaneet sisäänpääsystä ja rannekkeista n. 140 euroa.

Tältä näytti, kun astuimme alueelle. Koristeluun oli todella panostettu, kaikkialla oli lyhtyjä, kurpitsoja ja köynnöksiä. Täällä sadonkorjuun runsaus kohtasi halloweenin hirviöt sulassa sovussa, kun hedelmä- ja vihannesvankkureiden takaa kurkisti irtopää tai luurangot joivat kahvia vilttien alla lämmitellen. Yksinkertaisesti upeaa!

Nämä kaverukset ryömivät eteenpäin. Muutoinkin zombeja ja kammotuksia löytyi yksi jos toinenkin.

Tivolin alue on todella laaja ja koko päivän varaaminen ihan vain kiertelyyn ja eri laitteisiin ei ole liioittelua. Me menimme paikalle heti paikan avauduttua ja monta tuntia saimme olla suhteellisen väljästi ilman suurempia jonoja minnekään. Kellon lähestyessä iltakuutta väki lisääntyi selvästi ja jonot alkoivat kiemurrella laitteessa kuin laitteessa. Olin tyytyväinen, että tuossa vaiheessa me olimme jo suurimman osan niistä käyneet.

Juomatauko! Myös ihania lämmittäviä hehkuviinejä olisi saanut, mutta päädyin juomaan vettä hauskasta tölkistä.

Karusellit, siinä allekirjoittaneelle sopivan hurjaa kyytiä. Mitä perinteisempi, sen parempi.

"No okei okei. Jos sä kerran välttämättä haluat mennä tohon karuselliin, niin minä tulen sun kanssa. Mullahan ne rannekkeetkin on."

Lopuksi vielä sokeriöverit "mustalla" hattaralla ennen kuin vilu alkoi monen tunnin ulkonaolemisen jälkeen hiipiä jäseniin ja paluu hotellille houkutella. 

Seuraavan kerran Tivoli avaa porttinsa loppuvuoden ajaksi jo tämän kuun aikana. Odotettavissa lienee aikamoinen joulun ihmemaa!

Lasten kirjasuosikki Kepler62-sarja jatkuu!

Aamulla sähköpostissa odotti tiedote, joka sai sekä lapset että allekirjoittaneen tekemään pienet ilohypyt. Timo Parvelan, Björn Sortlandin ja Pasi Pitkäsen mainio Kepler62 -kirjasarja saa kuin saakin jatkoa. Kustantajana jatkaa WSOY.

Kuusiosainen avaruusseikkailu on ollut lukijoiden mieleen ja vastikään julkaistu sarjan viimeinen osa jätti monet pienet ja isommatkin fanit odottamaan jatkoa. Nyt pyyntöön on vastattu ja miksei olisi, onhan sarja niittänyt huimaa suosiota. Timo Parvela kertoo tiedotteessa saaneensa kirjoista enemmän positiivista palautetta kuin mistään koskaan ja se on paljon sanottu Ella-sarjan tekijältä.

Syksyllä 2018 ilmestyy siis toisen kauden ensimmäinen osa, joka kantaa nimeä Kepler62 Uusi maailma. Kaksi heimoa. Pääsemme Arin, Jonin ja kumppaneiden mukana katsomaan kuinka elämä uudella planeetalla jatkuu, kun entiset säännöt eivät enää ole voimassa. 

Jännittäviä käänteitä on varmasti luvassa tälläkin kertaa ja kirja julkaistaan yhtä aikaa sekä Suomessa että Norjassa, aivan kuten aikaisemmatkin osat. 

Kuvat WSOY:n mainosmateriaali. Kuva tekijöistä: Otto Virtanen

Syysloma Kööpenhaminassa

Heti syysloman alkamispäivänä perjantaina, koulun ja töiden päätyttyä, suuntasimme Norwegianin siivin kohti Kööpenhaminaa. Paikka valikoitui kohteeksemme ensisijaisesti auki olevan Tivolin vuoksi, mutta myös lyhyt lentomatka ja ajatus uudesta kaupungista tutustuttavaksi vaikuttivat päätökseen. 

Kööpenhaminan sää oli tavallisen syksyinen, hieman ripotteli vettä ensimmäisenä päivänä, mutta samaan aikaan pärjäsi ohuella takilla tai paksulla villapaidalla. Totesimme molemmat miehen kanssa, että ihmiset ovat ystävällisiä, kaupunki jotenkin tosi rento ja mutkaton ja hotellivalintakin meni nappiin. Yövyimme aivan rautatieaseman ja Tivolin kohdilla ja hotellimme Square Copenhagen oli niin huoneen ja sen siisteyden kuin aamiaisen osalta hyvä tukikohta. 

Meillä oli huoneessamme parisängyn lisäksi vuodesohva, joten kaikilla oli kivasti tilaa nukkua. Ikkunoiden toisella puolen oleva talo oli onneksi rakennustyömaana, joten pidimme melkoisen huoletta verhoja auki. 

Hotellissa oli halloween täydessä loistossaan, jos tästä pyhästä nyt sellaista ilmausta voi käyttää. Kaikki paikat oli koristeltu kurpitsoin ja muun rekvisiitan määrä oli järjetön. Näin aikuisesta luurangot ja kammotukset olivat ihan hauskoja, mutta täytyy sanoa etten lasten kanssa olisi tarvinnut hirtettyjä zombieita ja verisiä raajoja ihan kaikkialle ympäri aulaa. Onneksi lapset tottuivat eikä kuopuskaan enää loman lopulla kulkenut silmät kiinni ympäri hotellia. Mutta onhan tuo toisen kuvan tyyppi kammottava. Samanlaisia päitä roikkui vastaanottotiskin yllä.

Aamiaisella kundeilla oli kirjat mukanaan, he kun ovat aina valmiita vanhempien ollessa vielä kahvikuppi puoliksi täynnä. Tällä tavalla molemmat saivat yhdet lukudiplomien kirjat lukaistua loma-aamujen aikana. 

Sateenvarjoja tosiaan tarvittiin ajoittain, mutta onneksi tihkusateiset kuurot tulivat ja menivät nopeasti. Lauantaina Tivolin aukeamista odotellessamme ehdotin, että mitä jos lähdettäisiin tutustumaan kansallismuseon ihmeisiin. Ehei, me päädyimme Ripley's Believe it or Not -museoon, harvoin olen suoraan sanottuna käyttänyt rahojani turhempaan. Mutta tätähän se lomailu lasten kanssa on, kompromisseja molempiin suuntiin.

Museon vieressä oli H.C. Andersen -museo, jossa käytiin myös. Nopeasti kierretty paikka oli suloinen ja pieni lukuunottamatta seinän aukosta äkkiarvaamatta kurkkaavaa jättiläisrottaa. Lapset muistelevat joka päivä kuinka äiti säikähti ihan tosissaan. 

Lopulta kello tuli yksitoista ja Tivoli aukaisi ovensa. Koko päivä siellä kului ja kirjoitan ihan erikseen tarkemmin käynnistämme. 

Söimme aamiaisen hotellilla jokaisena päivänä ja lounaan sekä illallisen jossakin lähistön ravintolassa tai kahvilassa. Mitään fine diningia ei tällä reissulla nautittu, ranskalaiset pitivät lasten vatsat täysinä tavalliseen tapaan. Ruoka oli hyvää, ei mitään valittamista. Ja mikä oli istuessa ulkona syömässä lämmittimien pitäessä pahimman kylmyyden poissa. 

Jos lauantai kului museoissa ja Tivolissa, oli sunnuntaina nähtävyyksien vuoro. Aloitimme pieneltä merenneidolta, josta jatkoimme Kastelletin halki kävellen kohti Amalienborgin linnaa. Osuimme paikalle sattumalta juuri ennen vahdinvaihtoa, joten jäimme katsomaan sen ennen kuin jatkoimme matkaa. Oli kiva kävellä rauhassa, tosin lapset olivat eri mieltä. Mutta ei auta, välillä tehdään kuten äiti ja isä haluavat, eli tossua toisen eteen vaan. Onneksi luvatut välijätskit olivat ihan lähellä tässä vaiheessa. Kööpenhamina osoittautui etäisyyksiltään hyvin hallittavaksi ja keskustan alue kompaktiksi. Kaikkialle pääsi näppärästi kävelemällä.

Seuraava kohteemme oli Nyhavn. Ennen niin epämääräinen alue on tänä päivänä turistien kansoittama, viehättävä pieni kanavanpätkä täynnä kahviloita. Sinne mekin parkkeerasimme syömään ja juomaan sekä tietysti ottamaan valokuvia. 

Sitten koitti jälkkäreiden vuoro, eli churroja, vohveleita ja jäätelöä. Taas jatkettiin jatkaa, olihan vuorossa ostoksia ennen hotellille palaamista. 

Loppujen lopuksi emme tehneet kaupungissa paljoakaan ostoksia. Pojat ostivat legokaupasta avaimenperät ja esikoinen minecraft-ukkeleita, kuopus halloween-legoja. Minä kävin vielä salaa ostamassa muutaman joululahjan jo odottamaan. Mies ei tainnut ostaa koko reissulta mitään, minä puolestani itselleni huulirasvan ja kotiin joulujuttuja. Ei ollut yhtään sellainen fiilis, että olisi tehnyt mieli katsella vaatteita tai kenkiä ja olimmehan me matkassakin pelkillä käsimatkatavaroilla. Eli hyvä näin. 

Millainen fiilis meille sitten Köpiksestä jäi? Kaupunki on, kuten jo sanoin, oikein kiva ja helposti haltuun otettava näin turistin näkökulmasta. Samaan aikaan se ei tehnyt mitään sen suurempaa vaikutusta, ei hypännyt suosikkikaupunkien joukkoon tai saanut aikaan tunnetta, että palata täytyy. Monella tavalla samanlainen oli Barcelona, joka ei myöskään ole meille mikään must-kohde. Ihan jees, mutta ei enempää. Ja jos verrataan vaikkapa Tukholmaan, vie naapurimaamme pääkaupunki pisteet kotiin. Matkan kohokohta oli Tivoli ja olen iloinen, että kävimme. Ja eihän sitä koskaan tiedä vaikka joskus palaisimmekin. Ei kuitenkaan ihan lähiaikoina, arvelen.