Vasta täällä huushollissa mietittiin kiinteiden aloittamisen ajankohtaa ja nyt on aika valita koululaiselle ensimmäinen pitkä vieras kieli. Asia, jonka kuvittelimme jo päättäneemme, mutta joka ihan vasta ennen joulunpyhiä keikahti aivan uuteen suuntaan.
Esikoisen koulussa kolmannella luokalla aloitettava pitkä kieli valitaan neljästä vaihtoehdosta. Näitä ovat englanti, espanja, ranska ja saksa. Mikäli ottaa englannin, ei ala-asteella voi enää ottaa muita kieliä, ainoastaan ruotsi alkaa kuudennella luokalla kaikille. Mikäli taas valitsee jonkin muun kolmesta vaihtoehdosta, tulee englanti mukaan vuotta myöhemmin neljännellä. Ja se ruotsi sitten taas kuudennella. Valinnat tehdään tammikuun yhdeksänteentoista päivään mennessä.
Esikoinen on käynyt jo puolitoista vuotta englannin kielen kerhossa ja tykännyt kielestä ja sen opiskelusta valtavasti. Varmaan tästä johtuen hän on ollut hyvin varma kielivalinnastaan ja siitä, että hän alkaa lukea kolmannella luokalla englantia. Tämä on sopinut myös meille miehen kanssa ja olemme ajatelleet, että kaksi vierasta kieltä on vallan riittävästi ala-asteikäiselle lapselle. Tällä siis mentiin ja hyvä ettei lappusia jo allekirjoitettu, kun mukaan kuvaan astui takavasemmalta espanja.
Koululainen on ehkä vasta nyt asian tullessa oikeasti ajankohtaiseksi alkanut miettiä myös vaihtoehtoja. Olemme jo aiemmin jutelleet asiasta hänen kanssaan, mutta nyt istuimme alas vielä kerran. Tutustuimme koululta annettujen verkkosivulinkkien myötä eri vaihtoehtoihin ja juttelimme kaikesta kielivalintoihin liittyvästä. Ranska ja saksa jäivät häneltä heti pois ja espanja vain vankisti asemaansa etenkin sillä perusteella, että valitsemalla nyt espanjan hän saa myös englannin vuoden kuluttua kieliohjelmaansa mukaan. Miehen kanssa juttelimme vaihtoehdoista ja totesimme, että antaa palaa. Tässä kuussa käymme vielä kielenopetuksen tiedotustilaisuudessa ja sen jälkeen kirjoitamme valintapapereihin espanjan. Tai no, oikeasti se paperi on jo täytetty ja odottelee tuossa vain viemistään opettajalle.
Mutta minua hieman hirvittää. Suurin mielen päällä oleva aihe on esikoisen jaksaminen. Onko kolme kieltä liikaa ala-asteella opiskeltavaksi ja tuleeko lapsi uupumaan, kun tuohon lisätään vielä kaikki reaaliaineet sun muut päälle? Miten hän jaksaa tehdä tehtäviä ja opiskella kahta kieltä ja myöhemmin vielä kolmatta? Olisiko parempi jättää kolmas vieras kieli suosiolla yläasteelle, vai menettääkö hän ainutlaatuisen mahdollisuuden tulevaisuutta varten, jos minä en nyt rohkaise häntä ottamaan jotain muuta kuin englantia. Miksi lapset pitää vetää niin tiukoille jo pienestä pitäen, eikö vähempikin riittäisi?
Mietimme myös valintaa sen kautta minkä verran itse osaamme kieliä. Englannin lisäksi minä olen opiskellut useamman vuoden saksaa, eli se luontuu jollakin tavalla. Ranskasta osaan alkeet, mies puolestaan espanjasta. Vaikka opiskelu onkin lapsen itsensä vastuulla, olisi mukava kuitenkin pystyä olemaan apuna vaikkapa läksyissä. Lisäksi tämä asettaa suuntaviivat pitkälle tulevaan, kun valittuja kieliä opiskellaan peruskoulun loppuun saakka. Mikäli siis ne kolme kieltä ottaa.
Ja sitten, lopulta kaikki kiertyy yhteen asiaan, eli siihen mikä lasta itseään kiinnostaa. Hänen on otettava se kieli, joka tuntuu mielenkiintoisimmalta ja mitä hän haluaa opiskella. Se on ainoa tapa opiskella, ei niin että me "hyvää tarkoittaen" tekisimme valinnan hänen puolestaan. Se olisi varma tapa mennä metsään etenkin, kun esikoinen kuitenkin on osaava ja reipas koululainen, joka hoitaa todella hienosti läksynsä ja koulunsa.
Eli espanja se on. Koska se vaikuttaa kivalta ja mielenkiintoiselta koulun kielimaistiaisten jälkeenkin. Kuopuksella muuten tulee olemaan taas vähän erilainen kuvio, sillä hän tulee aloittamaan koulunkäyntinsä kielirikasteisella luokalla, jossa 25 prosenttia opetuksesta käydään englanniksi. Esikoisella tuota mahdollisuutta ei vielä ollut, joten tässäkin ollaan uuden edessä.
Jos lapsi on itse motivoitunut, niin uskon, että hyvin menee. Meillä lapset ovat ruotsinkielisessä kielikylpykoulussa (ollaan ihan suomenkielinen perhe), tuossa koulussa siis opetellaan lukemaankn ruotsiksi. Ruotsi on automaattisesti A-kieli, samoin kuin tokaluokalla alkava englanti. Sitten voi vielä valita kolmannen A-kielen, joka meillä esikoisella on saksa. Esikoinen halusi välttämättä vielä kolmannen A-kielen. Tyttö on nyt yläkoulussa ja hyvin on kielet pyyhkineet. Ysiä ja kymppiä kaikki. Ei loppuunpalamisen merkkejä ;) Toinen tyttömme ei halunnut kolmatta A-kieltä, hän ei ole niin lukutoukkatyyppiä kuin esikoinen, vaikka yhtä hyvin koulussa pärjääkin.
VastaaPoistaUsean kielen etu on tietääkseni myös se, että voi yo-kirjoituksissa valita, mitä kirjoittaa A-kielenä.
Minä mietin kovasti tuota ruotsin kielikylpyä aikoinaan, mutta päädyimme sitten skippaamaan sen. Se on kyllä hieno etu, kun osaa toisen kotimaisen sujuvasti. Kiitos tiedosta myös yo-kirjoitusten suhteen.
PoistaMielenkiitoista ja meillekin ajankohtaista pohdintaa. Samoja juttuja on mietitty meilläkin, tosin lapset ovat 3.ja 5.luokkalaisia joten tällä hetkellä mietinnässä on A2-kielen valinta kuopukselle. Esikoinen otti 4.luokalla A2-kieleksi ranskan. Olisimme miehen kanssa mieluusti kallistuneet ruotsiin tuolloin, koska osaamme sitä ite, mutta sen sijaan ranskaa emme ole kumpikaan opiskelleet. Hyvin on kuitenkin mennyt ja lapsi on innoissaan. Noista kielivalinnoista kannattaa jutella myös opettajan kanssa, minua ainakin mietitytti tuo A2-kielen valinta juuri samoista syistä, mitä mainitsitkin, että käykö koulu liian rankaksi. Kovasti opettajat kuitenkin useamman kielen opiskeluun kannustivat, jos vaan lapsella itsellään motivaatioa riittää ja koulu sujuu ok.
VastaaPoistaMeillä ei tarvitse tuosta A2-kielestä miettiä, kun on A1-kielen mietinnät saanut päätökseen, se on englanti automaattisesti. Me itse asiassa olimme yhteydessä esikoisen opettajaan. Kysyimme miten hän näkee esikoisen kyvyt oppijana ja hänen kykynsä hallita mahdollisesti suuri työmäärä. Hän ei kuitenkaan halunnut asiaa kommentoida sen suuremmin, puhui yleisellä tasolla vain millaista kielten opiskelu on.
PoistaMä näkisin tämän asian ehdottomana rikkautena ja positiivisena asiana. Meillä pojat käyvät kyläkoulua, jossa on yhteensä 60 oppilasta. Kielivalinnoissa ei ole resursseja monipuoliseen tarjontaan eli se otetaan mitä annetaan, englannilla ja Ruotsille siis mennään. Toki pikkukoulussa on muita huippujuttuja verrattuna isoihin kouluihin. Mitä tulee jaksamiseen, uskon, että lapsen oma päätös ja valinta motivoi opiskeluun. Luotan myös ops-työryhmän kykyyn ottaa huomioon opetuksen taso ja lasten jaksaminen, vaikkakin hajontaa voi olla paljonkin. Luokkatasolla opettajalla on vastuu löytää metodit tavoitteiden saavuttamiseksi. Hyvin se esikoinen tulee vetämään! ♡
VastaaPoistafusi
Positiivisen kautta, kyllä vaan. Täytyy ajatella niin, että vaikka työtä olisikin paljon, se on kaikki kotiinpäin.
PoistaKovin on erilaiset käytännöt eri puolilla maata. Melkein harmittaa, että meidän pojalla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin aloittaa englanti kolmannella luokalla. Ruotsi alkaa sitten myöhemmin. Toki kolmannella luokalla koulu alkaa ns. oikeasti. Kokeisiin vaaditaan pidempiä vastauksia, reaaliaineet lisääntyvät jne. Oman kokemuksen mukaan kaksi ensimmäistä luokkaa ovat lähes vain eskarin jatke (kärjistetysti) ja koulua aletaan käydä vasta kolmannella. Mutta jos meillä olisi sama mahdollisuus valita kuin teillä, käyttäisimme sen ehdottomasti, jos lapsi niin haluaisi. Lapsen omasta mielenkiinnosta tulee motivaatio ja into. Silloin kaikki sujuu hyvin. :-)
VastaaPoistaPoletti
Ja kaupungin sisällä myös, kun täällä eri kouluissa on erilaiset kieliohjelmat. Minua mietityttää myös tuo, että kolmannella koulunkäynti saattaa vaatia aivan eri tavalla panostusta kuin tähän mennessä. Tosin opettajissa on eroja ja rinnakkaisluokkiin verrattuna esikoinen on tehnyt valtavasti työtä jo tähän saakka. On opeteltu ulkoa ilmansuuntia, viljoja ja puulajeja ja muutenkin läksyjä on ollut oikeastaan joka päivä niin matematiikasta kuin äidinkielestäkin lukuläksyn lisäksi. Myös testejä on pidetty paljon. Uskon kuitenkin, että kun esikoinen kerran espanjan haluaa, se hänen kannattaa juuri motivaation vuoksi ottaa. Vaikka se sitten tarkoittaisikin vielä vähän enemmän töitä jo tässä vaiheessa.
Poista