Liikaa lahjoja - tuloksena kiittämätön lapsi?

Ennen joulua kirjoitetaan mediassa paljon lahjoista ja perheissä mietitään millaista lahjapolitiikkaa sille vuodelle toteutetaan. Yhdessä perheessä ostetaan vain pientä ja tarpeellista, toisessa hukutetaan läheiset paketteihin. Kolmannessa aikuiset eivät osta lahjoja toisilleen ja neljännessä paketit haetaan alennusmyynneistä joulun jälkeen. Yhtä asiaa minä olen tähän liittyen ihmetellyt. Vaikuttaa olevan täysin sallittua kritisoida kuluttajaa, joka ostaa paljon lahjoja. Sen sijaan vain yhden pienen paketin ostavalle tai lahjat kokonaan väliin jättävälle on epäkohteliasta mennä sanomaan, että aika nihkeältä vaikuttaa. 

Törmäsin jossain lukemassani artikkelissa mielipiteeseen, jonka mukaan suuren lahjamäärän ja kiittämättömien lasten välille voi vetää yhtäläisyysmerkit. Jos lapsi saa paljon lahjoja, hän ei osaa olla kiitollinen niistä mistään. Muutama lahja sen sijaan opettaa paitsi kohtuutta, myös kiitollisuutta. Sanon suoraan, että suurempaa roskaa en ole vähään aikaan kuullut.

On ihan ok olla ostamatta paljon lahjoja, tottakai. Sitä sen sijaan ei ole, kun keksitään asialle jokin syvempi merkitys. Voi sanoa vain, että minä en halua ostaa lapsilleni paljon lahjoja ja sillä selvä. Voi sanoa, että meille ei mahdu enää yhtään lisää roinaa, ei ole rahaa hankkia lahjoja tai haluan olla ekologinen kuluttamisessani. Sitä arvostan, homman kiepsauttamista asennekasvatukseksi en suuremmalti.

Toki olen tätä kirjoittaessani puolueellinen. Meidän perheessämme lahjojen hankkiminen on ilahduttava asia. On ihanaa miettiä mistä toinen pitäisi, mikä häntä ilahduttaisi ja miten voisi läheistään muistaa. Esikoinen sai lahjoja jo ollessaan vielä vatsassani, kuopus ensimmäisenä joulunaan pariviikkoisena lukuisia. Ei hän mitään olisi tarvinnut, tietenkään. Mutta ei meistä kenellekään tullut mieleenkään jättää häntä ilman.

Lahja ei myöskään ole yhtä kuin kallis. Rahallinen arvo ei ole tärkeää, se mitä lahja merkitsee saajalleen sen sijaan on. Kun lahja on mietitty ja juuri saajalleen tarkoitettu, se on yleensä myös onnistunut, hinnasta viis. Lahja voi olla myös elämys, koko perheelle tarkoitettua yhteistä aikaa. Ja se kiittämättömyys tai kiitollisuus, kyllä se on ihan siitä kiinni miten vanhemmat lapsiaan asiassa opastavat. Lahjat eivät ole itsestäänselvä juttu, niitä annetaan ja saadaan läheisiltä ja rakkailta, kuten vanhemmilta, isovanhemmilta ja kummeilta. Ja sen jälkeen kiitetään, halataan ja suukotetaan, meillä monta kertaa.

Näin päästäänkin eteenpäin siihen, mitä meidän perheessämme tänä vuonna saatiin ja annettiin. Pojat saivat leffoja ja dvd-sarjoja pyhien katseluhetkiin:

Pientä kivaa ja toivottua, kuten legoja ja Hot Wheels -autoja:

Kirjoja, sekä tieto-opuksia että lasten romaaneja:

Sarjassamme pientä kivaa jatkuu. Juomapullot, kaiutin, pelikortteja ja tuollaiset ammeessa kulkevat otukset:

Molemmat pojat saivat tiikeritossut ja lisäksi vaatteita. Kuopukselle neuletakki ja trikoopaita, esikoiselle pari t-paitaa:

Toiset kotona aattoaamuna avaamistamme paketeista sisälsivät Stigan lumipotkulaudat molemmille kundeille.

Tässä esikoinen on lähdössä testaamaan joululahjoista parasta, eniten ilotansseja aiheuttanutta sähköskuuttia. Itsehän kieltäydyin moista vempelettä ostamasta, mutta onneksi pojilla on ukkinsa. 

Ja kun yksi sai sähköskuutin, saa toinen huristella isolla autoradalla:

Toiset niistä kotona avatuista paketeista sisälsivät puhelimet. Esikonen sai parannusta omaan superyksinkertaiseen luuriinsa ja kuopus ensimmäisen oman puhelimensa. Tässä soitetaan ensipuhelua isoäidille:

Me hankimme siskoni kanssa vanhemmillemme lahjakortin Kämpiin, minä annoin lisäksi kirjat, vuosikalenterin ja valokuvan viime kesän yhteiseltä matkalta kehystettynä. Siskoni sai meiltä miehensä kanssa yöpymisen Haikkoon, samanlaisen valokuvan ja kirjan. Elämykset ja kokemukset ovat kyllä lahjoina erinomaisia.

Entä minä sitten? No sain minäkin vaikka mitä ihanaa. Uuden turkiskaulurin jo näittekin edellisen postauksen kuvissa. Sen lisäksi sain lahjakortteja kauneushoitolaan, Stockalle ja vaatekauppaan, yöpuvun, kosmetiikkaa sun muuta. Parhaat ja liikuttavimmat lahjat tulivat luonnollisesti pikkukundeilta. Esikoinen oli käynyt oikein kaupasta ostamassa minulle pinnejä, kuopus puolestaan paketoi isoäitinsä jemmoista tuotenäytteitä äidille. Eivät lahjat ole vain yksipuolista muistamista aikuisilta lapsille. Myös lapset voi opettaa hyvissä ajoin muistamaan läheisiään. 

Sisko ilahdutti Mulberryn avaimenperällä ja niistä Tukholmasta tuoduista oransseista paketeista avattiin esille silkkihuivi ja solmio. 

Jokainen perhe tekee omalla tavallaan mitä lahjoihin tulee, se on selvä. Loppujen lopuksi on kuitenkin siitä samasta perheestä kiinni kasvaako paljon lahjoja saaneista lapsista sukulaisia lahja-automaatteina pitäviä materialisteja vai myös lahjojen antamisesta iloitsevia pikkuihmisiä.