Tällä hetkellä niistän kotona kuumeessa ilman nukkumista suurempia viikonloppusuunnitelmia, joten tehdään kurkkaus viime viikonloppuun. Tuolloin vietettiin Bearded Villains -yhdistyksen kaksivuotisjuhlia ja me lähdimme koko perhe pienelle minilomalle Tampereelle.
Tampere on itselleni melkoisen tuntematon kaupunki, kotimaanmatkailu kun on jäänyt pahasti paitsioon. Päätimme mennä hotellivarauksen osalta hinta edellä ja yövyimme perjantaista sunnuntaihin Scandic City -hotellissa. Ei mikään ykkösvalinta, muistelin kaiholla edellisen kerran yöpymistämme hotelli Tammerin historiallisissa ja kauniissa puitteissa, mutta tällä mentiin. Lapsista hienointa oli huoneen keskellä ollut lipasto, jonka päällä oli kaksi televisiota. Molemmille majoituspuolille omansa!
Aamiaista syötiin värikkäästi sisustetulla sisäpihalla. Ei tälläkään kertaa tuoreita marjoja jogurttiin, ainoastaan hilloja, mutta gluteeniton leipä oli tuoretta ja hyvää.
Perjantaina menimme syömään Mallashoviin ja tapaamaan jo paikalle tulleita tuttuja. Sen verran väsytti viikon jäljiltä, että lähdimme heti syötyämme viereisen Makuunin kautta hotellille ja olimme kymmenen jälkeen aikuisetkin unessa. Lauantaina aamupäivällä karkasin muutamaksi tunniksi ostoskierrokselle laihoin tuloksin. En löytänyt oikein mitään etsimääni putiikkia ja päädyin lopulta Stockalle. Ostin raidallisen kesämekon mentyäni katsomaan syysvaatteita ja hävitin ostoskassini myöhemmin saman päivän aikana. Hienosti meni.
Treffasin perheemme miesväen sekä ystäväperheen lounaan merkeissä. Bistro Naapuri oli erinomainen lounastuttavuus, ihania mehuja, smoothieita ja salaatteja. Samassa tilassa majaileva sisustus- ja antiikkiliike tuli myös koluttua tehokkaasti läpi, joten aivan tyhjin käsin en joutunut poistumaan.
Seuraavaksi miehet lähtivät valokuvaukseen ja minä poikien kanssa tapaamaan tuttuja. Menimme hakemaan kummipoikamme äidin kampaajalta, nappasimme myös tutun kampaajan lapsineen mukaansa ja suuntasimme Lastenkulttuurikeskus Rullaan. Seitsemän lasta vauvasta kolmasluokkalaiseen takasi menoa ja meininkiä, mutta myös rauhallisia leikki- ja askarteluhetkiä. Tykkäsimme paikasta ja sieltä kerrottiin, että lokakuun puolivälissä heillä vaihtuu näyttely ja tilaan tulee taas jotain uutta. Mietimme jo miehen kanssa pitäisikö viedä pojat tuonne uudemman kerran sitten, kun menemme ensi kuun lopulla kaupunkiin katsomaan Catsia.
Seuraavaksi syötiin taas, tällä kertaa tanskalaistyylisiä voileipiä. Siitä jatkoimme suoraan illanviettopaikkaan, josta oli mahtavat näkymät kaupungille. Nämä BV-tapaamiset ovat siitä mukavia, että koko perhe lapset mukaanlukien on yleensä tervetullut mukaan. Näin mekin pääsemme yhdessä tulemaan eikä tarvitse miettiä lastenhoitokuvioita. Käytännössä muutoin mies menisi yksikseen ja me muut jäisimme kotiin. Nyt alkuillasta on aina mukava jutella ja viettää aikaa yhdessä ennen kuin keräämme lapset kokoon ja lähdemme pois aikuisten jaloista. Tällä kertaa sen aika koitti ennen yhdeksää.
Sunnuntaina suuntasimme heti aamiaisen jälkeen kohti kotia ja totesimme, että kaikkien mielestä Tampere on kiva kaupunki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti