Miniloma hotelli Kämpissä

Viime syksynä "Huffington Postissa" julkaistiin erinomainen artikkeli nimeltään Real Love Is a Choice. Me menemme naimisiin ja sitoudumme toisiimme suurten tunteiden kera, mutta loppuelämä ei voi olla pelkkää tyyntä ja tyventä. Jokaisessa suhteessa tulee eteen hetkiä, kun on käärittävä hihat ja tehtävä työtä rakkauden ja parisuhteen eteen. Rakkaus on mitä suurimmassa määrin valinta. Valinta rakastaa toista ja työskennellä yhteisen tulevaisuuden eteen. Sillä siitä työstä kasvaa se varmuus ja turva, joka parhaissa suhteissa puolisoilla toinen toisestaan on. Ja sanotaanhan se jo vihkikaavassakin, kun kysytään tahdotko.

Meillä on mieheni kanssa takana kaksikymmentä yhteistä vuotta. On ollut tyyntä ja tyventä, mutta myös myrskyjä ja karikoita. Silti en ole koskaan epäillyt etteikö meidän kannattaisi myös niinä vaikeina aikoina työskennellä sen eteen, että vielä vanhoinakin olemme me. Uskon myös siihen, että lapsemme ansaitsevat meiltä tämän työn.  

Pikkulapsivuodet ovat mitä otollisinta aikaa unohtaa kenen kanssa ne lapset oikeastaan on saanut. Arki jyrää ja kun makaa yliajettuna siellä pientareella, on välillä tuskallista tekohengittää suhdetta. Mutta voi miten se kannattaakaan. Me olemme mieheni kanssa ajatelleet, että näinä kiireisinä vuosina on vain pidettävä huolta yhteyden säilymisestä, jos muuhun ei ole mahdollisuuksia. Ja että meidän aikamme tulee taas, kun lapset tästä vielä vähän kasvavat. Tätä silmälläpitäen varasin miehelleni yllätyksenä pienen irtioton. Hotelli Kämp ja yhteinen aika kutsuivat. Edellisen kerran olimme olleet yhdessä poissa kotoa aika tarkalleen vuosi sitten. 

Meillä oli todella mukavaa olla yhdessä turisteina kotikaupungissamme. Olin varannut meille Kämpistä ihan perustason Deluxe-huoneen, joka on tosi kaunis sisustukseltaan. Saimme huoneen ylimmistä kerroksista toiveemme mukaisesti.

Koska kotoa ei ammetta löydy, oli ohjelmassani kylpeä useaan kertaan. Onnistui!

Kävimme heti huoneen vastaanottamisen jälkeen ostoksilla ja lounaalla. 

Olin varannut meille illallisen ravintoa Oxista Pikku-Roballa. Ravintola on yksi niistä, joita olen halunnut testata ja kannatti. Hyvää ruokaa ja pienimuotoinen ähky takaisin palatessa. 

Ja taas kylvettiin. 

Katselin monia hotelleja ennen varaustani ja päädyin Kämpiin paitsi saadakseni superhyvää palvelua ja kauniin miljöön, myös erinomaisen aamiaisen. Olemme olleet kahdesti Kämpissä brunssilla ja ne ovat olleet aivan mielettömiä. Nyt aamiainen oli yhdellä sanalla kuvailtuna aneeminen. Kaikkea oli, mutta vähän ja vähän sinnepäin. Ihanasta aamiaistilasta ja kauniista kattauksesta huolimatta jäi ankea fiilis. Kämpin tasoisessa hotellissa pienimpienkin yksityiskohtien pitäisi olla moitteettomasti hoidossa, myös meille edullisimman huoneen varanneille. Nyt näin ei ollut, esimerkkinä vaikkapa gluteenittomien leipien valikoima. Listalla leipäastian vieressä oli tuotteita vaikka ja kuinka, esimerkiksi kolmenlaisia sämpylöitä. Astia oli kuitenkin tyhjä ja pyysin saada lisää leipää. Meni hetki, pyysin uudelleen. Tällä kertaa pyyntö meni keittiöön saakka, josta minulle tuotiin kaksi kuivaa leipäviipaletta. Voi kuulostaa pieneltä asialta, mutta näillä saadaan asiakas, etenkin erikoisruokavaliota noudattava palaamaan. Me tuskin palaamme.

Kaiken kaikkiaan irtiotto teki hyvää ja tuli tarpeeseen. Seuraavana päivänä olimme jo puoleenpäivään mennessä takaisin pikkukundien luona, virkistyneinä ja hyvävointisina vanhempina. Ehkä vuoden kuluttua taas uudelleen!