Kun kuusi kaatui ja äiti oli kireänä

Aatonaattona olin käymässä vanhempieni luona, kun äitini väsymyksestä harmaan naamani nähdessään kysäisi, että "ensi vuonna Malediiveilla, eikö vaan". Olin tosiaan sillä hetkellä valmis unohtamaan joulunvieton seuraavana vuonna kokonaan ja ostamaan jo nyt matkan lämpimään odottamaan. Viikolla oli käyty esikoisen ja kuopuksen joulukirkoissa, esikoisen joulujuhlassa ja kuopuksen laulutilaisuudessa, keitetty vanhemmille aamukahvia yhdessä vanhempaintoimikunnassa ja pystytetty joulukuusten myyntipiste toisessa. Kun olin torstaina aamupäivällä pitänyt esikoisen opettajalle pienen puheen ja hypännyt siitä rattiin vuorokauden matkalle Itä-Suomeen olin varman asiastani. Eihän tässä tällaisessa ole mitään järkeä, maailmaa taas valmistetaan ennen joulunpyhiin laskeutumista. 

Kun aatonaattoillan myötä hengitin syvään, kävimme koko perhe joulusaunassa ja söimme sen jälkeen jo perinteeksi muodostuneen rapuskagenin paahtoleipien kanssa, alkoi tuntua paremmalta. Mikä oli ollessa, kun isoäiti oli hyvävointinen, vaikkakin toisessa kaupungissa, esikoisen todistus ei olisi voinut olla parempi ja täysin ansaitusti syksyn ahkeroinnin jälkeen ja edessä oli reilun kahden viikon loma tyhjine kalenterisivuineen. Vielä lempparileffani Notting Hill, lasi jääkylmää chardonnayta ja kyllä se taas siitä lähti elämä voittamaan. Vaikka se kuusi kaatuikin. 

Jouluaattoaamu valkeni rauhallisena, vaikka kahden pienen pojan lahjajännitys olikin huipussaan. Olimme tavalliseen tapaan aikeissa viettää aaton vanhempieni ja siskoni kanssa, mutta totutusta poiketen päätimme jäädä sinne yöksi. Ajan aina mieluiten omaan kotiin yöksi, joulupäivänä omasta sängystä herääminen on huomattavasti mukavampaa kuin varavuoteelta tai patjalta heräily. Pojat kuitenkin olivat innolla jäämässä yöksi isovanhemmilleen, joten mikäpä siinä. Otimme omat lahjat mukaan, mutta kaksi niistä avattiin jo aamupäivällä kotona pahimman jännityksen helpottamiseksi. 

Riisipuuron ja manteleiden (yllättäen kaikki kolme miestä saivat sellaisen, kumma juttu!) jälkeen katsottiin joulurauhan julistus ja sitten matkaan. 

Iltapäivällä kävimme esikoisen kanssa jouluaaton hartaudessa, jossa isäni kuoro lauloi. Sitä ennen oli jo laitettu juhlavaatteet päälle ja olimme valmiit aloittamaan aaton juhlinnat. Kattauksesta löytyi kristallia ja hopeita, laseista samppanjaa ja kuusen alta valtavasti paketteja. Pikkukundit pääsivät avaamaan lahjansa jo ennen syömistä, me aikuiset avasimme omamme vasta myöhemmin.

Tämä Lindexiltä ostamani ihana tyllihame oli käytössä aivan susi. Jätin jälkeeni paljetteja missä olinkin, niitä tippui tasaisesti koko illan. Palautukseen lähtee. Tässä kuvassa tutkin vahinkoja.

Aattoilta kului rauhallisesti. Syötiin, avattiin lahjat, syötiin vähän lisää kahvin ja kakun myötä, oltiin ja juteltiin. Pojat leikkivät vuorotellen kaikilla leluillaan ja me aikuiset ihastelimme omia lahjojamme. Minä sain monta ihanaa lahjaa, tässä mallataan yhtä. 

Illan myötä vaihdettiin pyjamat ja villasukat ylle ja siirryttiin Trivial Pursuitin pariin. Oma parini, esikoinen siis, häipyi kesken kisan oltuaan sitä mieltä, että tämä peli hävitään. Niin kävi, mutta ei haitannut. 

Aatonaattona kyselin mitä mieltä muu perhe olisi siitä, jos juhlisimme ensi vuonna joulua palmun alla. Sain täystyrmäyksen, sillä tavalla en saa joulua mennä pilaamaan sanoivat pojat. Osasin jo arvata vastauksen,eli tällä mennään niin kauan kunnes lapset kasvavat. Mutta jonain vuonna minä sitä kokeilen, millainen on joulu kaukana ja jollain muulla tavalla kuin perinteiden mukaan vietettynä.