Esikoinen on kehittynyt uusien makujen kanssa paljon. Kesän aikana hän alkoi juoda paitsi kivennäisvettä, myös ensimmäistä kertaa limsoja. Mikä sinällään ei ole lainkaan hyvä, jos hampaita ajatellaan. Matkalla ollessamme hän maistoi rohkeasti uusia makuja illallisella joka päivä. Tähän on varmasti vaikuttanut paljon kouluruokailu ja ryhmäpaine, kun on pitänyt syödä. Hänen osaltaan huoleni on oikeastaan jo kaikonnut, sillä hän kyllä syö. Myös silloin, jos ruoka ei ihan lemppareihin kuulukaan.
Mutta kuopus, voi kuopus sentään. Hänen kanssaan homma menee, jos mahdollista, entistä mahdottomammaksi. Kesän hän eli käytännössä marjoilla, herneillä ja hedelmillä. Tähän päälle juustovoileipiä ja siinäpä se. Kuopus rakastaa kaikkia yllä mainittuja ja odottaa innoissaan aikaa, kun satsumat tulevat kauppoihin. Hän syö myös salaattia mielellään. Lämpimän ruoan kohdalla tulee kuitenkin stoppi. Mikäli tarjoilisin hänelle joka päivä ranskalaisia ja nakkeja tai riisipuuroa sokerilla ja kanelilla, saattaisin saada hänet syömään jonkin verran. Varmaa se ei olisi. Yleisin kuultu sanapari ruokailun yhteydessä on "maistiainen kiitos".
Esikoulun alkamisen jälkeen lohduttaudun sillä, että muiden lasten muodostaman esimerkin myötä lapsi syö edes lounasta ja välipalaa. Tiedän hänen siis saaneen edes jonkin verran energiaa ravinnosta, sillä iltapäivät ja illat ovat aivan mahdottomia. Hän ei söisi mitään. Viikonloppuisin hän elää esimerkiksi kahdella leipäpalalla ja jogurtilla koko päivän. Ruoka ei maistu, ei tee mieli, ei ole nälkä. Aamupala on aikamoista pakkopullaa, mutta niin se kaikilla ei-niin-aamuihmisillä taitaa olla.
Viime viikolla lapsi löysi sanojensa mukaan uuden inhokin eskariruokailusta, nimittäin lihakastikkeen. Aivan tavallisen lihakastikkeen. Tätä ennen ykkösinhokin paikkaa piti vispipuuro. Yllä olevan kuvan ottopäivänä hän oli syönyt aamulla yhden paahtoleivän juustolla ja tämä maissi oli ainut, mitä hän loppupäivän aikana söi.
Mitään uuttahan tämä ei ole, niin monesti olimme alle kaksivuotiaan kanssa kontrolleissa painon vuoksi. Lapsi ylitti kymmenen kilon rajapyykin kaksivuotiaana, siihen saakka häntä ei oikein syöminen kiinnostanut. Maailmassa oli paljon hauskempaakin tehtävää tai tutkittavaa. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että me olemme ihan jumissa tämän asian kanssa. Minä en saa lastani syömään kuin pakottamalla ja itkun kera. Eikä se ole mikään ratkaisu yhtään mihinkään. Hän on jo valmiiksi pienikokoinen ja käyttää vähän alle kuusivuotiaana vaatekokoa 116, osin vielä edellistäkin. Hän on 111 cm pitkä ja pelkään ettei hän ravinnon puutteessa kasvakaan.
Tätä kirjoittaessani sain lapselleni uppoamaan vähän viinirypäleitä, edellisen kerran hän oli syönyt eskarissa välipalan. Olen neuvoton. Miten minä saan tuon lapsen syömään?
Meillä poika oli melko samanlainen. Hän eli eskariin asti käytännössä kurkulla, ketsupilla,perunalla ja maidolla. Oikeasti. Perunasta tykkäsi niin paljon, että sain kuorimisesta jännetuppitulehduksen :) Ei suostunut syömään käytännössä ollenkaan lihaa, kalaa suostui syömään hieman. Varsinkin paistettuja muikkuja. Eli ruokavalio ei todellakaan ollut kunnollinen. Ensin itkin,pakotin ja taisin huutaakin, mutta kun mistään ei ollut apua, annoin olla.
VastaaPoistaAlkoi eskari ja poika muuttui täysin. Ryhmäpaine teki tehtävänsä.
Nykyään hän on 16-vuotias pitkä ja hoikka kulinaristi. Koko perheen suosikkiasioita on matkailu ulkomailla ja hyvissä ravintoloissa ruokailu. Ja poika on nykyään rohkeampi kokeilemaan kaikkea eksoottista kuin minä.
Toivottavasti teilläkin ikä ja muiden esimerkki auttaa eteenpäin.
Ihana kuulla, että valikoivista lapsista voi kasvaa kulinaristeja, antaa toivoa meillekin! Katson aina kateellisena lapsia, jotka ovat vanhempiensa kanssa sushilla. Ehkä mekin joskus. Kiitos tsempeistä!
PoistaTunnen tuskasi, meilläkin asuu syömisongelmainen pieni poika. Ei halua syödä lämmintä ruokaa, salaattia rakastaa, hedelmät menevät joskus, jäätelöä kyllä söisi aina :D Päiväkodissa ei ole ennen suostunut syömään lounasta, nyt sentään siellä syö joskus, ei aina. Yhtä neuvoton olen kuin sinäkin, eli neuvoja ei ole antaa, mutta sympatiaa voin tarjota.
VastaaPoistaJuu, jäätelö uppoaisi myös tämän talouden ronkeliin koska tahansa. Kiitos sympatioista, toivottavasti tämä tästä helpottaa.
PoistaTsemppiä tilanteeseenne! Kuulostaa siltä, että olette kokeilleet jo ns. "kaikkea", joten tuntuu vähän hölmöltä edes sanoa seuraavia asioita. Kuitenkin: jos hän tykkää salaatista, menisikö alas myös ruokaisampi salaatti, ruoanhan ei tarvitse aina olla fyysisesti lämmintä ollakseen täyttävää ja ravitsevaa. Tietysti jos poikanne pitää nimenomaan siitä vihersalaattiosuudesta ja kammoksuu proteiinin tai hiilihydraatin lähteitä, niin tämäkään ei auta. Lihakastikekammosta (symppaan! sitä paitsi oma inhokkiruokana nirsona lapsena oli myös juuri vispipuuro...) tuli myös mieleen, että onko ruokien koostumus se mikä tökkii - haluaako lapsenne selkeästi nähdä, mistä ruoka koostuu? Tällöinhän juuri kaikki kastike-, laatikko- ym. ruoat voivat olla vähän ongelmallisia (vaikka niihin toisaalta saisi piilotettua kätevästi kaikenlaista).
VastaaPoistaYmmärrän että huoli on kova juuri ravinnon riittävyyden suhteen, todennäköisesti kuitenkin nirsous ajan myötä vähintään lievenee. Jaksamista!
Kiva, kun jaksoit kirjoittaa ratkaisuehdotuksia. Olen yrittänyt tarjoilla makaronisalaattia, huonolla menestyksellä. Luulen, että koostumus on hänelle tärkeää, sillä esimerkiksi muusia ja lihapullia hän on syönyt isoäidillään, mutta jos lihapullat ovat kastikkeessa, tuleekin stoppi. Eli tähän pitää paneutua ja tarjoilla ruoka-aineita erikseen. Joskus hän syö pastaa ja kinkkusuikaleita, mutta ne eivät saa olla sekoitettuina.
PoistaKuulostaapa haastavalta. Ensimmäiseksi mieleeni tuli, että olettehan varmistaneet allergioiden, keliakian yms. mahdollisuudet? Onko yleensä kyse ruuan rakenteen epämieluisuudesta vai ruuan mausta sinänsä? Voisikohan poikaan upota esim. juotavat jogurtit ja erilaiset smoothiet? Smoothieihin voisi sekoittaa vaikka kaurahiutaleita yms. kuitupitoista. Samoin käsittääkseni on olemassa ravintolisiä (esim. ravitsemusterapeutti voisi näihin olla hyvänä apuna) joita voisi saada smoothieihin uppoamaan, niin tulisi ainakin energiaa lisää. Muutoikin käynti ravitsemusterapeutilla (joko neuvolan kautta tai yksityisellä) voisi olla hyvä vaihtoehto. Toivottavasti tilanne laukeaa! Ei ole kiva, jos syömistilanteet eivät ole mukavia.
VastaaPoistaLuulen, että kyseessä on monen asian yhdistyminen. Ruokailu on lapsesta turhaa aikaavievää puuhaa ja hän on ennakkoluuloinen maistaja, rakenne on myös tärkeä asia. Allergioita hänellä ei pitäisi olla pikkulapsi-iän maitoallergian jälkeen. Keliakiaa olen miettinyt, sillä minulla se on. Esikoiselta aikanaan testattiin, hänen verikokeensa eivät antaneet viitteitä keliakiasta. Vinkkaus ravitsemusterapeutista oli hyvä, kiitos. Sinne suuntaamme seuraavaksi varmistamaan, että lapsi saa riittävästi energiaa.
PoistaVarmaan olet jo kokeillut, mutta ehdotan silti: oletko kokeillut ottaa pojan mukaan ruoan laittoon? Innostuisiko enemmän syömisestä jos saisi itse valmistaa ruokansa ja näkisi mitä siihen tulee? Tsemppiä!
VastaaPoista-eppu
Olen rohkaissut lasta mukaan ja nyt parina viime päivänä olemme leiponeet yhdessä, tänään hän ehdotti itse pannukakun tekemistä. Tosi hyvä!
PoistaHaluaisin niin mielelläni kertoa jonkun pätevän niksin mutta eipä sellaista taida ollakaan. Ruoka-ajoista kannattaa tietysti pitää kiinni, että pöytään tullaan vaikka ei söisikään. Eskarilainen voi jo itse annostella ruokansa, ainakin päiväkodissa tuo lisää monen nirson lapsen syömistä. Kun tarjolla on esim. perunaa, kalaa/lihaa, salaattia niin sanon aina ,että jotakin on otettava,ja jos otat vain maistiaisen niin toista laatua on otettava enemmän.Näin lapsi pääsee itse päättämään annoksestaan ja olen huomannut sen lisäävän ruokailua.
VastaaPoistaLeipä kannattaa antaa vasta "jälkkäriksi" ruokailun päälle.
Millekään herkkuruokalinjalle en lähtisi vaan tarjolla olisi aina sitä mitä muukin perhe syö. Tämä tulee kuitenkin vastaan eskarissa ja koulussa.
Olen itse ollut lapsena mahdottoman huono syömään.Edelleen vanhemmat sisarukseni jaksavat muistella ja kertoa tarinoita siitä miten en syönyt mitään!Ja minusta kasvoi kaikkiruokainen.
Äitinä tarvitsisit nyt niitä lehmän hermoja, sillä tuo on kyllä varmasti voimia syövä tilanne, kun lapselleen toivoo vain hyvää.
Tsemppiä toivon, kuten edellinenkin kirjoittaja.
Tiina
Kiitos kaunis rohkaisevasta viestistä. Olemme mieheni kanssa olleet tiukkoina ruoka-aikojen suhteen ja siitähän tulee aina lapsen taholta huutoa. Kun puoli tuntia pöydästä poistumisen jälkeen pitäisikin saada vaikka se juustoleipä tai illalla nukkumaankäydessä onkin yllättäen nälkä. Rasittavaa.
PoistaVoi kuulostaa tutulta ! Meidän 2-vuotias on aloittanut nyt nirsoilun mikä johtuu ehkä kesällä syntyneestä pikkusiskosta ja siitä, että oli juhlia juhlien perään ja kaikenlaisia herkkuja.. Makeat kelpaa, hedelmät ja marjat, mutta ei kunnon ruoka ei sitten millään. En ymmärrä millä tuo lapsi elää.. Toivon, että tämä on vaan joku ohimenevä vaihe, kun ennen on syönyt todella hyvin ja maistanut kaikkea...
VastaaPoistaMinä ihmettele myös millä tuo meidän ipana pysyy liikkeessä. Toivottavasti teidän kohdalla jää pian ohimeneväksi vaiheeksi!
PoistaMeillä on samantyyppinen juustoleivän ystävä. Sillä erotuksella, että syö tiettyjä valmisruokia (purkkilihapullia, valmiita lohipullia, siikapihvejä) ja inhoaa marjoja ja hedelmiä (sileää marjakeittoa saattaa juoda, omenaa, banaania ja mandariinia syödä). Lapsi kuulemma pärjää, jos syö edes yhtä ainesta kaikista tarvittavista ravintoaineryhmistä (yhtä proteiinia eli jotain lihaa, yhtä hiilihydraattia eli perunaa, riisiä...) Eli tavallaan turha stressata ja kyllä äitinä on pakko huolehtia, että lapsi saa päivässä edes kerran aterian, jonka syö, eli tarjota ns. lempiruokaa. Näiden todella vähäruokaisten ja nirsojen kohdalla ei voi ruveta kiristämään, että syö samaa tai ei tule mitään. Lapsihan on saattanut jo tarhapäivän elää muroilla tai leipäpalalla ja ei yksinkertaisesti pysty syömään tarpeeksi "inhokkiruokaa" eli useita tavallisia kotiruokia.
VastaaPoistaEsikoinen oli tällainen, jolle aina kelpasi Saarioisten laatikot ja kelpaa yhäkin. Kuopuksen kohdalla olen huomannut toivovani, että söisi edes niitä eineksiä. Totta tuo kiristämisen huonous, siitä ei tule mitään. Mennään vain syvemmälle sen myötä ja ongelma pahenee.
PoistaMeillä 10-vuotias syö pakotettuna hedelmiä, marjoja, kasviksia ja juureksia. Ei tykkää yhtään! Muu ruoka menee, mutta esimerkiksi tomaatille yökkii. Tsemppiä!
VastaaPoistaKiitos, tsemppiä myös sinne!
PoistaJotenkin tästä tulee mieleen, että onko ruuan koostumus juuri se juttu...ja samoin lämpötila. Eli onkohan poikasella jonkunlaista herkkyyttä aisteissa? Onko vaatteiden kohdalla samanlaisia juttuja. Ei saa kiristää, olla karhea tms..tai miten reagoi kuulo-/näköaistimuksiin?
VastaaPoistaMe ihmisethän olemme niin erilaisia aisteinemme. Toisilla osa aisteista voi olla yliherkkiä, toisilla aliherkkiä. Jos asiasta muodostuu arjessa ongelmia, niin joskus voi olla sensorisen integraation pulmia, joka aiheuttaa lapsilla usein jumitusta hankalan asian kanssa.
Suosittelen kyllä ravitsemusterapeuttia. Hänellä voi olla ideoita siedätykseen, niin vältätte pattitilanteiden syntymistä.
Kun asiaa oikein mietin, niin siinä voi olla jotain perää. Sama lapsi nimittäin on tosi tarkka siitä miltä vaatteet tuntuvat päällä ja esimerkiksi sukkien saumat asettuvat varpaiden kohdalle. Kuulon ja näön osalta en ole mitään huomannut, mutta vaatteiden kanssa tosiaan on haastetta. Sitten kun hyvät vaatteet löytyvät ne sujahtavat päälle ongelmitta, mutta jo ihan pienenä lapsi vihasi esimerkiksi kypärämyssyjä yli kaiken. Tätä täytyykin nyt pohtia enemmän.
PoistaMinäkin olisin kysynyt muista herkkyyksistä. Ravitsemusterapeutti ei ole huono idea, mutta lämpimästi suosittelisin myös toimintaterapeutin arviota (neuvolan kautta lähetteellä). Lapset on yksilöitä ja erilaisia tunteissaan ja joskus tarvitsevat pientä ohjausta jossain asiassa eteenpäin. Lapsessa ei siis todellakaan ole mitään "vikaa", kuten tiedätkin :) Ja samalla vanhemmat saavat vahvistusta toimintatapoihin ja vähitellen möröstä päästään eroon. Tsemppiä :)
VastaaPoistaMeillä on tulossa lapsen seuraava neuvolakäynti, täytyy kysyä asiasta siellä. Kiitos sinullekin vinkistä!
Poista