Perhekuvaukseen valmistautumista

Syksy on täällä. Lempivuodenaikani pistää parastaan, valo on kaunis niin kauan kuin sitä riittää ja ilma tuoksuu raikkaalta ja syksyiseltä. Mikä siis olisi parempi aika asettua jälleen kameran eteen koko perhe ja napsia meistä muutamia uusia kuvia.  

Täältä voit lukea lisää siitä kuinka perheemme on asettunut kameran eteen ahkerasti tasaisin väliajoin. Jo viime kerralla koko perheen kuvauksessa aika tarkkaan kaksi vuotta sitten ajattelin, että seuraavaksi toteutetaan homma kuopuksen aloitettua koulun. Yllättäen se aika onkin nyt. 

Viime päivinä mielessä on pyörinyt lähinnä vaatetusjuttuja. Se sama ongelma kuin aina, eli mitä ihmettä sitä laittaisi päälle koko porukalle. Ja koska perheen miesväkeä ei suuremmin asia kiinnosta eikä heillä siitä siksi vahvoja mielipiteitä ole, on homma jäänyt niin sanoakseni omille harteilleni. Mutta mikäs siinä. Eipähän kukaan ole vaatimassa Pokemon-printtipaitaa tai kulahtaneimpia pihalenkkareita kuvaan. Ihan ensimmäiseksi sain valittua kengät. Kolme tyyppiä sujauttakoon jalkaansa Converset, minä laitan siniset ballerinat.

Meidät kuvaa jälleen Lumo Photographyn supertaitava ystävämme Sonia. Juttelimme hieman värimaailmasta ja pohdimme, että viimeksi oli sinisen ja harmaan sävyjä, mitä tällä kertaa. Näyttää siltä, että aika lailla niitä samoja, koska niistä tämä meidän porukan vaatekaappi nyt vain näyttää koostuvan. Toisaalta kuvassa pitää olla juuri niissä vaatteissa mitkä omilta tuntuvat. Aivan samalla tavalla kuin en pidä vastasyntyneiden asettelusta kuviin, trendi joka tällä hetkellä on ollut jo monta vuotta pinnalla, en myöskään halua asustaa tai pukea meitä muutoin kuin luonnollisesti. Ei mitään sellaista mitä emme arkena muutoin käyttäisi. Vähän aikaa hourin haluavani kuvaan ilmapalloja, mutta pääsin yli.

Kenkien jälkeen sain katsottua kundeille tummansiniset farkut valmiiksi. Seuraava askel oli neuletakkien etsiminen, esikoiselle vaaleansininen Little Marc Jacobsin ihana pehmeä neule ja kuopukselle tummansinistä Pomp de Luxia. Neuletakkien alle tulevien paitojen osalta tuli tenkkapoo, kun kummallekaan ei oikein tuntunut löytyvän sopivia. Päätin kuitenkin, että tämän vuoksi en ostoksille lähde. Tuo kuopukselle lopulta kaivamani vaaleanvihertävä pikee tuntuisi toimivan ihan kivasti neuleen ja farkkujen kanssa ja esikoiselle on ehdolla muutama t-paita vihertävän ja harmaan sävyissä. 

Kävin myös miehen vaatekaapilla kurkkimassa miltä hänen neulepinonsa näyttää. Ylimmäinen sininen neule taisi olla kaksi vuotta sitten päällä, joten ehkä nyt olisi tuon vihertävän vuoro, sopisi sitten vähän kundien vaatetukseenkin. Sopivasti, mutta ei liikaa. Harmaa ja vaaleansininen toimivat farkkujen kanssa varmasti myös.

Ai mitä minä itse laitan päälle? Ei kuulkaa minkäänlaista aavistusta. Epäilen lauantai-illan kuluvan paniikkiratkaisuja miettien ja lopulta kiskaisen jonkun kietaisumekkosen hätäpäissäni ylle. Niin se aina menee. Toisaalta ei tässä ihan alkutekijöissä olla, kun kengät on jo selvillä. Pitää enää muistaa noutaa ne suutarilta.