Reissuriippuvaisten seuraavat suunnitelmat

Reissulasseperhe on jälleen valmiina lähtöön. Reilun viikon kuluttua olemme keskellä pakkausrumbaa, kun miehen viimeisen lomaviikon maanantaina lennähdämme kohti Espanjan aurinkoa. Viiden päivän loma Barcelonassa odottaa meitä ja ensimmäistä kertaa pääsemme tutustumaan kyseiseen kaupunkiin. Hyvää lupaa se, että en ole vielä koskaan keneltäkään kuullut kaupungista kuin positiivisia kokemuksia ja arvioita. Ja on meillä tärkeä tehtäväkin hoidettavana. Koululaiselle pitäisi löytää koululaisen vaatteita ja mahdollisesti myös reppu matkalta. Koululainen itse haluaa vain Messin kuvalla varustetun penaalin. Futarit. 

Kuva: täältä

Kun tulemme kotiin, menee mies seuraavalla viikolla takaisin töihin ja arki alkaa hiipiä takaisin lomalaistalouteemme. Me lomailemme poikien kanssa vielä yhden kokonaisen viikon ja sen jälkeen onkin koulun alkaminen jo lähellä. Tuolla viikolla kuopus menee heti maanantaina harjoittelemaan päiväkotieloa ja oloa pitkän loman jälkeen ja me esikoisen kanssa hoidamme viimeisen koulunaloitusvalmistelut kuntoon, käymme muun muassa silmälääkärillä ja allergialääkärillä. Keskiviikko on sitten se päivä, kun koulu alkaa. 

Tänä vuonna syyslomaa on tiedossa kokonainen viikko. Olemme pohtineet miehen kanssa onnistuisiko hänen pitää yksi päivä vapaata niin, että saisimme lomaan ujutettua pitkän viikonlopun jossain päin Eurooppaa, lasten kanssa toki. Vaihtoehtoina on mielessä käynyt niin Pariisia, Rooma kuin Köpistäkin, mutta mitään päätöksiä ei ole tehty eikä lentoja varattu. Toisaalta niin halvat lennot kuin esimerkiksi Norwegianilla tällä hetkellä on Kööpenhaminaan, varmasti varataan pian loppuun. Meidän porukalta menopaluut maksaisivat yhteensä 300 euroa. Syyslomalle on mustana hevosena tullut mukaan vaihtoehto, jossa minä poikien kanssa lentäisin vanhempieni luokse Espanjaan lomailemaan. Tämä riippuu monesta seikasta, kuten menevätkö he ylipäätään sinne, milloin ja minkäkokoiseen asuntoon, mutta onpahan tullut mahdollisuutena mukaan. Kiinnostavana sellaisena, onhan niissä maisemissa vietetty loma jos toinenkin lapsena.

Ensi hiihtolomalla otamme sitten itseämme niskasta kiinni ja lennämme lähemmäs puoli vuorokautta kera ipanoiden. Viime aikoina he ovat tulleet monella tapaa niin paljon isommiksi ja mitään ylimääräisiä vauvoille tai taaperoille oleellisia tavaroita ei enää mukaan tarvita. Päätin siis luopua periaatteestani olla lentämättä lasten kanssa kaukolentoja siinä pelossa, että joudun viihdyttämään heitä koko lennon ajan. Olemmehan me tähän saakka lentäneet Dubaihinkin ongelmitta ja esikoinen kanssamme Washingtoniin, joten eiköhän vähän pidempikin matka mene. Ja jos ei mene, niin onpahan kokeiltu. 

Lähdemme siis talvilomalla Thaimaahan ja siellä Krabille. Nyt koulun alkamisen myötä lähdemme matkaan esikoisen loma-aikana ja otimme ihan puhtaasti Finnmatkojen pakettimatkan. Hotellista kyselin ensin kokemuksia ja hyviä sellaisia saatuani uskalsin varata. Hotellimme on siis Anantara Si Kao Resort & Spa, joka lupaa tarjota "rentoa ylellisyyttä perheille Thaimaan koskemattomassa osassa". Toivottavasti se tosiaan on hyvä ja rauhallinen, vaikka siellä Bamse luonnollisesti onkin. Aiomme viettää viikon ihan puhtaasti rentoutuen uima-altaalla ja rannalla ja ottaa myös puolihoidon hotellista. Sen enempää suunnitelmia ei vielä ole tehty, koska matka tosiaan koittaa vasta ensi helmikuulla. 

Kesät tulevat tästä eteenpäin toivottavasti kulumaan kesäpaikallamme. Toivottavasti siksi, että emmehän ole vielä päässeet sinne lainkaan emmekä siis tiedä millaisiksi oleskelu ja käytännöt muodostuvat. Ensi kesänä lähdemme kuitenkin viettämään äitini syntymäpäiviä risteilemällä Välimerelle. Reittiä vielä arvotaan pitäisikö sen olla läntinen vai itäinen, mutta ajattelimme käyttää samaa varustamoa kuin viimeksi. Muutamia toiveita on itse kullakin lähtijällä, kun joku ei halua Turkin puolelle lainkaan (minä) tai haluaa nähdä Venetsian (taas minä). Nyt kun lähtöön on vuosi aikaa, tulevat matkan varattaviksi ja sen vuoksi kannattaisi toimia suhteellisen ripeästi hyvän matkan ja hytin saadakseen. Näin lapsiperheelle tuollainen loma on kyllä helpoista helpoin. Tavarat ovat lähellä hytissä kaiken aikaa, lapset saavat puljata uima-altaissa sydämensä kyllyydestä ja ruokaa on jatkuvasti tarjolla, sen kun vain menee hakemaan. Samaan aikaan tykkään siitä, että illalliselle pukeudutaan paremmin ja kaikenlainen lapsiperhehärdelli loistaa poissaolollaan. Aina on uusi kaupunki edessä, kun aamulla herää, ja nähtävyyksiä pääsee katselemaan helposti. Ja jos ei jaksa, voi jäädä laivalle hengailemaan. Palaan asiaan, kunhan reitti on päätetty ja matka varattu. 

Thaimaan ja risteilyn kuvat: www.finnmatkat.fi

Miniloma Tampereelle

Heti miehen loman alkamisen jälkeen suuntasimme Tampereelle. Särkänniemeen oli tarkoitus vihdoin ja viimein mennä huvittelemaan ja olimme aikeissa jäädä myös hotelliin yöksi niin, että aikaa tuolla huvikeitaassa olisi varmasti riittävästi. Niinpä aamulla herätyksen ja aamiaisen jälkeen suuntasimme auton kohti Tamperetta ja moottoritie vei meidät näppärästi perille. Olimmekin lippuluukulla varttia sen jälkeen, kun paikka aukesi. 

Alun vakavat ilmeet vaihtuivat nopeasti hymyihin. Ensimmäinen päivä kulutettaisiin vain ja ainoastaan laitteissa. Ja kun kuopus epäilyistäni poiketen osoittautui 106 cm pitkäksi, niin mikä oli ollessa. Laitteita oli vaikka muille jakaa! Ja kyllä minäkin sen rannekkeen otin, vaikka en oikeastaan yhtään pidä minkäänlaisista vemputtimista.

Kuopusta ei mistään hinnasta olisi saanut pois niistä laitteista, joihin hän pääsi. Miten pieneltä hän näyttääkään tässä kuvassa! Aluksi piti pitää isän kädestä kiinni, mutta pian jännitys suli riemuun. Ja nämä kolme ottivat kyllä rannekkeistaan kaiken irti käyden esimerkiksi Viikinkilaivassa. Aivan pimeitä!

Minä pysyttelin lasten kanssa vähän miedommat vauhdit antavissa vetkuttimissa. Olimme esikoisen kanssa jonkinlaisessa karusellissa, jossa polkemalla sai lisättyä korkeutta. Lapsi kysyi myötätuntoisesti kyydin alkamisen jälkeen, että mahtaako äiti uskaltaa tulla enää uudestaan karusellin kyytiin. Vaikka kuinka yritin olla pokkana ja esittää, että yhtään ei hirvitä. Mutta tietäväthän nämä, että en pidä korkeista paikoista. 

Ensimmäinen reissupäivämme oli helleaallon ensimmäinen päivä, torstai. Ja oli kuuma, niin kuuma että mikään nestemäärä ei tuntunut riittävältä ja iho kihelmöi aurinkorasvasta huolimatta. Olin rasvannut meidät kaikki viidenkympin kertoimella, mutta siitä huolimatta kuopus on kauniin ruskettunut aivan kuten isänsä. Minä ja esikoiseni puolestaan olimme päivän päätteeksi punaisia ja aurinkoihottumalla. 

Päivän päätteeksi, kuuden tunnin huvittelun jälkeen, päätimme vielä jaksaa jonottaa Tukkijoelle. Tosiasiassa en menisi siihen missään nimessä vapaaehtoisesti, mutta ajattelin etten vain voi jättää menemättä. En halua poikieni ajattelevan, että siinä olisi jotain pelättävää enkä että heidän äitinsä ei uskalla mitään. Niinpä nielin jännitykseni ja istuin tyynesti kyytiin. Ja olihan se hauskaa, vaikka loppulasku hirvittikin ihan urakalla. Että saanko pidettyä sekä itseni penkillä että molemmista lapsista kiinni. Ja kyllä, kastuimme ihanasti, mies ensimmäisenä kokonaan ja minä viimeisenä puoliksi. Kuivimpana säilyi kuopus, joka jotenkin upposi meidän väliimme sopivasti. 

Olimme suosituksesta varanneet yöpymisen hotelli Tammerissa. Ja miten ihana hotelli se onkaan! Niin tunnelmallinen ja kaunis sekä yleisten tilojen osalta että huoneemme kohdalta. Parisängyn lisäksi huoneessa oli vuodesohva, johon mahtui kaksi nukkujaa. Yritys oli kova, että vuodesohvalla yöpyisivät lapsoset, mutta lopulta siinä nukkui mies kera kuopuksen. Olimme siis todella tyytyväisiä hotelliin ja sen sijaintiin puhumattakaan aamiaisesta. Silja Serenaden totaalinen floppi oli vielä tuoreessa muistissa ja Tammerin aamiainen osoitti miten pienillä asioilla tehdään aamiaisesta täydellinen, riittävä ja monipuolinen. Esikoinen oli vaikuttunut, kun häneltä kysyttiin saako tuoda kuumaa kaakaota pöytään. 

Ensimmäisen päivän iltana kävimme leikkimässä Pikkukakkosen puistossa ennen kuin söimme hotelliravintolan terassilla. Erinomaista ruokaa, kaunis miljöö, mutta maailman hitain palvelu. Ja osin töykein myös. No, ehkä heillä oli huono päivä. Mutta lähemmäs kolme tuntia on kyllä melko eeppinen aika yhden perheen kuluttaa pääruokien ja jälkiruokien syömiseen. Tai oikeastaan niiden tilaamisen ja saamisen odotteluun. 

Seuraavaan aamuun herättiin hyvissä ajoin ennen huvipuiston aukeamista. Aamiaisen ja tavaroiden pakkaamisen jälkeen lähdimme katsastamaan seuraavia osasia alueesta. Olimme sopineet, että toisena päivänä käydään Koiramäellä, Delfinaariossa, Planetaariossa ja Akvaariossa ja laitteisiin mennään sitten, jos aikaa jää. 

Kuumuus oli vielä pahempi kuin edellisenä päivänä. Oli vaikea selittää lapselle miksi lippis pitäisi pitää päässä, kun sen alta vaan norui hikeä ja ipana otti hattua tietysti jatkuvasti pois. Näin kuumaa ei Suomen kesässä minun mielestäni tarvittaisi, sillä kaikki ovat vain tuskaisia. Lisäksi näin helposti kärtsäävän ja aurinkoihottumasta kärsivän lapsen samanlaisena vanhempana voin todeta, että ei ole kivaa tuupata lapseen antihistamiinia ja kortisonia vain sen vuoksi, että aurinko paistaa. Lapsi oli raukka näppylöillä niskasta jalkoihin saakka, vaikka käytössä oli hypoallergeeninen rasva kertoimella 50. Mutta koska sisälläkään ei ihminen voi koko aikaa olla ja pitkähihainen päällä lapsi olisi saanut lämpöhalvauksen, ei auttanut. Ja kyllähän me etelässäkin matkustellaan, minkäpä tälle voi. Jos jokaisen pienen vaivan antaisi rajoittaa elämää ja olemista, saisi istua koko ajan kotona. 

Koiramäki oli oma suosikkini kaikista. Miten hienosti tehty alue, niin Koiramäen maatilan osuus kuin kaupunkikin. Pojista hauskinta oli varmasti Drakkulan linnaan tehty leikkipaikka ja kesäteatterissa katsoimme näytelmän "Elsa, Kille ja Sammon ryöstö". Tuolla sai aikaa kulumaan paljon, kun tutkimme kaikki paikat, pojat lypsivät lehmiä ja laskivat liukumäkeä uunista alas.  

Kaupungissa käytiin Von Guggelböön kahvilassa, tutustuttiin kimnaasiin ja ostettiin lääkkeitä apteekista. 

Meillä oli toiselle päivälle elämysrannekkeet laiterannekkeiden sijaan ja Koiramäen jälkeen lähdimme Delfinaarioon. Minulla on hieman ristiriitaiset fiilikset tuosta, mutta tulipahan käytyä. Planetaariossa katsottiin jokin avaruusesitys ja Akvaarion mies kiersi yhdessä lasten kanssa. Oli meillä aikaa mennä laitteisiinkin ja erityisesti Angry Birds -alueen vekottimet, vanhat autot sekä edelliseltä päivältä tuttu Viikinkilaiva innostivat käymään uudemman kerran. Lopulta lähdimme kuuden aikaan illalla ajelemaan kohti kotia. Auton ilmastointi oli taivas. 

Hernesaaren ranta

Reilu viikko takaperin kävimme miehen ja poikien kanssa kurkkaamassa miltä uusin lisäys Helsingin kesäterassitarjontaan näyttää. Hernesaaren Rannasta oli kuulunut arvioita vähän joka puolelta ja poikkeuksetta myönteisiä. Niinpä mekin hyppäsimme autoon ja hurautimme pienen matkan tarkoituksena syödä jätskit ja napata lasillinen kuohuvaa ensimmäisen lomajakson päätteeksi.

Paikan erinomaisuus sijainnin lisäksi on siinä, että se tarjoaa jokaiselle jotakin. Tulipa sitten vain juomaan yhden oluen tai halusipa syödä kunnolla, kaikkea löytyy ja siltä väliltä myös. Sushi näytti hyvältä, valitettavasti olimme juuri kotona syöneet, joten maistelu jäi väliin. 

Päädyimme istuskelemaan aurinkotuoleille jätskien ja korvapuustien kera, tosin itse aurinkoa ei pahemmin näkynyt. 

Maisemat sen sijaan olivat vertaansa vailla. Helsinki on vaan niin kaunis.

Suosittelen, käykää tutustumassa paikkaan. Sopii niin perheen kahvihetkeen kuin nopeaan lounaaseen kesken päivän, unohtamatta tietenkään kaveriporukan illanviettoa. Ainoa pitkä miinus tulee "Premium"-Bajamajoista. Aivan karmeassa kunnossa, hyvä että sisälle pystyi hajun vuoksi menemään. No, ehkä se siitä, kunhan saavat hanoista vettä ja vessoihin paperia.