Sukujuhlia, pöytälöytöjä ja uusia kenkiä

Vietimme viikonlopun jälleen Itä-Suomen suunnalla isoäitiä moikkaamassa. Paljon muutakin saatiin pariin päivään mahdutettua, kun aloitettiin se lääkärikäynnillä ennen lähtöä, jatkettiin perillä isoäidin lisäksi tädin tapaamisella ja painuttiin illaksi siskon ja poikaystävänsä sekä serkkujen kanssa ulos. Kävimme tosiaan heti lauantaiaamuna kuulemassa Mehiläisessä, että kuopuksen tauti on ihan vaan virus ja niinhän siinä kävi, että perille Lappeenrantaan päästyämme huomasimme esikoisen sairastuneen. Parin tunnin kuluttua kutsuu jälleen lääkäri, kun lapsen kuume ei meinaa millään laskea ja yskä on kammottava. Kuinka monta kertaa olenkaan vuosien varrella todennut, että vakuutukset kunniaan!

Sunnuntaina ohjelmassa oli sukujuhlat. Esikoinen oli tässä vaiheessa jo kovassa kuumeessa, mutta oikein ajoitetulla lääkkeellä hän jaksoi muutaman tunnin hienosti juhlissa, etupäässä lepäillen sohvalla. Kuopus puolestaan oli ihan juhlatunnelmissa.

Juhlapaikkana toimi vanha mummolani. Käytimme miehen kanssa lapsia eri paikoissa tilalla. Kävimme kurkkaamassa missä lehmät aikanaan asuivat ja miltä lammen rannalla näyttää. Mies kiipesi poikien kanssa kellarin katolle katsomaan vanhaa sodanaikaista pommia, joka siellä on maannut niin kauan kuin muistan

. Mikä määrä muistoja tuolla tilalla onkaan, koko lapsuus ja nuoruus kera kahdeksan serkuksen. Kuopus juoksenteli paljain jaloin ympäri nurmikenttää ja nautti leikittäjistä. Esikoinen varmisti kotimatkalla, että ostetaanhan me se oma kesäkoti ihan pian ja tuleehan sinne uima-allas pihalle. 

Olimme ihan rennoissa vaatteissa liikkeellä.

Kävin myös navetanvintillä tutkimassa miltä siellä nykyisin näyttää. Me tapasimme juosta vintiltä portaita alas navetan puolelle ja taas takaisin ja leikkiä siellä muutenkin. Vanha koripallokori oli yhä paikallaan, samaten isoisän minulle vanhasta voimistelupukista, heinäpaalista ja laudoista tekemä oma hevonen. Olisin koko lapsuuteni halunnut harrastaa hevosia ja ratsastusta, mutta allergisena talleille meno ei onnistunut. Niinpä sain oma hevosen tällä tavalla, sillä oli vanha satula, suitset ja satulalaukut ihan kunnon ratsun tyyliin. Siellä se majaili. Sen sijaan skeittiramppi, sekin isoisän tekoa, oli poissa.

Jotain muuta sen sijaan löytyi. Bongasin vanhojen huonekalujen seasta tämän pienen pöydän ja päässä alkoi raksuttaa. Tästähän tulisi täydellinen työpöytä kuopukselle, se sopisi hänen huoneeseensa oivallisesti. Siispä ei muuta kuin tiedustelemaan kuka pöydän mahtaa omistaa ja haluaako hän yhä säilyttää sitä vintillä lojumassa. Vähän ajan kuluttua kannoin jo pöydän alas ja mies sekä isäni saivat sen mahtumaan vanhempiemme autoon ja kohti pääkaupunkiseutua. Siskoa nauratti, on kuulemma niin tyypillistä minulle tulla juhliin ja poistua uutta tavaraa mukanani. 

Pieni pöytä on puuta ja kunhan mies saa sen kunnostettua, on kuopuksellakin ikioma työpöytä huoneessaan vaikkapa legojen rakenteluun tai piirtämiseen. Erityisesti kansiosa on kärsinyt ja jossain vaiheessa pöytä on varmaan ollut säiden armoilla. Periaatteessa tykkäisin tällaisesta hieman rapistuneestakin ulkonäöstä, mutta katsotaan nyt miten siitä saadaan siisti ja pitääkö vanha maali poistaa kokonaan. 

Haimme kuopuksen kanssa myös Pikkujaloista nopeasti tulleen kenkäpaketin postista ja sovituksen jälkeen kiikutin kengät parvekkeelle suojasuihkeella käsiteltäviksi. En malttanut olla ottamatta muutamaa kuvaa, niin kauniita nämä kengät ovat. Lastenkenkiä parhaimmillaan.

Erityisesti nämä kuopuksen saappaiden tikkaukset, perfect! Kyllä kelpaa ipanoiden taas tämä syksy painella menemään ja kun alekenkiä ostin, jäi jokaiselle parille hintaa vain vajaat kuusikymppiä. Hyvä diili!

Kesälomatuliainen

Muistatteko ne t-paidat, joita joskus 80- ja 90-luvuilla tuotiin tuliaisiksi. Tekstissä vaihteli eri perheenjäsenen nimi ja luki vaikkapa "My sister went to London and all I got was this lousy t-shirt". En muista ostinko itse joskus tuollaisen, mutta ainakin kaverit saivat niitä kielikurssilla olleilta isosisaruksiltaan.

Sisko kävi kesälomamatkalla Ranskassa ja Italiassa ja palasi pienen lupaavan pussin kanssa. Furlan liikkeen alennusmyynnistä oli tarttunut mukaan tuliainen minulle ja miten ihana se onkaan! Superkaunis väri, johon nuo kultaiset yksityiskohdat sopivat kuin nakutettu.

Pieni pussukka voisi toimia vaikkapa penaalina, mutta kynän lisäksi se kätkee minulla sisäänsä kaikenlaista pikkusälää purkasta nenäliinoihin. 

Mulberryn ruskeassa pussukassa kulkevat mukana tarvittavat meikit ja saman merkin vanha ja kulahtanut turkoosi pussukka pääsi ansaitsemaansa lepoon tämän uuden myötä.

Lastenkulttuuria syksyyn

Syksyn myötä teattereiden ohjelmistolehtiset putoavat jälleen postiluukusta. Lastenkulttuurin saralla ainakin pääkaupunkiseudulla on ihanteellinen tilanne, sillä tapahtumia riittää. Kokosin muutamia ideoita ylös minne mennä ja mitä siellä tehdä. Kiinnostuneiden kannattaa ostaa liput mahdollisimman pian, sillä osa esityksistä oli jo tiettyinä päivinä loppuunmyyty.

Ensimmäisenä tulevat eteen Helsingin Juhlaviikot. Olemme käyneet esikoisen kanssa aikaisemminkin Huvilateltan konserteissa ja nyt mukaan pääsee myös kuopus. Elokuun viimeisenä päivänä teltassa raikuvat lastenlaulut, kun konsertin nimi on "Sulle lastenlauluni laulan". Näin kerrotaan tapahtuman nettisivuilla:

"Huvilan hyväntuulisessa lastenkonsertissa tavataan monia televisiosta tuttuja muusikoita. Konsertin house-bändiä johtaa Soili Perkiö, joka on monen lastenlauluhitin takana. Lisäksi kuullaan perinteisiä lastenlauluja, kun lavalle nousevat Tuomo Rannankari ja Siina Hirvonen. Tiedossa on tarttuvia melodioita, joiden tahdissa laulaa ja pistää jalalla koreasti. Konsertin juontaa Susanna Haavisto. Päiväkonsertin kruunaa legendaarinen Jussi Raittinen, joka yhdessä Eero Luparin kanssa villitsee yleisön hauskalla lastenmusiikillaan. Konsertissa kuullaan kaikkien tuntemia klassikoita kuten Mikki Hiiri merihädässä ja ”Mun mummoni muni mun mammani” -värssystä tuttu Metsämökin tonttu."

Helsingin Kaupunginteatterissa jatkaa puolestaan "Pako päiväkodista", jossa pieni Toivo laittaa asiat kuntoon. 

Kuva: hs.fi

"Toivo päättää karata päiväkodista ja mennä tapaamaan pääministeriä, jotta saisi maan asiat paremmalle tolalle. Matkalla eduskuntaan tavataan mm. Keisaripingviini ja Mummo, joilla on myös asiaa pääministerille."

Lisäksi ohjelmistossa jatkaa keväältä Tarzan ja joulun alla nähdään monen vuoden iki-ihana suosikki Tontut suutareina. Suosittelut näille molemmille!

Kuva: hs.fi

Kaupunginteatterissa pääsee katsomaan näytelmää nimeltä "Minä ja Muro.

"Lauha on ihan tavallisen perheen hiljainen tyttö. Paras kaveri on pehmokarhu Muro, joka kömpelöistä nallentassuistaan huolimatta tanssii balettia ja soittaa urkuharmonia. Vaiteliaan tytön mieltä askarruttavat monenmoiset kysymykset. Miksi bussikuskit ovat tuhmia? Miksi ei järjestetä tähtienvälisiä juoksukilpailuja? Lauhalla on myös salaisuus, jota hän ei tahdo kertoa edes Murolle. Hän on yksinäinen. Kotona hän tuntuu jäävän pikkuveljen varjoon, eikä koulustakaan löydy kavereita. Eräänä päivänä kouluun saapuu Heta, 15-vuotias piirtäjätyttö, joka tutustuu työelämään Lauhan luokalla. Heta on erilainen, koska hän osaa kuunnella ja olla kyselemättä tyhmiä aikuisten kysymyksiä. Hetan myötävaikutuksella Lauha rohkaistuu näkemään tutut asiat aivan uudessa valossa."

Kuva: hs.fi

Marraskuussa teatterin valtaa puolestaan Pähkinänsärkijä, joka on tällä kertaa Tsaikovskin baletin pohjalta tehty nukke-esitys. "Nukkenäyttelijä Juha Laukkasen johdolla koristellaan kuusi lasten tuomilla koristeilla. Matka jatkuu piparkakkukaupungin halki Klaaran kotiin." Näytelmän lopuksi pidetään piparikestit ja katsojia muistutetaan tuomaan oma joulukoriste mukanaan.

Kuva: lippu.fi

Espoon puolella Teatteri Hevosenkenkä on ohjelmistoltaan erittäin runsas, mutta meidän huomiomme kiinnitti pari vuotta takaperin kantaesityksensä saanut "Risto Räppääjä vauvana". Tänne ehdottomasti!

Kuva: hevosenkenka.fi

"Risto Räppääjä tuijottaa karttaa, ja Rauha on kuulevinaan nimen ”Kuala Lumpur”.  Rauha Räppääjä on häikäistynyt. Vauva, joka tuntee näin hyvin maantietoa, on Rauhan mielestä ilmoitettava ”Vuoden viisain vauva” –kilpailuun. Kun Rauha ompelee Ristolle kilpailupotkupukua, naapuri Lennart Lindberg saa olla lapsenvahti. Risto ei pysy paikoillaan vaan lähtee tutkimusmatkalle kerrostalon uumeniin. Rauha ja Lennart hämmästelevät, miksi yksi mopseista on punatukkainen? Ja miksi stetsonia käyttävä, pienikokoinen herrasmies näyttää jotenkin tutulta? Vuoden viisain vauva –titteli on mennä sivu suun, mutta Rauha keksii yllättävän ratkaisun. Tarvitaan vain hiukan lisää kangasta potkupuvun suurentamiseen…"

Toivottavasti myös Tavastian lastenkonsertit saavat jatkoa, tällä hetkellä nettisivuilta ei löytynyt syksylle vielä konserttipäiviä. Olemme käyneet tuolla kuuntelemassa niin Rajatonta kuin muitakin lauluja ja tykkäämme. 

Ehkäpä näistä löytyi myös jotain sopivaa kulttuuria kulutettavaksi pääkaupunkiseutulaisille lukijoille!

Ekan eskariviikon jälkeen ja pari sanaa kengistä

Ensimmäinen eskariviikko on nyt takana. Kävellessämme välipalan jälkeen kotiin otin esikoista kädestä kiinni ja kyselin vähän miltä on tuntunut. Tässä tiivistetysti pikkukundin fiiliksiä eskarin aloituksesta:

- Siellä on kivaa.
- On hienoa, kun saatiin oma sininen ruutuvihko, johon tehdään juttuja sitten open ohjeiden mukaan.
- Ruokapöydässä pitää istua nätisti, mutta saa jutella.
- On ankaraa ja tylsää, kun oma lautanen pitää hakea ruokakärryn luota eikä apulainen tuo sitä eteen.
- Jos on asiaa, viitataan.
- Uutta lempparimusiikkia on Gommi ja Pommi, jota aina lepohetken aikaan ja kirjan lukemisen jälkeen kuunnellaan. Erityisesti kamelilaulu, kookospähkinälaulu ja "eläin on niin yes sir" (tjsp.) ovat suosiossa.
- Tästä eteenpäin hän syö aina haarukalla ja veitsellä, kun on kerran iso eskarilainen.
- Myös päivämäärää on opeteltu ja erilaisista muodoista koottavaa linnaa askarreltu. 
- Joka päivä ulkoillaan ja on hienoa päästä päiväkodin pihalta aidan toiselle puolelle puistoon leikkimään. Vain eskareilla on tähän oikeus.

Vahvasti ollaan siis positiivisen puolella! Ja kun ajatellaan tuota haarukan ja veitsen käyttöä on huojentavaa, että äitini opetti esikoisen viikko takaperin kuorimaan sen perunan. Päätin myös jättää kertomatta ipanalle, että inhoan M.A. Nummisen ja Pedro Hietasen rallatuksia..

Tässä seuraavassa kuvassa näette kaikki tällä hetkellä pieniksi jääneet lasten kengät. Eli suurin piirtein kaikki. Revin hiuksia päästäni eilen illalla, kun pari toisensa jälkeen osoittautui pieneksi. Esimerkiksi vihreitä nilkkureita ja ruskeita sandaaleita ei ehditty käyttää kertaakaan, kun esikoisen jalka otti harppauksen yli koon. Kuopuksen kohdalla olin osannut vähän varautua, sillä jalka ei ollut kasvanut pitkään aikaan. Silti kauhean kätevää ostaa kerralla koko kenkävalikoima uusiksi.

Olin ostanut tapani mukaan kenkiä alennusmyynneistä jemmaan odottamaan. No, pieleen meni. Kun hain ne esille huomasin, että olin kuopuksen kohdalla liioitellut jalan kasvuvauhtia. Nyt pieniksi jääneet ovat kaikki kokoa 26 ja jemmasta löytyneet kokoa 28. Lapsi näytti lähinnä Pelle Hermannilta lompsutellessaan liian suurissa kengissään ympäriinsä, joten nuo turkoosit tähtitennarit jätettiin vielä odottamaan yhdessä mustien kävelykenkien kanssa. Esikoisen kohdalla osui paremmin nappiin ja vihreät tennarit kokoa 32 ovat juuri hyvät. Sen sijaan jalan kasvaminen isolla harppauksella yhdellä kertaa jätti tosiaan nuo ylemmän nuo vihreät nilkkurit ilman yhtäkään käyttökertaa. Tuskin jaksan jemmata niitä useamman vuoden ajan kuopukselle, joten myyntiin lähtevät.

Eihän se muu auttanut kuin klikata suosikkikenkäkauppani sivuille. Pikkujalat-kaupassa on laaja valikoima laadukkaita kenkiä ja erityismaininta tulee jokaisen mallin kohdalle kirjatuista sisämitoista. Jos lapsen kengässä pitäisi olla n. 1,7 cm kasvu- ja käyntivaraa, (talvikengässä lähemmäs pari senttiä villasukkavaraa ei ole liioittelua), ei pelkkiin kokonumeroihin voi oikein luottaa. Tuolta kaupasta ainakin tietää mitä saa eikä tarvitse arpoa, sen verran koot eri merkkien välillä vaihtelevat.

Nyt tilasin aletuotteiden joukosta kuopukselle sekä Bundgaardin harmaat tennarit päiväkotiin että Arauto Rapin mustat nilkkurit toisiksi kengiksi. Kuopuksen kengänkoko näyttää nyt olevan 27 ja näissä molemmissa kengissä kasvu- ja käyntivaraa jää 1,5 cm. Nilkkureiden sivuvetoketju helpottaa kolmevuotiaan pukemista itse.

Kaikki kuvat: pikkujalat.fi

Esikoisen nilkkureiden sävy on navy, merkki Bisgaard ja koko tennareista poiketen 31.

Kuva: pikkujalat.fi

Lasten kenkiin saa halutessaan kulumaan mielettömiä summia rahaa. Itselleni kengät ovat erittäin tärkeät ja niiden pitää olla hyvät sekä laadukkaat. Nahka on aina hyvä idea ja talvikengät ostan mielelläni villavuorella. Jos ajatellaan yhden lapsen kenkävalikoimaa, niin meillä se pitää sisällään ensinnäkin tennarit päiväkotiin ja pihalle sekä paremmat kengät kaupungille. Tällä hetkellä molemmilla pojilla on lisäksi Converset käytössään, mutta ne voisi jättää poiskin. Kesällä tarvitaan myös sandaalit ja ovathan ne crocsit kieltämättä kätevät. Syksyllä ja keväällä on hyvä olla jonkinlaiset välikausikengät ja viime vuoden kokemusten perusteella tilasin molemmille pojille täksi nolla- ja loskakaudeksi Crocsin Gust Bootsit. Olin hyvin skeptinen alkuun, mutta nuo kengät osoittautuivat viime vuonna todella käteviksi ja esikoinen tykkäsi kovasti käyttää niitä. Valmistajan mukaan kengillä voisi kulkea kovillakin pakkasilla, mutta minun mielestäni ne ovat enemmän omiaan loskakauteen ennen kunnon talvea. Esikoinen valitsi itselleen keltaiset ja kuopus siniset.

Sitten tarvitaan tietysti kunnolliset talvisaappaat. Me olemme jo monta talvea menneet yksillä kunnollisilla nahkakengillä, niin päiväkodissa kuin kotonakin. En vain koskaan uskalla ostaa niitä varastoon, kun koon arpominen tuntuu hankalalta. Sitten tarvitaan tietysti kumisaappaat, jotka esikoisella ovat nyt ensi kertaa Crocsin mallia ja kuopuksella esikoisen vanhat. Myös urheilukenkiä tarvitaan, kuopus sai sisäpelikengät futiskerhoon ja esikoiselle kaivoin juuri esiin valmiiksi ostetut tekonurminappikset koossa 32. Pienet nappikset jätin odottamaan kuopusta ja mahdollista futisharrastusta. Seuraavaksi tulee mieleeni juhlakengät, joissa kuopuksen osalta kierrätän surutta esikoisen vanhoja, noita kun käytetään melko harvoin jokapäiväisessä käytössä oleviin kenkiin verrattuna. Niin ja tossut päiväkotiin. 

Unohtuiko jotain? Aikamoinen määrä, vaikka tämä on meillä se minimi. Hurjaa. Erityisesti kun ajatellaan, että nyt ostetut kengät ovat todennäköisesti kevään tullen pieniä. 

Nakkisämpylä sentään!

Tilasin pojille pari Mini Rodinin vaatetta syksyä ajatellen ja hain paketin eilen. Tehän tiedätte, että suhteeni merkin kuoseihin ja vaatteisiin on ristiriitainen. Laatu ei ole useinkaan niin hyvää, että se oikeuttaisi korkeat hinnat. Toisekseen kuosit ovat välillä aivan järjettömiä, toisinaan taas kivoja. Olen kirjoittanut tästä jo aiemmin täällä ja täällä.

Tästä uudesta syksymallistosta jälleen osaan tykästyin, osa oli aika karseita. Sama viime kevät-kesä -mallistosta, jossa vaatteita koristivat esimerkiksi koppakuoriaiset tai käärmeet. Ei tullut niitä meille. Nyt ostin esikoiselle silmääni miellyttäneen raitapaidan. Samalla huomasin edellisten kausien slim fit -farkut kuopuksen koossa puoleen hintaan, joten klikkasin myös ne ostoskoriin. Molemmat vaatteet vaikuttavat tosi hyviltä ja esikoinen ilmoitti pitävänsä kyllä paitaa. 

Mutta tuo hodari. En tiedä olisiko tarkoitus pilata kauniin tyylikkäät tummansiniset farkut iskemällä naurava nakki polvipaikaksi vai olisiko se parempi takapuolen päällä. Vain sen tiedän, että nakkisämpylä lähti roskiin ja lapset protestoivat, olihan se nyt niin hauska, nakki jolla oli kasvot ja kaikki. Elämä on.

Sairastupaa ja uusia alkuja

Tänään se suuri päivä sitten koitti, kun eskari virallisesti alkoi. Katsottiin esikoisen kanssa vaatteet valmiiksi jo edellisenä iltana ja laitettiin reppu sekä kesämuistojen laatikko eteisen pöydälle valmiiksi odottamaan. Aamulla ne lähtivät isänsä kanssa matkaan. Vähän tekisi mieli nyyhkiä, vaikka mikään ei oikeastaan muutukaan. Sama päiväkoti, vain eri ryhmä. Samat kaverit, muutama uusi joukosssa. Mutta on se silti iso juttu. Ihan vastikään syötin tälle pikkutyypille maitoa Stockan kahviloissa ja nyt se on eskari. Ikinä milloinkaan ei aika ole kulkenut niin hurjaa vauhtia kuin lasten syntymän jälkeen.

Kuopus sen sijaan sairastaa, ehdittiinhän tässä jo muutama päivä käydä päivähoidossa kesäloman jälkeen. Tauti on omituinen, mutta tuttu jo viime keväältä. Päivät lapsi on normaali oma itsensä, mutta nukkumaanmenon tienoilla kuume nousee. Sitten annetaan lääkettä ja viilennetään huonetta, mutta yö menee enemmän tai vähemmän kuumeisissa merkeissä. Aamulla kuume on poissa. Tätä on nyt jatkunut kaksi vuorokautta, saa nähdä miten jatkuu ja päässtäänkö tällä viikolla lainkaan töihin ja hoitoon. Viimeksi kuumeilua kesti nimittäin viikon. 

Tällainen kaveri täällä minulla, ei paljoa tauti paina. Arvatkaa kuinka monta rundia Inkan aarre -peliä on tässä ehditty pelailla. Monta. Tyyppi yrittää myös suvereenisti huijata, hänen nappulansa saattavat saada yllättäen rakettirepun ja muuta vastaavaa.

Mutta ei tämä tähän kuulkaa jää. Sunnuntaiaamuna nousin ylös sängystä ja selässä tapahtui jotain. Minulla ei ikinä ole ollut selkävaivoja ja nyt ihan puskista iski totaalinen jumi, ajattelin jo että nyt se välilevy sitten pullistui. Eilinen lääkärikäynti tuotti tulokseksi epäilyn lihaskrampista, jonka puristukseen jokin hermo on jäänyt, minulla nimittäin kivun lisäksi puutuu toinen jalka. Sain kasapäin lääkkeitä, joista yhtä en ole edes uskaltanut ottaa vielä, kun toinenkin väsyttää niin paljon. Vatsahaavaoireiden vuoksi syön myös vatsansuojalääkettä, mutta valitettavasti se ei auta kovin hyvin. Makuulla tai seisoen on hyvä, istuminen ei onnistu kunnolla ja sattuu selvästi enemmän. 

Kunhan tästä tokenen, aloitan jo keväällä pohtimani joogan ja pilateksen tuossa kadun toisella puolella sijaitsevassa kuntokeskuksessa. Lisäksi aloitin kesän tauolla olleet vitamiinit uudelleen, söin alla näkyvää coctailia koko kevään ja olen selvinnyt tähän saakka ainoastaan muutamalla perusflunssalla. Siksipä tämä niin kummallista onkin. Olen ollut niin paljon terveempi kuin esimerkiksi viime vuonna, jolloin sairastin jatkuvasti. Ja nyt sitten ensin se alkava vatsahaava ja perään nämä selkäongelmat. Onko mun nyt ymmärrettävä, että vaivojen määrä on vakio? En halua, siksi vitamiinit, terveellistä puhdasta kotimaista ruokaa ja kortti sinne kuntokeskukseen. On niin rasittavaa, että koko ajan joku paikka kremppaa tai muuten vain yleisvointi on heikko. Ehkä ensi vuonna olen 35-vuotispäiväni kunniaksi terve ja hyvävointinen?

Humpalla

Tämä viikko on ollut yhtä humppaamista. Jo toisen kerran puin mintunvihreän pliseeratun hameen ylleni ja tällä kertaa pääsin jopa ulos talosta se päällä, kaverinaan rento paita ja nudet ballerinat. Suuntasimme tyttökavereiden kanssa jokakesäiselle ulkoilukeikallemme hauskaa pitämään.

Tällä kertaa suuntana oli ravintola Saari, jonka yhteysveneen laiturilla treffasimme. Vuittonin Eva sopi kenkiin ja hameeseen kivasti. Ravintolassa oli superkuuma, mutta hyvää ruokaa. Söin ankkaa, karitsaa ja juustoja, jotka huuhtelin alas kuohuvalla. Hyvin tyttökavereiden kanssa istuttiin monta tuntia tuulettamassa tuntoja ja parantamassa maailmaa. 

Kyllä on biletyyli muuttunut vuosien saatossa, kun hameen kaverina toimii trikoopaita ja korkkareiden sijaan ulos lähtee mielellään matalissa kengissä. Rentous ja helppous voittavat tälläytymisen kuusi-nolla ja simppeli tyylikkyys prameuden samoin luvuin.

Ilta päättyi perinteiseen tapaan Mattolaiturille jääsamppiksen pariin. Oli kivaa!