Uusia kotikuvia

Pitkästä aikaa vähän kotiin liittyviä juttuja. Minulta on kyselty muutaman kerran uusien valokuvien perään, mutta kuluvana syksynä ei ole tehnyt mieli kuvata kotia. Erityisesti olohuoneen olemus on tuntunut tunkkaiselta ja koti kokonaisuutena on mietityttänyt paljon. Tuntuu, että lähes viiden vuoden asumisen jälkeen ollaan jonkinlaisessa murroskohdassa ja ne muutamat epäkohdat nousevat esille. Meillä on siis meneillään pienehkö kotikriisi, jos sen nyt näin sanoiksi pukisi.

Ostimme nykyisen asuntomme sillä ajatuksella, että tässä voimme asua aina. Tiesimme tämän ostaessamme, että periaatteessa meiltä puuttuu yhä yksi huone, mutta erotuksena edelliseen asuntoomme tänne työpisteen saisi kuitenkin helposti tehtyä. Lisäksi saimme paljon lisää neliöitä, mikä oli toiveissamme. Meillä on kolme makuuhuonetta, iso avokeittiö-olohuone, jossa suurin osa ajasta vietetään, sekä kylpyhuone saunalla ja erillinen wc. Iso parveke on kesäisin lisähuone. Mikä meitä sitten mietityttää?

Minä toivon tulevaisuudessa tekeväni yhä enemmän töitä kotoa ja kaksivuotissuunnitelmani perustuu enenevässä määrin kirjoittamiselle. Minä haluaisin työhuoneen. Ihan oman työhuoneen, jonne saisin kaikki kirjat ja keskeneräiset työt ja jonne voisin mennä tekemään töitä rauhassa silloin, jos niitä täytyy perheen kotona ollessa tehdä. Tällä hetkellä minulla on työpiste tuossa käytävällä, mutta käytännössä teen hommia sohvalta käsin läppäri sylissä tai keittiönpöydän äärellä. Työhuone olisi tarpeen myös miehelle, joka toisinaan tekee ympäripyöreitä päiviä. 

Ongelma, jos sitä nyt sellaiseksi haluaa kutsua, on seuraava. Tämä on meidän kotimme. Me emme halua muuttaa tästä minnekään, sillä koskaan emme ole olleet yhtä kotonamme missään muualla. Toisekseen eteen tulevat raha-asiat. Viisi huonetta asuinalueeltamme on jo sellainen satsaus, että meidän tällä hetkellä hyvin maltilliseen asuntolainaamme pitäisi todennäköisesti ottaa vähän lisäystä ja minä kun tekisin niin mielelläni myös muuta kuin maksaisin asumisesta. Eli vaikka oman työhuoneen kaipuu on ajoittain todella suuri, en kuitenkaan ole valmis luopumaan tästä kodista tai laittamaan lapsia samaan huoneeseen. Heillä pitää olla omat sopet, jonne vetäytyä. 

Eräänä päivänä, pitkän hauduttelun jälkeen keksin mitä meidän pitää kotimme sisustukselle tehdä, että viihdymme täällä paremmin. Olohuone sai uutta ilmettä, keittiö samaten ja muutos ulottui käytävälle saakka. Makuuhuoneet ovat tällä hetkellä entisessä asussaan eikä niissä ole mitään muutettavaa, niistä minä pidän. Ja kun valo oli muutama päivä myöhemmin epätavallisen kaunis ja kirkas marraskuulle, otin kuvia. 

Olohuoneessa pyöräytimme sohvat toisella tavalla. Nyt ne eivät ole vastakkain, vaan muodostavat kulman oleskelutilaan. Kalusteet ovat samoja kuin ennenkin, mutta sohvien myötä myös television paikka muuttui yhdessä sivupöydän kanssa. Kirjahyllyt jäivät aloilleen, sohvapöytä pyörähti sekin eri asentoon. Tuntuu, että saimme lisää tilaa ja avaruutta olemiseen, sillä tässä tilassa me käytännössä elämme ja olemme. Sisustuksessa uutta on vain yksi harmaa tyynynpäällinen, kaikki muu on ollut jo aiemmin täällä.

Penkki muutti käytävältä olohuoneeseen sohvan taakse ja sillä paikalla ollut pöytä puolestaan siirtyi penkin tilalle. Tämä tuntuu selkeyttäneen yleisilmettä kovasti. Pienetkin muutokset näyttävät tekevän paljon. 

Keittiön osalta käänsimme pöydän ja vaihdoimme maton. Tilassa ollut vihreävalkoinen matto siirtyi kuopuksen huoneeseen ja siellä ollut mustavalkoinen puolestaan keittiöön. Se tuntuu toimivan hyvin yhdessä mustien tuolien kanssa. Pöydän kääntäminen pitkittäin ikkunalle puolestaan tuo lisää tilaa toimia.

Työpiste on tuossa oikealla. Tuoli, työpöytä, printteri ja kyniä, tilaa myös läppärille. Ei siinä oikeasti tule istuttua, tuskin koskaan teen töitä tuolla paikalla. 

Sivupöytä siirrettiin sohvan takaa käytävälle. Olen kaivannut lisää paikkoja, joihin laittaa esimerkiksi kukkia esille ilman, että kokonaisuus tuntuu menevän ihan tukkoon tavarapaljoudesta. Nyt tuli tehtyä sen kummemmin pohtimatta myös asetelma tarjottimesta ja kulhoista. Niissä majailee yleensä koruja. Myös grafiikanlehti tuntuu tulevan nyt paremmin esille. 

Eteinen tuntuu kalusteiden, sävyjen ja värien osalta keskustelevan myös kivasti koko muun asunnon kanssa. 

Jos ja kun tästä emme ole minnekään lähdössä, niin mitä seuraavaksi? Viiden vuoden asumisen myötä täällä todellakin näkyvät ne kuuluisat elämisen jäljet, eli pieni pintaremppa olisi paikallaan. Seinien maalaus tekisi paljon ja sitä pitää  miettiä tulevaisuudessa. Samaten haluaisimme muuttaa huoneiden vaatesäilytystä toimivammaksi ja vaihtaa kaikki kaapinovet liukuoviin, myös eteisessä. Kaikki riippuu kuitenkin siitä milloin alla olevassa kuvassa näkyvä oviaukko olohuoneen ja kuopuksen huoneen välillä suljetaan ja miten se tehdään. En haluaisi rakentaa täysin umpinaista seinää, sillä haluaisin valon jatkossakin kulkevan huoneiden välillä. Yksi vaihtoehto on ovi, toinen yläosastaan lasia oleva seinä. Vielä tällä ei ole kiirettä, mutta kun sen aika tulee, tehdään kaikki samalla kertaa.