Lukemista joululomalle

Kirjat kuuluvat erottamattomasti jouluun (tai no, mihin ne nyt eivät minulla kuuluisi). Joka tapauksessa lapsuuden jouluaattojen parhaita paketteja olivat Barbien ja My Little Ponyn sisältävien lisäksi kovat kirjapaketit. Niistä riitti luettavaa joululomalle ja pidemmällekin. Nyt aikuisena harvoin enää vinkkaan mistään kirjasta lahjatoiveena. Luen minua kiinnostavat uutuudet sen verran nopeasti ilmestymisen jälkeen, että toiveita harvemmin säästän odottamaan. Toisekseen saan ostamani kirjat sen verran edullisesti, että ei kannata ostattaa niitä muilla.

Joka vuosi kuitenkin mietin jo etukäteen mitä kaikkea luen sitten, kun loppuvuoden kiireet ovat hellittäneet ja on aikaa vain olla ja lukea. Kun ei tarvitse lukea edes välttämättä ajatuksella tai mieli sanottavaa punoen tai taistella ajan kanssa etsien niitä sopivia välejä heittäytyä kirjan vietäväksi. Myös tänä vuonna olen koonnut itselleni sopivan kattauksen niistä kirjoista, joita olen odottanut ja säästellyt. Kaikki alla olevat kirjat olen hankkinut itse. 

Jukka Viikilän Finlandia-voittaja Akvarelleja Engelin kaupungista on yksi sellainen teos. En ole halunnut tuhlata sitä lukemalla vain nopeasti yhtenä muiden joukossa, sillä odotan romaanilta paljon. Joululomalla selviää olivatko odottaminen sen arvoista. Ja miten kaunis kansi kirjalla onkaan!

Lars Keplerin nimellä kirjoittavan Andhorilin pariskunnan dekkarisuosikki Joona Linna on palannut, jippijaijee! Teos Kaninjägaren käynnistyy kaksi vuotta edellisen loputtua, kun Joona Linna on istunut puolet saamastaan tuomiosta. Eräänä päivänä hänet viedään salaiseen tapaamiseen, jossa on mukana myös Saga Bauer.

Alma! eli Hanna Weseliuksen Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon voittanut teos on myös odottamassa. Yli sata vuotta sitten Alma Mahler elää Wienissä ja toisena aikana koulutyttöjä katoaa. Romaanin maailma ulottuu moniaalle ajattomin teemoin ja ottaa kantaa naisena olemiseen. 

Ajattelin muiden lukemisten ohessa myös vähän sivistää itseäni. Katarina Baerin kehuttu He olivat natseja kertoo kirjailijan isovanhempien tarinan ja pureutuu vaikeaan aiheeseen; miten omat isoäiti ja isoisä olivat aikoinaan osa natsikoneistoa. Tuntematon sotavanki puolestaan vie meidät toisen maailmansodan aikaisiin tapahtumiin, kun kirjoittaja Ira Vihreälehto lähtee jäljittämään oikeaa isoisäänsä, venäläistä sotavankia, ja sitä myöten sukunsa vaiettua salaisuutta. 

Henning Mankellin viimeiseksi jäänyt kirjoituskokoelma, syöpädiagnoosin jälkeen syntyneet esseet on koottu yksiin kansiin. Juoksuhiekka on hienon kirjailijan viimeinen manifesti maailmalle silloin, kun aika on käymässä vähiin. 

Renée Knightin Kenenkään ei pitänyt tietää tarjoilee puolestaan psykologista jännitystä Perheenäiti Catherine alkaa lukea yöpöydälleen ilmestynyttä salaperäistä kirjaa ja tajuaa sen kertovan hänen elämästään, mukaanlukien salaisuudesta, jonka piti olla turvassa.

Sitten on tietysti vielä nämä kirjahyllyä siivotessa löydetyt lukemistaan odottavat opukset:

Kyllä näiden seurassa yhdet pyhät viihtyy. Eikö ole muuten osuva tämä printti, jonka löysin Teurastamon joulumarkkinoilta. Oli pakko ostaa se kotiin, niin sopivasti oli tekijä kuvannut siihen aivoni: