Kaksplus.fi

sunnuntai 27. elokuuta 2017

Ekaluokkalainen ei tarvitse harrastuksia

Koulua on tälle syksylle takana nyt pari täyttä viikkoa ja enää ei olla aivan uuden edessä. Homma alkaa pikkuhiljaa löytää uomansa, rutiinit tulevat tutuiksi ja niin lapsi kuin äitikin tietää suunnilleen mitä tehdä. Tuttuna asiana esikoisen kahden vuoden takaisesta koulun aloituksesta on huomata miten väsynyt voi ekaluokkalainen olla. 



Loppujen lopuksi tämäkin asia on hyvin järkeiltävissä. Pieni ihminen joutuu täysin uuteen ympäristöön, jossa opettelee toimimaan. Hän luovii ennalta tuntemattomissa rakennuksissa, yrittää muistaa miten päästiin ruokalasta omaan luokkaan ja keitä sillä luokalla oikein olikaan. Asiaa ei ainakaan helpota se tosiasia, että kuopuksen ala-asteella on reilut 900 lasta. Eikä siinä kaikki, vaan opeteltavana on itse koulunkäynti ja läksyrutiini. Hommaan saa perspektiiviä, kun ajattelee millainen muutos aikuisellekin on työpaikan vaihtaminen ja ensimmäiset viikot uudessa työssä uusien kollegojen keskellä. 



Koulu sekä median haastettelemat asiantuntijat muistuttelevat tässä vaiheessa vanhempia siitä, että ensimmäisen syksyn ajaksi kannattaa jättää kaikki ylimääräinen arjesta pois. Tämä neuvo on meidän kokemuksemme mukaan erittäin relevantti. On toki eri asia, jos lapsi on harrastanut samaa lajia jo pitkään, ei sitä tietenkään tarvitse kokonaan lopettaa. Voi kuitenkin miettiä voisiko harrastuskertoja vähentää ja jättää herkemmin menemättä treeneihin, onhan kyseessä vain muutaman kuukauden mittainen totuttelujakso elämässä. Uusien harrastusten aloittaminen yhdessä ekan luokan kanssa sen sijaan ei kannata, niiden pariin ehtii kyllä.



Onneksi tämäkin elämän murrostilanne on positiivinen. Silti koulun aloitus vaatii aikuiselta herkkyyttä lukea lasta huolellisesti ja aikaa katsoa ja nähdä mitä hänelle kuuluu ja miten hänellä menee. Meidän perheessämme kuopus jatkaa esikoisen jalanjäljillä. Hän on väsynyt, väsyneempi kuin on koskaan aikaisemmin ollut. 6,5-vuotias lapsi joutuu tsemppaamaan päivät, olemaan tarkkana ja huomioimaan kaiken tarvittavan. Muistamaan, muistelemaan, tekemään tehtäviä ja kuuntelemaan opettajaa. Kaikki se tsemppaus ja valppaana oleminen purkautuu kotona, jossa sen toki pitääkin purkautua. Lapsi on uuvuksissa, kiukkuinen, väsynyt ja ärtyisä. Hän tarvitsee tuplamäärän syliä, silittelyä ja huomiota. Aikaa meiltä vanhemmilta. Aikaa istua vieressä ja olla tukena, kun niitä ensimmäisiä läksyjä tehdään. Aikaa kuunnella lukuläksyä rauhassa. Aikaa olla vain. Kun joulua kohti mennään, alkaa mieli ja kroppa tottua koulunkäyntiin, niin se kävi esikoisenkin kanssa.



Kolmasluokkalainen puolestaan on jo aivan eri vaiheessa ja niin meidänkin esikoisemme aloitti pari uutta harrastusta entisten lisäksi. Kuopuskin olisi halunnut vaikka ja mitä, ainakin enkkukerho, partio ja temppusirkus toistuivat puheissa. Juttelimme asiasta pitkään ja kerroimme, että katsotaan joulun jälkeen asiaa uudelleen. Ja kun hän on isompi kuten veljensä, saa hänkin enemmän harrastuksia viikko-ohjelmaansa.



Mitä sanoi kuopus? Kaivautui kylkeeni kiinni ja kertoi harrastavansa tämän syksyn ajan sylissä olemista ja koululaiseksi kasvamista. 


10 kommenttia:

  1. Meillä ekaluokkalainen harrastaa. Me teimme eskarivuoden aluksi ennakoivan liikkeen jossa siirsimme uimakoulun ja soittoharrastuksen kävelymatkan päähän kodista, jotta niiden suhteen on jo valmiiksi rutiini ja niitä lapsi nyt sitten jatkaa. Viime talven soitinkaruselli vaihtui vain pianotunteihin. Olimme sitä mieltä että tämä riittää, mutta nyt kun tässä lähellä myös alkaa kerta viikossa salibandykoulu niin lapsi pyysi että saisi aloittaa sielläkin. Otimme nyt kolmannen harrastuskerran mukaan iloihin kun tämäkin harrastus on kävelymatkan päässä ja lapsi itse puhunut salibandysta jo pidempään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Avainsana taitaa siis olla oman lapsen tunteminen. Lyhyet harrastusmatkat on kyllä iso plussa, ei tarvitse kuskausrumbaa parkkipaikan etsimisineen sun muineen.

      Poista
  2. Samaa mieltä. Meillä myös huomattu neljän koululaisen myötä, että ekaluokan syksyllä arki on parasta rauhoittaa. Kyllä harrastuksiin kerkiää. Varsinkin soittoharrastus on sellainen, että vaatii lapsen omaa motivaatiota harjoitteluun. Urheilussa meillä on ekaluokkalaisille riittänyt ystäväperheiden lasten yhteinen sählyvuoro lähikoululla. Meillä myös lapsilla iso koulu, lisänä vielä kielikylpyopetus. Eli kaikki ruotsiksi.Harrastuksiin ei myöskään ole kävelymatka, vaan vaatii autokuskausta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kielikylpy tuokin vielä oman lisänsä jo valmiiksi kuormittavaan ensimmäiseen koulusyksyyn. Meillä esikoinen harrasti koulun aloittaessaan futista, mutta jätimme viikon toiset treenit heti pois ohjelmasta ja kävimme vain toisissa. Sitä kun tosiaan ehtii myöhemminkin.

      Poista
  3. Olen samaa mieltä. Esikoinen jatkoi tuttua jalkapalloharrastustaan, mutta treenejä ei ollut kuin kaksi kertaa viikossa ja kaikki ylimääräiset turnaukset jätimme väliin. Esikoinen oli jopa nukahtanut iltapäiväkerhossa kerhotilan sohvalle, koska oli ollut koulupäivästä niin väsynyt. Näin jälkikäteen ajatellen, jalkapallon olisi voinut unohtaa pariksi ekaksi kuukaudeksi.

    Kuopus aloitti eskarin tänä syksynä, ja koska hänellä on vasta harrastukset mietinnässä, päätimme miettiä niitä myöhemmin. Vaikka hyppäys päiväkodista eskariin ei ole niin suuri kuin eskarista kouluun, on muutosta kuitenkin (heillä eskari koulun yhteydessä) ja arjen rauhoittaminen on selkeästi ollut oikea valinta.

    Poletti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä esikoisen ekana koulusyksynä jätimme toiset futisharkat väliin, hän kävi vain kerran viikossa. Nyt kolmosella onkin jo ihan eri meininki ja lapsi jaksaa ja haluaa harrastaa monta kertaa viikossa. Ei tosin futista, se on jäänyt. Mutta kyllä he ovat väsyneitä, sama näkyy täällä nyt kuopuksesta. Tuollainen koulun eskari on ihan eri asia kuin vanhassa tutussa päiväkodissa eskarin käyminen. Meillä oli siis näin.

      Poista
  4. Samaa mieltä. Munkin esikoinen jatkoi joukkuelajiaan 2x/vko, mutta ei mitään muuta, ja sekin oli rankkaa. Tosi hienoa, että te aikuiset päätitte ekaluokkalaisen puolesta tuon asian koska se oli selvästi oikea ratkaisu. Mä menen helposti liikaa lapsen välittömien toiveiden mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli tosiaan ihan oikea ratkaisu, vaikka kuopus välillä protestoikin miksi veljensä saa harrastaa kiipeilyä, partiota ja pesistä sekä uutena shakkikerhoa. Samaan aikaan hänelle on tärkeää, että koulusta pääsee suoraan kotiin ja illalla mennään korkeintaa pihalle.

      Poista
  5. Meillä sama homma. Kaksoset aloitti eskarin ja vaikka ovatkin kovin vilkkaita ja liikunnallisia, riittää heille kotona äidin ja isän kanssa tekemät "retket" ja yhdessäolo. Varsinkin perjantaisin ovat viikosta ja pitkistä päivistä niin rättiväsyneitä että jopa kauppareissu saattaa olla liikaa. Sylittely, vanhemman kanssa ulkoilu ja kotona köllöttely ovat ihan hyviä harrastuksia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on ihan sama noiden kauppareissujen kanssa, kuopus vääntää itkua ellei pääse heti kotiin koulun jälkeen. Hän sanoo itsekin, että on ollut rankka päivä, kuten esimerkiksi tänään. Sitten vaan ulkoillaan yhdessä ja mennään aikaisin nukkumaan. Tekee hyvää kaikille.

      Poista