Viidennet kirjavinkit tälle vuodelle ovat yhtä dekkaripainotteiset kuin edellisetkin editiot. Tästä huomaa selvästi kuinka itselleni lukeminen työmielessä eroaa selvästi vapaa-ajan lukemisesta. Kun luen rentoutuakseni ja harrastuksenani, valitsen mielelläni erilaisia jännäreitä. Niiden lisäksi viime aikoina luettujen teosten joukkoon kuuluu kuitenkin myös kolme kotimaista uutuutta, Anni Kytömäen Kivitasku, Heidi Köngäksen Sandra ja Laura Lehtolan Takapenkki. Kaikista näistä enemmän omissa kirjoituksissaan myöhemmin.
Ninni Schulman on ruotsalainen dekkaristi, jonka nyt suomennetty teos Tyttö lumisateessa aloittaa journalisti Magdalena Hanssonista kertovan sarjan. Kirjan alussa Magdalena on muuttanut avioeron jälkeen takaisin kotikaupunkiinsa yhdessä lapsensa kanssa ja palannut työskentelemään paikallislehden toimituksessa. Uudenvuodenyönä katoaa kuusitoistavuotias tyttö ja Magdalena ryhtyy tutkimaan tapausta tiiviissä yhteistyössä paikallisen poliisin kanssa. Pikkukaupungissa kaikki tuntevat paitsi toisensa myös toistensa menneisyyden, eli luvassa on rikoksen selvittelyn lisäksi ihmissuhdekiemuroita ja Värmlannin kuvausta. Kelvollinen kirja, voisin lukea näitä lisääkin sopivan tilaisuuden tullen.
Eppu Nuotion Myrkkykeiso on dekkari sieltä kevyemmästä päästä. Ellen Lähde on eläkkeelle jäänyt kartanpiirtäjä, joka sotkeutuu tuttavapiirinsä ja vapaaehtoistyönsä kautta katoamistapauksen selvittelyyn. Minulle Nuotion kirjasta tuli heti lukiessa mieleen Outi Pakkasen kevyehköt Helsinki-dekkarit, tässä on paljon samaa. Ellen Lähteestä varmasti kuullaan vielä seuraavissa kirjoissa.
Jussi Adler-Olsenin Osasto Q on jo ilmiö pohjoismaalaisessa jännityskirjallisuudessa ja uusin teos Selfies erinomainen lisäys sarjaan. Tällä kertaa poliisitalon kellarissa toimistoaan pitävien Carlin, Assadin ja Gordonin pöydälle ilmestyvät jutut tuntuvat kummallisella tavalla kytkeytyvän toisiinsa, oli kyseessä sitten nuoriin naisiin kohdistuva yliajojen sarja, yökerhon ryöstö tai kaksi samassa puistossa vuosikymmenen välein tapahtunutta murhaa. Lukija pääsee myös lähemmäs osaston sihteerin Rosen menneisyyttä, kun lankoja hänen osaltaan solmitaan yhteen ja syitä parissa viime kirjassa esillä olleeseen romahdukseen selvitellään. Selfies on selvästi sarjan osa eikä toimi yhtä hyvin itsenäisenä teoksena kuin joku toinen sarjan kirja ehkä toimisi. Se on myös julma, raaka ja inhorealistinen. Se saa lukijan ajoittain todella surulliseksi eikä päästä helpolla. Lukemisen arvoinen? Sarjan faneille aivan ehdottomasti.
Tämän hetken trendi jännityskirjallisuudessa on aivan ehdottomasti epäluotettavan kertojan ongelma. Ensin tuli Paula Hawkins ja Nainen junassa, sitten Shari Lapenan Hyvä naapuri, seuraavaksi Clare Mackintoshin Annoin hänen mennä ja nyt on Ruth Waren ja Synkän metsän siimeksessä -teoksen vuoro, tavallaan.
Nora herää sairaalassa, hän on loukkaantunut ja menettänyt osittain muistinsa. Hän on ollut lapsuudenystävänsä polttareissa syrjäisellä metsämökillä, mutta miksi häntä kuulustellaan ja missä muut seurueen jäsenet ovat? Synkän metsän siimeksessä on aivot narikkaan -lukemisena kyllä vetävä ja luin itse teoksen yhden sunnuntain aikana. Samaan aikaan odotin koko ajan jotain sellaista käännettä, jota valitettavasti ei tullut. Ei nimittäin ole varsinaisesti eduksi kirjailijalle, jos lukija puolessavälissä romaania jo tietää mistä on kyse ja mitä tuleman pitää.
Tess Gerritsenin suosikkikaksikko Jane Rizzoli ja Maura Isles ovat täällä taas uusimman teoksen Tappava salaisuus myötä. Tällä kertaa naiset metsästävät sarjamurhaajaa, joka jättää jälkeensä vihjeitä. Yksi henkilö voisi kertoa mistä oikein on kyse, mutta ei voi sitä henkensä kaupalla tehdä. Lähtöasetelma on toimiva, käänteitä riittää ja lopussa lukija on tyytyväinen.
Kiitos näistä vinkeistä! Heti lähti pari kirjastoon varaukseen ja muutaman olinkin jo ehtinyt lukea :)
VastaaPoistaOn aina kiva kuulla, että vinkeistä on apua!
PoistaMoi, on tosi kiva, että annat kirjavinkkejä. Muutama vinkki on painettu joululahjalistaan muistiinkin. Olisi kiva jos laittaisit myös merkinnän suomentajista aina kirjojen yhteyteen. Ilman hyvää suomentaja ei olisi hyvää kirjaa...
VastaaPoistaAivan erinomainen huomio, kiitos siitä! Ihailen kaunokirjallisuuden kääntäjiä ja heidän kykyään tavoittaa kielen vivahteet ja tuoda ne vielä toiselle kielelle. Laitan mielelläni suomentajan tiedot tästä eteenpäin kirja-aiheisiin postauksiin mukaan.
Poista