Meidän päivämme alkoivat joka aamu yhdeksän aikaan, kun kipusimme hissillä hotellin ylimpään kerrokseen aamiaiselle. Samalla oli hyvä suunnitella päivän kulkua, pääosassa oli ehdottomasti uiminen ja rannalla rentoutuminen. Toki halusimme silti myös nähdä mitä kaikkea Dubaista oikein turistille löytyy.
Valikomaa aamiaisella oli vaikka ja kuinka. Minä söin hedelmiä, jogurttia ja erilaisia juustoja mehujen ja kahvin kanssa, pojat ravitsivat itseään vähän vaihdellen lisäksi sämpylöillä, muroilla tai makkaroilla ja mies lisäsi kattaukseen herkullisilta näyttäviä pullia ja croissantteja. Jopa gluteenitonta mysliä löytyi, siitä pisteet.
Aamupäivällä siirryimme viidenkympin kertoimilla rasvattuina ja pojilla uv-puvut päällä yhdelle hotellikompleksin viidestä altaasta. Näppärimmäksi yhdistelmäksi osoittautui Westin-hotellin edessä oleva isompi allas ja sen viereinen lastenallas liukumäkineen. Tuossa isossa altaassa oli lisäksi vain metri syvyyttä tässä reunassa, josta kuvat on otettu. Siinä oli esikoisenkin hyvä harjoitella uimataitoaan.
Me miehen kanssa nappasimme toiset aamukahvit ja vahdimme polskijoita. Oli mahtavaa huomata lasten olevan jo niin isoja, että he viihtyvät kahdestaan eikä meidän tarvitse olla jatkuvasti mukana altaassa. Riittää, kun katselemme varjon alta menoa.
Tämä allas on Dubain pisin, 150 metriä mitaltaan ja kiemurtelee puutarhan poikki. Me uimme sen esikoisen kanssa päästä toiseen, mutta unohdin alkupään olevan lapsilta kielletyllä alueella. Ja jouduin uimavalvojan puhutteluun. "Excuse me Madame, but I really need to talk to you." Hotellissa siis on vain aikuisille tarkoitettu rauhallinen osa.
Hotellissa todella huolehdittiin turvallisuudesta. Hengenpelastajat pyörivät jatkuvasti altaiden ympärillä sen lisäksi, että yksi heistä istui "tornissa" vahtimassa. Lastenaltaalla vahteja oli kolme ja he pitivät tarkasti huolta siitä, että kaikki sujuu. Meiltäkin varmistettiin osaako esikoinen varmasti uida, kun annoimme hänen itse puljata altaassa ja kysyttiin pitäisikö kuopuksen käyttää vielä uimavaippoja varmuuden vuoksi. No ei kuitenkaan, hän vain näyttää niin pikkuiselta, vaikka onkin ollut jo viime kesästä saakka täysin kuiva.
Välillä oli lämmiteltävä pyyhkeisiin kietoutuneena. Säät suosivat meitä siinä mielessä, että ennen lomamme alkua riehunut hiekkamyrsky piti taivaan hieman pilvisenä eikä aurinko päässyt paistamaan täydeltä terältä kuin yhtenä päivänä. Hyvä niin, sillä silloin oli todella, todella kuuma. Nyt lämpötila pyöri siinä kolmenkympin kieppeillä, mutta pilvinen taivas vaimensi suurimmat paahteet. Tuuli oli vilvoittava ja yhtenä iltana alkoi sade, jota oli kuulemma jo odotettu. Ja se oli sitten todella kuin hanan olisi avannut, mutta aamulla paistoi taas kaunis aurinko. Maaliskuu vaikuttaakin erinomaiselta ajalta vierailla maassa.
Tilasimme allaspäivinä lounasta paikan päälle, minä söin hyviä feta- ja halloumisalaatteja ja mies hampurilaisia ja club sandwicheja. Pojat söivät, yllätys yllätys, ranskalaisia. Jos minä jotain toivoisin, niin ennakkoluulottomampia ruokailijoita, mutta minkäs teet. Ehkä se kasvaa iän myötä, jos vain tarjoamme mahdollisuuksia muuhun kuin puuroon (kuopus) tai tummaan nallepastaan ketsupilla (esikoinen). Tai ranskalaisiin (molemmat).
Oli muuten yksi rantakassi ylitse muiden ja se näkyy seuraavassa kuvassa. Se loiston ja luksuksen määrä mihin Dubaissa törmää oli aikamoinen näin tavallisen keskiluokkaisen tyypin näkökulmasta. Jos ei Neverfull, niin Chanel keikkui naisella kuin naisella olalla matkalla rannalle ja daamien look oli viimeisen päälle koruineen ja uima-asuineen. Puolella perheistä oli lastenhoitajat mukana, jotta vanhemmat saivat rentoutua. Ja ne autot, yksikin taksi oli Lexus. Oli mielenkiintoista tarkkailla tätä kaikkea samaten kuin arabikulttuuriin kuuluvia perinteisiä asuja, joiden alta näkyivät valtavat timanttikorut.
Ja tämä onkin ehkä se tärkein syy miksi haluan viedä lapsiani mahdollisimman paljon ulkomaille eri kulttuureihin. Että heille olisi normaalia ja itsestäänselvää, että maailmassa on paljon erilaisia ihmisiä erilaisista kulttuureista. Että ei tarvitse ihmetellä ja kummastella, vaan katsella mielenkiinnolla mitä kaikkea tähän maailmaan mahtuukaan. Tutustua omasta poikkeavaan ja oppia elämää. Esikoinen olikin ihana, kun oli niin iloinen meidän perheen matkustamisesta ja toivoi, että mennään pian uudelleen tuonnekin. Oli helppo luvata, että jos meidän perheemme johonkin haluaa rahaa käyttää, niin matkailuun.
Iloiset rantaleikkijät!
Normaalisti lähdimme kaupungille vasta iltapäivällä tai alkuillasta oltuamme ensin altaalla siihen saakka. Yhtenä päivänä lähdimme kuitenkin heti aamiaisen jälkeen matkaan kohti maailman korkeinta rakennusta Burj Khalifaa, olimmehan ostaneet liput korkeuksiin jo etukäteen netistä. Ja hyvä niin, sillä koko päivä oli loppuunmyyty. Tämä oli esikoisen eniten odottama päivä, sillä Burj Khalifan jälkeen vuorossa oli Dubai Mallin akvaario ja eläintarha.
Kymmentä vaille kaksitoista olimme valmiit matkaan ja siitä meidät ohjattiin samaan aikaan tutustumisen varanneiden kanssa turvatarkastuksen läpi, liukuportaita pitkin eteenpäin ja lopulta hissiin. Minuutti hississä ja olimme lähes puolen kilometrin korkeudessa. Yritin olla aktiivisesti ajattelematta miten älytöntä on ahtautua pieneen hissiin ja tulla ammutuksi korkeuksiin, mutta näköalat olivat kieltämättä vaikuttavat.
Sitten palattiin taas perusasioiden äärelle, altaalle nimittäin. Miehelle sikari, minulle kahvia, lapsille uimista. Ja tulostakin tuli, sillä kuopus oppi uimaan kellukkeilla ja polskutteli viimeisinä päivinä jo aivan varman oloisesti allasta pitkin. Se on kyllä järjestään oppinut jokaisen uuden taidon vuoden veljeään aikaisemmin, onhan isoveli hyvänä mallina kaikessa.
Esikoisesta puolestaan on kuoriutunut oikea vesipeto. Vielä pari vuotta sitten vettä hysteerisesti pelännyt ipana hyppi pommeja altaaseen ja teki voltteja veden alla. Hän sukeltelee kuin pieni saukko ja olen siitä tosi tyytyväinen.
Toki teimme ostoksiakin, mutta niistä lisää omassa postauksessaan.
Iltaisin söimme joko hotellin alueen ravintoloissa tai hurautimme taksilla läheiselle JRB Walkille. Minä suosin polvien ja olkapäiden peittämistä ohjeiden mukaan kaikessa pukeutumisessani tuolla, mutta poikkeuksiakin näkyi. Aika vähän kuitenkin. Hotellissa olimme toki täysin länsimaalaiseen tyyliin.
Yhtenä iltana ajoimme Dubai Mallin ja Burj Khalifan välissä olevalle Dubai Fountainille syömään ja katsomaan niitä kuuluisia tanssivia suihkulähteitä. Täytyy sanoa, että kun ne vedet siinä valon ja savun seassa "tanssivat" ja kaiuttimista soi "Ain't no Mountain High" katsottiin miehen kanssa toisiamme hymyillen. Nyt oltiin Dubain ytimessä kaikessa korniudessaan ja historiattomuudessaan. Mutta mikäpä siinä, sillä ei täältä oltu rantalomaa ihmeellisempiä elämyksiä tultu hakemaan ja meidän toiveisiimme paikka vastasi täysin.
Iltaisin, ravintolasta tultuamme, istuimme usein vielä hotellin ulkobaarissa mukavilla sohvilla. Minä join viiniä, mies poltti sikaria ja pojat leikkivät ja saivat omat appelsiinimehudrinkkinsä.
Mikään erityisen edullinen paikka Dubai ei ole, joskaan ei tolkuttoman kalliskaan. Säästöbudjetilla pitänee tehdä paljon etukäteistyötä ja tietää mistä ostaa ja mitä. Mutta tuhlatakaan ei tarvitse, sillä hyviä hotelleja löytyy myös edullisemmista kategorioista. Lentotarjouksiakin tulee säännöllisin väliajoin ja meidän lentomme maksoivat Finnairilla n. 400 euroa per nokka. Ostokset ovat Suomen hinnoissa, mutta valikoimaa on tietysti valtavasti enemmän. Ja niistä ostoksista lisää seuraavaksi.
Bubbling under: Burj Khalifa by kuopus.
