sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Pari sanaa paketeista

Minä tulen perheestä, joka osaa lahjojen hankinnan paremmin kuin hyvin. En myöskään ole itse lainkaan toistaitoinen tämän asian suhteen, päinvastoin. Minusta on ihanaa ostaa läheisilleni lahjoja ja muistaa tärkeitä ihmisiä silloin, kun siihen aihetta on. Ja vähän muulloinkin. Meillä vietetään nimipäiviä, ostetaan paljon paketteja jouluksi ja hallitaan tämä lahjahomma kaikilla tavoin erinomaisesti. 

Esikoinen sai lahjoja jo ollessaan vielä vatsassani. Ensimmäisenä joulunaan hän sai neljäkymmentä pakettia. Vuosi tuon jälkeen me miehen kanssa teimme ensimmäistä kertaa sopimuksen ja jätimme ostamatta joululahjoja toisillemme. Sen sijaan hankimme jotain yhteistä, kenties vähän isompaa, ja tällaisia hankintoja ovat olleet muun muassa untuvapeitot ja -tyynyt tai digijärkkäri. Tämän vuoden lahjonnat hoidettiin reilun kuukauden takaisella matkalla Washingtoniin ja siellä tehdyillä huolellisilla ostoksilla. Emme kumpikaan halua ostaa mitään vain ostamisen vuoksi, hankimme mieluummin tarpeellista silloin, kun se tulee kohdalle. 

Lasten kohdalla mopo sitten keulii. Poikien isoäitiä ei ole yksin syyttäminen lahjamäärästä, sillä myös minä olen kantanut korteni kekoon huolellisesti. Alunperin päätimme miehen kanssa, että matka on meidän perheemme yhteinen joululahja tänä vuonna. Sitten kuopus jäikin kotiin ja mieli muuttui muutenkin. Molemmat pojat saavat tänä jouluna yksin meiltä isänsä kanssa yksitoista lahjaa per nuppi.

Sinällään minä ymmärrän äitiäni oikein hyvin. Antaminen on ihanaa, sopivien lahjojen miettiminen, etsiminen ja löytäminen on ihanaa. Silti olen yrittänyt saada jotain tolkkua tähän hommaan, koska meille ei kerta kaikkiaan mahdu tavaraa tätä tahtia. Miksi sitten itse ostin ne kaikki lahjat lapsilleni? En tiedä. Voin puolustautua sillä, että paketeista löytyy useita tarpeellisia juttuja, kuten uudet pyjamat, kirjoja, sun muuta mielekästä ja muutenkin tarpeellista. Molemmat pojat ovat saaneet myös toivoa yhtä isompaa lahjaa ja esikoisella se on Lego Ninjagon suuri lohikäärmetaistelu, kuopuksella tuo mopo. Ostan myös lahjoja pitkin vuotta odottamaan sopivaa antamisaikaa. Koska rakastan läheisteni hemmottelua annan myös muiden hemmotella heitä. Olen kuitenkin yrittänyt pitää jonkinlaisen järjen mukana tässä rumbassa eikä esikoisen ensimmäinen joulu toivottavasti tule enää toistumaan.

Puhuin äidin kanssa tänään. Hän toivoi, että ensi vuonna lopetetaan tämä nihkeily lahjojen suhteen ja ostetaan taas ihan reilulla kädellä. Että tulee se joulumieli. 

Toivottavasti näiden saajille tulee joulumieli ylihuomenna. 



Minä sen sijaan sain parhaan lahjani eilen. Esikoinen tuli yökyläilemästä isovanhempiensa luota ja oli siellä kertonut haluavansa hankkia lahjat minulle, isälleen ja pikkuveljelleen. Isoäidin kanssa olivat ryhtyneet tuumasta toimeen ja lahjat avattiin heti eilen, niin malttamaton oli pieni neljävuotias aarteemme. Isänsä sai lumisadepallon, veljensä kuusenkoristeen ja minä tämän tiaran. Niin sitä paatunut materialistikin toteaa, että parasta ikinä. Aion käyttää tätä aattona. <3.



6 kommenttia:

  1. Ihana tiara! :) Itsekin ostan mielelläni lahjoja, mutta nykyisin perheeni on sitä mieltä, että eivät halua ostaa joululahjoja ollenkaan. Itse en tätä noudata, ja olen ostanut jo kaikille lahjat kuten ennenkin. Ehkä en niin isoa lahjaa kuin aikaisemmin, mutta jotain kuitenkin. Ja toivon kyllä itsekin saavani jouluna jotakin. Olen varmasti tullut edesmenneeseen äitiini tässä lahja-asiassa, hän osti aina paljon ihania lahjoja kaikille.

    Oikein hyvää ja rauhallista joulua teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minäkin toivon muutamia paketteja saavani, onhan se mukavaa. Jotenkin sitä itse huomaa vaan keskittävänsä katseen jo joulun jälkeisiin alennusmyynteihin. Ihanaa joulua myös sinne!

      Poista
  2. Lahjojen antaminen on kivaa, vähän harmittaa että nyt kaikki vaan hokee että ei tarvitse ostaa, no yhdet lahjat ostin kyllä perheelle. Täytyy sanoa että vaikka kuinka sanon että minulle ei mitään ihmeellistä tarvitse ostaa (mitäpä muuta kehtaisi sanoa kun mies muiden mukana hokee samaa) niin kyllä vähän harmittaa että mies on muuttunut vuosien varrella surkeaksi lahjan ostajaksi. :( Tänäkin vuonna tiedän etukäteen mitä saan, tilasin ihan itse ihanan Mulberryn huivin...mutta olisi kiva saada joskus jotain kivaa yllätyksenä. Miehelle ostin muutaman lahjan, toivottavasti tykkää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä, yllätykset ovat ihania. Harmillista, jos niistä tulee miehellesi stressiä ja valitut lahjat eivät ole niin mieleen. Mutta huivi kuulostaa upealta lahjalta, hyvä sinä!

      Poista
  3. Tiara... ihan loistava! :D :D

    Meillä on koetettu minimoida lahjat, kun olemme tässä viimeisen 3v aikana huomanneet joidenkin lelujen jäävän jopa sivuun ja sitten "pakotetaan" lapset avaamaan lahjat. Isoveli ei jaksanut viime vuonna avata kaikkia paketteja, kun mieleiset tulivat jo kahdesta ensimmäisestä paketista. Pikkusisko taas jaksoi avata ekan paketin ja juoksi sitten syömään pipareita... Mä ehkä ostan vuoden mittaan niitä leluja ja muita, jos jotain "tarvitaan". Mutta jokainen toteuttaa jouluaan niinkuin parhaaksi näkee! Naurattaa kyllä sun äidin "lopetetaan tää nihkeily". Sen pitäisi jutella meidän äidin kanssa, joka antaa kaikille (aikuisille) lapsilleen vaan rahakirjekuoret, koska se on helpointa eikä tartte ostella mitään "turhaa". Lapsenlapsille osti yhdet lahjat ja itseasiassa isäni kävi ne ostamassa, kun äiti ei tykkää lelukaupoista. :D :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odotas, kun näet kuvia musta tiara päässä. :D Ja teidän äidin mielestä mun äiti olisi varmaan ihan pimeä lahjoineen. :D

      Poista