Kaksplus.fi

keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Kuinka pilata synttäriyllätys

Puhelimeni on ollut jo pitkään rikki. Se toimii miten toimii, soittelee sinne tänne ja näyttö on enemmän aikaa pimeänä tai jumissa kuin kunnossa. Eilen meni lopullisesti hermo. Soitin iltapäivällä miehelle töihin ja pyysin häntä käymään kotimatkalla ostamassa minulle uuden puhelimen. Ei liian kallista, samalla käyttöjärjestelmällä kuin entinen ja värillä ei väliä. Mies vastasi, että selvä homma.

Kotiin tultuaan hän ojensi minulle puhelinpaketin toivottaen samalla hyvää syntymäpäivää jo näin ennakkoon. Soittaessani mies oli seisonut parhaillaan puhelinliikkeessä aikomuksenaan hankkia minulle syntymäpäivälahjaksi uusi puhelin rikkinäisen tilalle. Mutta koska olen nopea, tehokas ja erittäin hyvä pilaamaan yllätyksiä, ehdin edelle. Olen tässä valitettavan taitava, ei ole ensimmäinen eikä varmasti viimeinen kerta, kun ehdin toimia ennen miestä. Yllätys oli silti täydellinen, en yhtään osannut odottaa miehen lahjovan minua uudella luurilla. Ja kun istuimme olohuoneessa päivän vaihtuessa seuraavaan, tähän varsinaiseen syntymäpäivääni, sain vielä ison kimpun punaisia ruusuja. En odottanut mitään, sillä olin sanonut, että matkalle lähdössä on minulle lahjaa tarpeeksi.



Tänä aamuna pikkupojat toimittivat vielä askartelemansa kortit onnitteluhalausten kera, eli mikä on ollessa. Noin muuten meillä on ollut hyvin tavallinen päivä, kun olemme tehneet viimeisiä hankintoja matkalle, käyneet kirjastossa ja ruokakaupassa ja kaikkea tällaista normiarkeen kuuluvaa. Arkea, mutta hyvää sellaista. Kohta pakataan, huomenna lähdetään.

Joka vuosi löydän itseni syntymäpäiväni aamuna peilin edestä tarkastelemasta ovatko juonteet lisääntyneet edellisestä vuodesta. Tänään havahduin yllättäen siihen, että paria viimeistä syntymäpäivää leimannutta ikäkriiseilyä ja ahdistumista vuosien vierimisestä vääjäämättä kohti neljääkymppiä ei tullutkaan. Hämmentävän kevyt fiilis, olisiko tässä nyt jonkinlainen aselevon paikka mitä vanhenemiseen tulee. Kolmekymmentäseitsemän tuntuu itse asiassa ihan hyvältä juuri nyt. 

Esikoisen onnittelukortissa komeilee luku viisikymmentä. Siitä on tullut meidän oma vitsimme, kun lapsi toivottaa hyvää viidettäkymmenettä syntymäpäivää. Varsinainen humoristi. Mutta minä kuulemma ymmärrän kyllä, joten sen voi kirjoittaa korttiinkin. Näin on.  



8 kommenttia:

  1. Oi ei, onpa harmi että meni ylläri hieman penkin alle. Itsellä iäon joskus köynyt samoin että meinaan ostaa itselle jotain ja mies koittaa varoen toppuutella.
    Ihanaa synttäriä sinulle, minulla tuo lähestyvä nelkytvee jo hieman ahdistaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnitteluista! Epäilen, että tätä zen-vaihetta iän suhteen kestää suhteellisen vähän aikaa ennen kuin taas tajuan neljänkympin kolkuttelevan ovella. Miten sitä osaisi olla ahdistumatta, kerro jos keksit!

      Poista
  2. Onnittelut ja ihanaa rentouttavaa lomaa!

    VastaaPoista
  3. Onnea!
    Itse täytin ne 40 viime syksynä. Etukäteen oikein inhotti koko luku, mutta nyt jo oikeastaan huvittaa sekin kriisi. Ei se kauaa vaivannut ;) Itselleni 30 ei ollut oikeastaan minkäänlainen kriisin paikka, mutta sitä enemmän nelikymppiintyminen tympäisi etukäteen. Havahduin kuitenkin tasaluvun kohdalla vahvasti kiitollisuuden tunteeseen siitä, kuinka moni asia on elämässäni hyvin. On lapset eikä tahaton lapsettomuus, on pitkäaikainen puoliso edelleen tuossa vierellä, vanhemmat ja sisarukset vielä elossa sekä hyvissä voimissa ja se, että olen itse saanut olla niin maan perusterve tähän asti. Ei noista mikään ole yhtään itsestään selvää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti minä osaan parin vuoden kuluttua ottaa pyöreiden vuosien täyttymisen samalla tavalla kiitollisuuden kautta.

      Poista