Lukulaskurin marraskuu ja arvonnan voittaja

Terveisiä Tukholmasta, ihana parin päivän miniloma on nyt takana! Palataan siis jälleen tänne blogin pariin marraskuun lukulaskurin myötä. Postauksen lopusta löydät myös Nuppu Print Companyn vihkosetin voittajan. 

Marraskuu on siis takana ja enää yksi kuukausi lukulaskuria edessä. Nyt on myös kirkastunut se miten ja millä tavalla tällaisia kirjallisuuteen liittyviä postauksia voisi ensi vuonna jatkaa. Sitä ennen kuitenkin kuluneen kuukauden kirjojen esittelyyn, marraskuun aikana luin seuraavat kymmenen kirjaa.

Donna Leon: The Waters of Eternal Youth

Alan Bradley: Speaking from Among the Bones

Alan Bradley: The Dead in Their Vaulted Arches 

Sirpa Kähkönen: Tankkien kesä

Agatha Christie: Eipä aikaakaan niin voi kauhistus

Alan Bradley: As Chimney Sweepers Come to Dust

Mari Manninen: Yhden lapsen kansa

Agatha Christie: Lomahotellin murhat

Agatha Christie: Syyttömyyden taakka

Jari Tervo: Matriarkka

Donna Leon on kirjoittanut Venetsiaan sijoittuvia Guido Brunetti -dekkareita reilusti yli kaksikymmentä kappaletta ja kirjailijan mukaan monta uutta tarinaa on jo odottamassa julkaisuvuoroaan. Uusin, The Waters of Eternal Youth jatkaa edellisten linjaa, jossa tapahtuma-aika on lyhyt välähdys komisarion ja hänen lähipiirinsä arkeen. Yleensä tapaus kytkeytyy myös laajempaan yhteiskunnalliseen ongelmaan. Tässä tutkitaan vanhaa tapausta, jossa perheystävän pojantytär vammautui salaperäisen ja ratkaisematta jääneen hukkumisonnettomuuden vuoksi. 

Flavia de Lucen seikkailut jatkuvat, tällä kertaa suomennosten puutteessa englanniksi. Speaking from Among the Bones on sarjan viides osa ja tässä tutkitaan vanhasta pyhimyksen haudasta löytyneen hengettömän kanttorin kuolemaa. Romaanin loppu pudottaa pommin.

Sarjan kuudes osa on surullisin, koskettavin ja henkilökohtaisin, kaikkiaan aivan erilainen kuin mikään aiempi osa sarjassa. The Dead in Their Vaulted Arches jatkuu siitä mihin edellinen osa jäi ja lopussa Flavian elämä saa täysin uuden suunnan. Tässä teoksessa ei murhan selvittely ole pääasia. 

Sirpa Kähkösen Tankkien kesän arvion löydät täältä. 

Kaikki tuntevat lohturuoan käsitteen, mutta onko teillä lohtulukemista? Sellaista, jonka kaivatte esiin flunssaisena kotona parannellessanne, kaivaudutte peiton alle ja tiedätte mitä tuleman pitää. Sellaista varmaa, luotettavaa, tuttua kirjallisuutta? Minulle sitä ovat Agatha Christien dekkarit, kuten tämä Tommyn ja Tuppencen seikkailuista kertova Eipä aikaakaan niin voi kauhistus. Kaikki alkaa avioparin vierailusta vanhainkodissa, vaaleanpunaista taloa esittävästä taulusta sekä vanhan rouva selostuksesta takasta ja kuolleesta lapsesta.

As Chimney Sweepers Come to Dust sijoittuu Englannin sijaan Kanadaan, jonne Flavia de Luce on lähetetty, samaan sisäoppilaitokseen kuin äitinsä aikoinaan. Mutta Flavia ei olisi Flavia ellei hän ensimmäisenä iltanaan löytäisi savupiipusta muumioitunutta vainajaa. Sen jälkeen tutkitaan myös koulutyttöjen salaperäisiä katoamisia. 

Mari Mannisen Tieto-Finlandia -palkinnon voittaneen Yhden lapsen kansan arvion löydät täältä. 

Lisää Agatha Christietä flunssapäivien iloksi. Lomahotellin murhat sijoittuu pienelle Karibianmeren saarelle, jossa neiti Marple on lomailemassa. Pian alkaa tapahtua, mutta onneksi vanha neiti on paikalla.

Syyttömyyden taakka puolestaan pureutuu vuosia vanhaan kuolemantapaukseen, jossa adoptioäitinsä murhasta tuomittiin perheen poika Jacko Argyle. Paha vain, että esiin on vihdoin astunut todistaja, joka kertoo Jackon olleen syytön. Kuka sen siis teki?

Yksi syksyn puhutuimmista teoksista on varmasti Jari Tervon Matriarkka. Siinä missä Helsingin Sanomien Antti Majander ylisti teoksen tekijänsä parhaaksi, ovat monet muut kriitikot olleet penseämpiä. Tapaus tämä romaani joka tapauksessa on. Tervo kuljettaa tarinaa Inkerinmaalta Siperian kautta Suomeen ja taas Venäjälle yhdessä erään suvun kantaäidin, Aamu Karitsantyttären kohtalon kanssa. Henkilöitä riittää, kieli on ronskia ja häpeilemätöntä ja fantastiset elementit yhdistyvät kurjuuden kuvaukseen saumatta. Tämä kirja vaatii lukijansa herkeämättömän huomion, se ei ole sivusilmällä kahlattavaa oheistekemistä. Minä pidin tästä paljon.

Ja sitten arvonnan voittajaan. Nuppu Print Companyn kauniin vihkosetin voitti Random Number Generatorilla suorittamani arvonnan mukaan kuudes kommentoija, eli -S-, joka jätit seuraavanlaisen kommentin: "Mukana, nämä ovat aivan ihania! :) 

Onnea voittajalle, laita minulle sähköpostia sivupalkista löytyvään meiliin, niin saadaan paketti  matkaan. Kiitos myös kaikille osallistujille!