Bye 2016

Lehti uudelle vuodelle on jälleen käännetty rakettien, samppanjankorkkien poksahdusten sekä yleisen ilonpidon myötä. Me päätimme viime hetkellä jäädä juhlien sijaan kotisohvalle, tosin päädyimme puoleksitoista tunniksi juomaan ihanien naapureiden kanssa kuohuvaa pihallemme. Sen jälkeen ohjelmassa oli leffailta kera popcornien. Tunsimme kaikki olomme sen verran naateiksi, että oli oikea päätös viettää tällainen hillitympi versio uuden vuoden juhlinnasta. Myös joulu raivattiin pois vuoden viimeisenä päivänä ja koti tuntuu taas ilmavalta ja valoisalta. Täällä on helppo hengittää, eli tervetuloa vuosi 2017.

Yritimme miehen kanssa miettiä mitä kaikkea kirjoihin ja kansiin jääneenä vuonna 2016 tapahtui, mutta emme keksineet oikein mitään. Silti molemmilla oli sellainen vähän epämääräinen fiilis siitä, että vuosi oli jollain lailla ankea. En tiedä johtuuko se kuluneen syksyn tiukasta työtahdista vai mistä, mutta kovin valoisia muistikuvia meillä ei vuodesta ole. Olen sanonut kaikille, että tervemenoa, on ollut aivan hirveä vuosi ja ei tule ikävä. Ehkä asia ei kuitenkaan ole ihan niin. Ehkä se on nämä muutamat viime kuukaudet, joita en jää ikävöimään. Katsotaan.

Tammikuussa vietettiin esikoisen kahdeksanvuotissyntymäpäiviä Lelumuseossa ja sairastettiin. Voi että me sairastettiinkin, kuten oltiin tehty jo koko edellinen syksy. Kenelläkään muulla ei löytynyt yhdessäkään kokeessa mitään, ainoastaan kuopuksen angiinakierre jatkui sitkeästi. Minä sairastin kolme viikkoa virusflunssaa, joka nosti sykkeen taivaisiin, voimat olemattomiin ja happikaan ei oikein kulkenut. Mutta virus sekin lopulta vain oli. Kuopus ilmoitettiin esikouluun ja se tuntui hurjalta. Kuun lopussa vietimme miehen kanssa viikonlopun Oulussa yhdessä ystäväperheen kanssa, kun Bearded Villains järjesti kaupungissa tapaamisen. Olimme hurjat kaksi yötä erossa pojista ja sunnuntaiaamuna lento kotiin oli peruttu. Onneksi sinivalkoiset siivet pelastivat ja pääsimme kotiin vain pari tuntia aikataulusta myöhässä. Lanseerasin myös koko vuoden jatkuneen lukulaskurin. 

Helmikuussa jännitettiin päästäänkö tautien vuoksi lainkaan matkalle Pariisiin. Lopulta olimme kaikki tuolloin terveenä ja 36-vuotispäiväni aamuna lennähdettiin perille. Talvilomaviikko kului ihanassa kaupungissa nähtävyyksiä koluten. Tätä ennen mies oli päättänyt edellisessä työpaikassa ja hypännyt jälleen uudenlaiselle, tai oikeastaan jo vanhalle tutulle uralle ja meidän arkemme muuttunut jälleen hieman. Kuopus, joka oli jo syksyllä ennen viisivuotispäiväänsä oppinut kirjoittamaan, alkoi vihdoin lukea niin, että asiaan sai kiinnittää huomiota. Hän luki jo tammikuussa, mutta silloin asia vielä ujostutti liikaa.

Maaliskuu toi mukanaan paitsi miehen syntymäpäivät, myös päätöksen kuopuksen nielu- ja kitarisaleikkauksesta angiinakierteen katkaisemiseksi. Kevätauringon ensimmäisten pilkahdusten myötä pääsimme myös suunnittelemaan millainen on toinen kesä talonomistajina ja mitä remontteja tulevana kesänä tehtäisiin.

Huhtikuun alussa kuopus leikattiin ja olimme kaksi viikkoa hänen kanssaan kotona toipumassa. Leikkaus meni hurjan hyvin ja näin jälkikäteen ajateltuna oli oikea päätös operoida nielu. Lapsi ei ole sen jälkeen ollut yhtään kertaa tavallista nuhakuumetta kovemmin sairaana, kierre katkesi siihen. Kävin huhtikuussa myös tyttökavereiden kanssa hieman myöhästyneellä 35-vuotisreissulla Tallinnassa ja kävimme miehen kanssa hankkimassa pari uutta grafiikanlehteä kotiin. Tässä kuussa en montaa päivää ollut töissä, sillä kuopus sai leikkauksen jälkitautina keuhkokuumeen. Minä puolestaan siirryin blogini kanssa Kaksplus-lehden alle, sen blogiverkostoon. Vappua, lempijuhlaani joulun jälkeen, juhlittiin ystävien kanssa kuun viimeisenä päivänä.

Toukokuussa oli äitienpäivän vuoro, jota meillä juhlistettiin ottamalla valokuvia minusta ja pojista. Muuten elettiin aika tavallista arkea, iloittiin keväästä ja kohta koittavasta kesästä avaamalla talon kesäkausi. Me miehen kanssa kävimme Oopperassa ja loppukuusta juhlittiin kuopuksen kevätjuhlia päiväkodilla.

Kesäkuussa esikoinen oli ensimmäistä kertaa yksin yökylässä ystäväperheen luona ja me miehen kanssa sillä aikaa Lahdessa hotellissa sekä syömässä. Koululaisen ensimmäinen vuosi huipentui keväjuhlien lisäksi kevätkirkkoon, todistukseen ja stipendiin hyvästä koulumenestyksestä. Kesäkodilla tehtiin saunaremonttia ja ennen juhannusta kaikki oli valmista, niin vesien vetäminen saunalle kuin myös yläkerran ja kuistin laitto, remontti kokonaisuudessaan. Pääsimme siis viettämään ensimmäistä juhannusta omalla kesäpaikalla, se oli ihanaa! Juhannukselta minä jäin pois töistä lomailemaan poikien kanssa ja mies seurasi mukana viikkoa myöhemmin. Kävimme myös lasten Suomenlinnassa seikkailukierroksella ja aloimme orientoitua pian alkavaan lomamatkaan.

Heinäkuun alussa lensimme Barcelonaan, josta viikon mittainen Välimeren risteily lähti. Matka oli upea, täynnä mielenkiintoisia satamapaikkoja, erinomaista ruokaa ja parasta seuraa. Oman perheen kanssa on paras matkustaa ja tämä koskee myös isovanhempia ja siskoa miehineen. Reilua viikkoa myöhemmin olimme taas takaisin kotimaassa ja vietimme paljon aikaa kesäpaikallamme. Kesäteatterin saralla kävimme katsomassa Vaahteramäen Eemeliä Turussa ja minä vietin myös parin päivän oman kaupunkiloman perheen miesväen rakentaessa meille terassia kesäpaikalle. Kuun lopussa tapasin monta uutta tuttavuutta bloggaajien kesäjuhlilla Kämpissä.

Elokuussa lanseerasin itselleni kaksivuotissuunnitelman. Seuraavien kahden vuoden aikana muuttaisin työelämän suunnan omalta osaltani niin, että saisin mahdollisesti jättää nykyisen osa-aikaisen työni kokonaan ja siirtyä toisenlaisiin haasteisiin. Mikään kiire ei ollut, mutta vähänpä tiesin. Uusi vaihde työkuvioissa lähti liikkeelle heti syksyllä ja minä olin tyytyväisempi kuin koskaan ennen. Esikoinen aloitti toisen luokan koulunsa toisessa toimipisteessä ja minua jännitti sopeutuminen pienen koulurakennuksen jälkeen isoon taloon ja pidempään matkaan. Me miehen kanssa pääsimme kahdestaan juhlimaan sukulaisemme häitä. Hiukset lyhenivät polkkamittaan vuosien jälkeen.

Syyskuussa vietimme yhdettätoista hääpäiväämme ja osallistuimme ensimmäistä kertaa muinaistulien yön tapahtumiin. Minä maalasin yhdeksi iltapuhteeksi kuistin lattian ja varasimme tulevalle talvelle ja talvilomalle matkan Ras-Al-Khaimahiin. Vietimme rapujuhlia vähän myöhässä ja kävimme myös pienen pojan kastejuhlassa. Olimme hukkua omeniin ja tarjosimme niitä kaikille, jotka vain suinkin niitä ottivat vastaan.

Lokakuussa kävimme katsomassa Shrek-musikaalia ja Tatu ja Patu -leffaa. Vietimme syysloman kotimaisemissa poikien kanssa ja kävimme laittamassa kesäpaikan talviteloille. Pohdin ruuhkavuosia huomattuani työmäärän olevan melkomoinen ja päädyimme varaamaan matkan Tukholmaan joulukuulle matkakuumeen käytyä ylivoimaiseksi.

Marraskuu oli rankka. Iloisia juttuja olivat kuopuksen merirosvosynttäreiden suunnittelu ja kaupunkipäivä ystävän kanssa, ei niin iloisia oma sairasteluni sekä läheisen hyvinvointiin liittyvät asiat. Tämä tässä vaiheessa jo yli kuukauden henkisesti kuormittanut asia ratkesi lopulta parhain päin ja siihen liittyen vietin isänpäiväviikonlopun poissa kotoa. Onneksi ystävän tapaaminen kaupunkihengailun, hyvän ruoan ja kuohuvan merkeissä piristi mielen kovasti!

Sitten ollaan jo joulukuussa, joka oli matalalentoa alusta loppuun. Reissu Tukholmaan oli ihana irtiotto ja heti sieltä palattuamme juhlittiin kuopuksen kuusivuotissyntymäpäiviä yhteensä kolmena päivänä. Meidän kalenterimme olivat pullistelleet jo lokakuusta ja nyt vedettiin läpsystä vaihtoja. Joulun välipäivät olivat kuitenkin ihanan rentoa ja rauhallista aikaa telkkarisarjojen ja kirjojen parissa. Juuri sellaisia, ettei viikonpäivästä ole täyttä selvyyttä. Juuri sitä, mitä tarvittiin.

Sellainen vuosi. Ainakin tuli selväksi, että loppuvuoden kiireet sävyttävät koko vuotta, kun mietimme sitä taaksepäin. Se voisikin olla hyvä huomio tulevaan. Kaikkea ei tarvitse tehdä itse eikä haalia tehtäväksi, sillä maailma ei valmistu, vaikka vielä yhden asian itse hoitaisikin.

Who am I kidding. Ei tule tapahtumaan, kun ei ole tähänkään saakka tapahtunut. Mutta meikata voisin vähän enemmän, ihan niinä kotipäivinäkin.

Kaikki kuvat uuden vuoden ensimmäiseltä päivältä, kun kävimme poikien kanssa pyöräilemässä saaren rannoilla.