Pari hassua kuukautta takaperin olimme siskoni kanssa viikonlopun ajan muuttamassa isoäitiä uuteen kotiin. Teimme siitä niin mukavan ja kotoisan kuin suinkin osasimme. Jouluna olimme käymässä, istuimme pöydän ympärillä, söimme ja juttelimme. Olimme yhdessä.
Huomenna lähdemme tyhjentämään asuntoa ja valitsemaan muistolauseita. On jälleen jäähyväisten aika.
Epäilen, että blogin kirjoittaminen jää hetkeksi tauolle. Mutta palaan, kun taas jaksan. Siihen saakka keskityn siihen tärkeimpään, läheisiini.
Tätä maljakkkoa ihastelin isoäidin hyllyssä lapsena valtavasti, se oli kauneimpia esineitä minkä tiesin. Laitoin sen kotona paikkaan, josta näen sen usein. Vielä nyt kyynelten läpi.
Lämmin osanottoni.
VastaaPoistaKiitos kovasti.
PoistaOsanottoni <3
VastaaPoistaKiitos sinulle.
PoistaOsanotto suuressa surussa!
VastaaPoistaKiitos Eve.
PoistaOtan osaa suuressa surussa.
VastaaPoista-satu
Kaunis kiitos.
PoistaLämmin osanottoni.
VastaaPoistaKiitos Elisa.
PoistaLämmin osanotto. Kyyneleet tuli omiinkin silmiin. Kaunis muisto tuo maljakko. <3
VastaaPoistaKiitos sinulle. Muitakin kauniita muistoja on löytynyt, kun 50-luvulla rakennetun talon tyhjennystä on aloiteltu.
PoistaVoimia <3
VastaaPoistaKiitos Noella!
PoistaOsanottoni. <3
VastaaPoista-Saffy
Kiitos Saffy.
PoistaOsanottoni. Voimia <3
VastaaPoistaKiitos. Voimia on tarvittu ja tarvitaan vielä, kunhan hautajaiset ovat viikon kuluttua.
PoistaLämmin osanotto! Ei tätä kirjoitusta voinut kuivin silmin lukea.
VastaaPoistaKiitos. Tämä on jotenkin niin kaksijakoista, arki rullaa kuten ennenkin, mutta tasaisin väliajoin asia muistuu mieleen.
PoistaOtan osaa suruusi Pauliina.
VastaaPoistaT. Marjo