Lasten kaupunki - parasta museokamaa

Joko tunnet Lasten kaupungin? Helsingin kaupunginmuseon yhteydessä toimiva lasten oma museo tuo kaupungin ja lapsuuden historian esille elävästi leikin kautta. Me vierailimme poikien kanssa siellä tammikuun ensimmäisellä viikolla. 

Museon sijainti Senaatintorin laidalla Sederholmin talossa on aivan huippu. Paikalle pääsee helposti ja mikä parasta, käynti on täysin ilmainen. Ja kun kerran siellä ollaan, kannattaa käydä katsomassa myös muita talosta löytyviä Helsingin kaupunginmuseon tarjoamia näyttelyitä. Aikakoneella pääsee matkustamaan menneisiin päiviin ja Helsingin valitut palat sukeltaa eri vuosikymmeniin ja erilaisiin helsinkiläisyyden ilmentymiin. Myös Haju-näyttely on vielä huhtikuulle saakka koettavissa. 

Lasten kaupunki on toteutettu kahteen kerrokseen. Nähtävää ja koettavaa on paljon ja käytännössä kaikella saa leikkiä. Kuten ohjeessa kehotetaan, museossa on tarkoitus pitää hauskaa. 

Aloitimme 1700-luvun Helsingistä, merenkulun satamakaupungista ja käsityöläisten, kuten suutarin ja peruukintekijän verstaiden tutkimisesta. Pienemmät kävijät leikkivät kauppaa, me keskityimme katsomaan mitä kaikkea kaupasta ja sen hyllyiltä löytyy. Pojat esittivät nukketeatterinäytelmän käsinukeilla ja myös teatteripukuihin olisi saanut pukeutua. Omat tilansa löytyvät myös eväiden syönnille tai vauvan syöttämiselle sekä rauhallisiin luku- ja lepohetkiin.

Yläkerrassa poikia kiinnosti ehdottomasti eniten 1930-luvun koululuokka. Kuopus harjoitteli pulpetissa istumista ja kirjaimia piirrettiin niin hiekalle, rihvelitauluihin kuin vihkoonkin. Esikoinen puolestaan hahmotteli lukujärjestystä ja ihmetteli lauantaikoulupäiviä. Minä kuvailin opetustauluja. Koululuokan lisäksi ylhäällä pääsee leikkimään nukkekodeilla ja junaradalla, ihastelemaan lapsuudesta tuttuja leluja vitriineissä ja vierailemaan mummolassa. 

Mummolaan astuessa tulee tehneeksi aikamatkan 1970-luvulle, niin autenttista kaikki on. Vaikka omat mummolani ovat olleet isossa maalaistalossa ja toisaalta omakotitalossa, on tuttuja pientavaroita vaikka ja kuinka. Tällä kertaa asukkaat eivät olleet kotona, mutta viikonloppuisin täältä kuulemma löytää myös mummon tai vaarin. Oranssi, sinapinkeltainen, ruskea ja myrkynvihreä, ehkä tämän päivän valkoisia koteja katsotaan jonakin päivänä samalla tavalla.

Me kiertelimme koko paikan poikien kanssa ennen kuin olimme valmiit lähtemään. Mitä parhainta tekemistä yhteiseen vapaapäivään, voin suositella kaikille lämmöllä!