Mökkikauden päätös

Elokuun viimeisenä viikonloppuna vietettiin ikään kuin mökkikauden päätöstä. Muinaistulien yön erilaiset tapahtumat lähiympäristössä houkuttelivat meitäkin ja lähdimme viikonlopuksi maaseudun rauhaan. Toki to do -lista erinäisine hoidettavine töineen kummitteli myös mielessä. 

Viikonlopun teema kiertyi omenoiden ympärille. Pihan neljä puuta notkuvat jälleen kerran hedelmistä ja tällä kertaa mikään öttiäinen tai tauti ei ollut ehtinyt satoa pilata. Puuhailimme alkuun pihatöitä, kaadoimme miehen kanssa kolme pensasta ja laitoimme kyseenalaisella menestyksellä pojat poimimaan maahan tippuneita ja jo huonoja omenoita kottikärryyn. Oli nurmikon leikkaamista sun muuta asiaankuuluvaa. 

Mies hioi kuopuksen työtuoliksi tulevan pinnatuolin vanhasta maalista ja toimme tuolin mukanamme kotiin maalattavaksi. Edellinen väri oli tuollainen sinivioletti, maalasimme tuolit muuttaessamme ensimmäiseen yhteiseen kotiimme vuosituhannen vaihteessa. Se oli sitä aikaa, kun Frendien Monican keittiön violetit tuolit antoivat inspiraation.

Lopulta pääsimme mekin ruokapöydän ääreen, vaikka lähestyvä myrsky aiheuttikin sellaisen tuulen etten vähään aikaan ole moista kokenut. Sitkeästi söimme terassilla ja että se on kiva paikka. Olemme molemmat todella tyytyväisiä siihen, että terassi tehtiin ja siitä tulee täysin varmasti oleskelumme keskus pihalla. 

Mies grillaili maissia, makkaraa ja halloumia, jota syötiin salaatin kanssa. Ensimmäistä kertaa sytytin kynttilät lyhtyihin pöydälle. 

Omenoita on tosiaan aivan valtavasti, näyttäisivät olevan kahta eri lajiketta. Punaisempaa ja vihreämpää, totesimme suurella omenatietämyksellämme. Keräsimme kotiin pari ämpärillistä, jotka on nyt pakastettu viipaleina odottamaan talven omenapiirakoita. Täysi Ikean kassillineen puolestaan lähti eteenpäin ja puissa on vielä kaksi kolmasosaa. Tulemme hukkumaan omeniin. Eivät mielestäni ole kovin hyviä syömäomenia, mutta varmasti hillona, soseena tai mehuna vallan kelpoisia.

Alla oleva alue on tällä hetkellä täysin vailla käyttöä pihallamme. Haaveissa olemme rakentaneet sinne jo vaikka ja mitä, esimerkiksi vierasmökin tai uima-allastalon. Ehkä joskus.

Tästä puolestaan näkee kivasti mihin ruohonleikkaajan kärsivällisyys on riittänyt. "Eihän me koskaan siellä pihan takaosassa olla."

Tontin laidalla, ryteikön keskellä sijaitsee myös vanha kaivo, josta vesi on kannettu ennen vesijohtojen vetämistä sisälle taloon. 

Perheenjäseneni halusivat telttailla. Tuulen vuoksi se tehtiin olohuoneessa.

Illan hämärtyessä ajettiin läheiselle rannalle katsomaan kokkojen ja tulien syttymistä. 

Isotädin vanha rukki on löytänyt paikkansa olohuoneesta ainakin toistaiseksi. Se taitaa siirtyä yläkertaan sitten, kun huoneet vihdoin valmistuvat, mutta olkoon toistaiseksi tuossa. Ei meillä mökkikausikaan ole vielä päättynyt, vaikka muinaistulet jo syttyivätkin. Olemme yrittäneet saada sopivaa rapujuhlapäivää ystävien kanssa sumplittua, mutta vielä ei ole onnistunut. Meille mökkikautta on onneksi vielä jäljellä.