maanantai 11. marraskuuta 2013

Daddy Dearest

Vähän ennen kahdeksaa totesin mahdottomaksi pidätellä kahta pientä innostunutta poikaa. Ei siis muuta kuin kahvia tulemaan, aamiainen pöytään ja päiväkodissa tehdyt kortit mukaan ja isää herättämään. Pojat olivat varmoja, että minun paketistani paljastuisi isälle uusi tietokone. Olihan esikoinen kirjoittanut isänpäiväkorttiinsa, että "paljon suukkoja isille. Isi tykkää tietokoneesta ja puhelimista. Niistä se tykkää." True.


Kuorista paljastui hirmuisen hienoja askarteluja. Esikoisen kortti vasemmalla, kuopuksen piirtämä kravattikaulainen isä oikealla. Myös kuopus oli kertonut korttiin isästään. "Isi tykkää keltasesta. Isi tykkää ruoasta. Me pelattiin isin kanssa, mä voitin, mun pupu voitti. En haluu enää kertoa.." 


Kuopus oli askarrelut myös hienon kravatin isälleen.




Mitä sieltä paljastuu?


Kuopusta jännitti, esikoinen haki oma-aloitteisesti sakset, että päästiin avaamaan pakettia.


Nespresso Lattissima+ on odotellut varastokopissa Hulluista Päivistä saakka. Mukana tuli myös testiin jokaista saatavilla olevaa makua. Kahvikone oli miehen toive, jonka hän esitti myös jouluksi. Ehdin kuitenkin edelle.



<3


Iltapäivällä lähdimme syömään vanhempieni luokse ja herkuttelimme kalalla sekä Sacher-kakulla viinin ja samppanjan kera. Ukki sai lahjaksi kesäisellä Saksan-matkalla otetun valokuvan itsestään pienten poikien kanssa ja minä pengoin hieman lisää vanhoja kirjoja äitini varastoista mukaani. Illalla aloitettiin jo poikien kanssa uusi iltasatu, Uppo-nalle nimittäin. Esikoinen myös rohkaistui esittelemään lukutaitoaan myös isoäidilleen, joka oli ihan fiiliksissä ja hämmästynyt siitä, että lapsi ei edes tavaa, vaan lukee suoraan. Hän vanhana opettajana kehotti pitämään huolen siitä, että myös tavaaminen luonnnistuu ja muistuu mieleen, on kuulemma tärkeää oikeinkirjoituksen oppimisen kannalta. Me lueskelemmekin lapsen kanssa minun vanhaa aapistani, koska se on esikoista hauska. Siinä on tavut, "su-si ui" ja sitä rataa. "Ar-mi on so-ma mor-si-an."

Kysyin myös pitääkö huolestua, jos lapsi joskus arvaa sanan lopun sen sijaan, että jaksaisi lukea loppuun asti tai kaksikirjaimisissa sanoissa kirjaimet vaihtavat paikkaa. Entäpä kirjoittaminen, korjaanko, jos sanoista puuttuu joitakin kirjaimia, esimerkiksi lapsen kirjoittaessa sukunimeään yhdellä s-kirjaimella kahden sijasta. Äiti katsoi hetken, kielsi ehdottomasti korjaamasta ja sanoi, että yleensä toisella luokalla olevilta eivät enää sanojen kirjaimet vaihda paikkaa. Että kuinka vanha lapseni olikaan? Point taken. 



4 kommenttia:

  1. Meillä on ollut sama aapinen ilmeisesti. Soma Armi nimittäin kuulostaa kovin tutulta. Itsekin nappasin aapisen matkaan viimeeksi kun kävin lapsuudenkodissani. Saapa nähdä minkä verran poika innostuu äidin vanhasta kirjasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellainen vihreäkantinen Aapiskukko, pääosissa seikkailivat ainakin Anni ja Esa ja Heikki-jänis sekä Simo-siili.

      Poista
  2. Tuttu aapinen.
    Itse en ole puuttunut lasten oikeinkirjoitukseen ennen koulua enkä oikeastaan sen jälkeenkään (molemmat osasivat lukea ennen koulunalkua). Vanhempi (vitosella) on innokas lukija ja olen luottanut siihen, että se tukee kirjoittamistakin ja siltä näyttää. Nuorempi (tokalla) ei ole niin innokas lukija (lukeminen on hänelle liian epäsosiaalista touhua;), joten juuri noita kaksoiskonsonantteja puuttuu vieläkin. Meillä lapset ovat kielikylpykoulussa, joten tuo nuoremman kohdalla lasketaan vielä sen piikkiin, kun ovat opetelleet ruotsiksi lukemaan ja kirjoittamaan. Kileikylpyopet ovat sanoneet, että osa oppii sen vuoksi nämä vähän hitaammin, esikoisen kohdalla ei tosin havaintoja.
    Käsittääkseni teidän lähistöllä on kielikylpymahdollisuus (ruotsinkielinen). Meillä lapset ovat käyneet päiväkotia ja koulua siinä systeemissä (Vaasassa tosin) ja todella suosittelen sitä. Teidän esikoinen vaikuttaisi kielellisesti suuntautuneelta ja sellaiselle lapsellehan tuo systeemi on oikein passeli. Selvästi muidenkin kielten oppiminen on lapsille luontevampaa (aloittavat enkun tokalla ja saksan tai ranskan hautessaan vitosella). Kielikylpy tosin pitää aloittaa tässä systeemissä viisivuotiaana päiväkodissa, että osaamisen taso on riittävä koulunkäynnin kannalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on kyllä kielikylpymahdollisuuksia ja esikoisen kohdalla sitä hieman mietimme. Hän on kuitenkin luonteeltaan sellainen, että tuttu päiväkoti tuttuine kavereineen on hyvin tärkeä, joten emme lähteneet vaihtamaan. Sinällään se vaikuttaa kyllä tosi hyvältä ja oli ihan varteenotettava vaihtoehto meille.

      Poista