Silkkihäät

Kahdestoista hääpäivä on eri nettisivuistoilla vähän vaihdellen joko kuparihääpäivä tai silkkihääpäivä. Näistä valitsin silkin tuohon otsikkoon, kun kerran valitsemaan pääsin. Itse päivää olemme viettäneet melkoisen proosallisissa tunnelmissa. Minä tein töitä, kävin kaupassa ja jatkan ihan kohta töiden tekoa. Mies imuroi, katsoi lasten kanssa loput ensi viikon läksyistä ja teki ruokaa. 

Eilen illalla tulin Kaksplussan blogiverkoston juhlista kotiin myöhään ja nukkuvan asunnon keittiössä odotti ihana yllätys. Mies oli käynyt ostamassa ruusuja tätä päivää ajatellen, arvostan elettään kovasti. Meillä oli itse asiassa varaus Kämpin brunssille odottamassa, mutta työkiireideni vuoksi päädyimme perumaan sen. Kun takaraivossa kolkuttelee koko ajan ja pää surraa ajatuksia luetusta, päätimme suosiolla siirtää yhteisen juhlahetken paremmalle ajalle.

Ja jos jotain tässä yli kahdenkymmenen yhteisen vuoden aikana on oppinut, niin sen, että niitä juhlahetkiä voi viettää ihan koska tahansa. Ei sen tarvitse olla juuri tietty päivä, vaikka viidestoista kihlapäiväkin tuossa tuli täyteen ja nyt yhteistä avioliittoa on takana kaksitoista vuotta. Se voi aivan yhtä hyvin olla jokin tavallinen torstai, käydään syömässä, mennään teatteriin tai suunnataan leffaan. Avainsana on yhdessä. Ja vaikka sen kummempaan emme tänään taipuneet, istuimme vierekkäin ja nappasimme hääpäiväotoksen. Koska arkirakkaus on parasta.