Täytin vuosia ja juhlin matkustamalla Ouluun

Täytin viime kuussa 39 vuotta. Ei tuosta numerosta sen enempää, kunhan totean että lähestyvät nelikymppiset yhtä aikaa kauhistuttavat ja tuntuvat yhdentekeviltä. Ei siis vieläkään mitään rentoa ja rauhallista suhtautumista asiaan tässä osoitteessa, pieni kieltäminen sitkeästi päällä. Odotan, että minuun valuu tämän viimeisen kolmosella alkavan ikävuoden aikana jonkinlainen selittämätön rauha. Toinen vaihtoehto on, että ensi vuoden alussa minut löytää yhä useammin peiton alta itkemästä ikääntymistä. Oli miten oli, vuoden päästä juhlitaan paljon ja monta kertaa. 

Tänä vuonna vietin syntymäpäivääni käymällä tenteissä. Olin kalenteria selaillessani huomannut koulujen hiihtoloman olevan oivallinen ajankohta edistää informaatiotutkimuksen opintoja, silloin minulla olisi töissä hiljaisempaa ja ehtisin lennähtää Ouluun ja takaisin. Samalla keksin, että mitäpä jos perhe lähtisi mukaan ja viettäisimme hieman yhteistä talvilomaa pidennetyn viikonlopun muodossa. Muuten minä olin koulujen lomaviikon töissä ja mies poikien kanssa lautailemassa ja laskemassa. 

Lensimme Ouluun hiihtolomaviikon perjantaina aikaisin aamulla. Oli syntymäpäiväni ja vielä tunnin kestäneen lentomatkan ajan kertasin yhtä kirjoista. Lukeminen oli jäänyt hyvin vähäiseksi, työt ovat luonnollisesti ykkösprioriteettini ja muu tapahtuu sen ehdoilla. Iltaisin ja alkuyöstä olin ehtinyt tutustua informaatiolainsäädäntöön ja viestinnän historiaan, joskus myös nipistänyt pari tuntia työpäivästä lukemiselle muiden hommien ollessa tehty. Se sai riittää, samaten ykkönen tentin arvosanana. Kunhan pääsisin läpi.

Menimme suoraan kentältä Radisson Blu -hotelliin aamiaiselle, jossa kundit isänsä kanssa lahjoivat minua hemmotteluhoidolla. Saivat anteeksi jopa sen, että kortissa luki 40-1. Varsinaiset humoristit. Olin tarkoituksella buukannut samalle päivälle kaksi tenttiä sillä ajatuksella, että kun kerran tuonne saakka mennään, niin tehdään kerralla useampia. Ei siis muuta kuin taksilla yliopistolle muiden lähtiessä samalla katsastamaan miltä Tietomaa-niminen ja Heurekaan verrattu paikka vaikuttaa lapsiperheen käyntikohteena. Ja hyvältä kuulemma vaikutti, olivat viihtyneet vallan hyvin.

Minä tein ensimmäisen tenttini aamupäivällä yhdeltätoista ja totesin sen olevan todella helppo. Internetin anonymiteettiä ja tietosuojavaltuutetun työnkuvaa pohtiessani mietin, että kyllä yleissivistyksellä ja jokapäiväisellä sanomalehtien lukemisella pääsee jo pitkälle. Pienen tauon jälkeen oli seuraavan tentin vuoro ja sepä olikin ihan toista luokkaa. Olin ennakkoon ajatellut tuon viestinnän tentin olevan se helppo homma, mutta vielä mitä. Hyvin yksityiskohtaisia kysymyksiä, mutta onneksi myös vaihtoehtoja mihin vastata. Palatessani iltapäivällä hotellille sanoin mielelle, että nyt jos koskaan kannattaa pitää peukkuja ylhäällä, että menee läpi.

Illalla juhlittin. Meillä oli pöytävaraus ravintola Hellaan, joka osoittautui erinomaiseksi valinnaksi. Maa-artisokkakeittoa, ankkaa ja parmesaanirisottoa sekä pannacottaa jälkkäriksi kera kuohuvan, mitä sitä muuta ihminen tarvitsisi tiukan päivän jälkeen. Molemmat pojat söivät lehtipihvit ranskalaisilla, sillä vaikka mitään erityistä lasten listaa ei ollut, kaikkea onnistui tehdä lapsille sopivina annoksina. Erinomainen palvelu ja tosi kiva paikka, voin suositella. Parin tunnin istumisen jälkeen havahduin myös siihen ettei kumpikaan lapsista ollut pyytänyt tai kaivannut sen kummempaa viihdykettä aterialle ruokaa odotellessaan tai itse jo syötyään. Kunhan juttelimme. En tiedä ketä tästä ylistää, ehkä maailmankaikkeutta ja isoja lapsia. Aivan mahtavaa joka tapauksessa!

Lauantai oli meidän yhteinen lomapäivämme ennen sunnuntaiaamun lentoa kotiin. Kävimme Sokos Hotel Edenin kylpylässä uimassa ja tasatuntien aallot olivat luonnollisesti kaikkien suosikit. Sitten myöhäinen lounas, päiväunet perheen aikuisille ja illalla huoneessa iltapalaa, karkkia ja lasten suosikkiohjelma Myyrä telkkarista. Hyvä päivä, hyvä loma.

Ja kun vielä suureksi hämmennyksekseni sain molemmista tenteistä neloset nauroin, että kyllä vanha kirjallisuustieteiden ja sukupuolentutkimuksen opiskelija näköjään kirjoittaa esseet diskurssista ja representaatioista vaikka unissaan.