Kastejuhlassa

Tänään pääsimme esikoisen kanssa juhlistamaan pienen ihanan pojanpalleron kastejuhlaa. Olemme tyttöporukkamme kanssa tunteneet laskujemme mukaan sellaiset kolmetoista vuotta ja olemme osin myös toistemme lasten kummeja. Nyt olikin mukava saada lisää pieniä ihmisiä porukkaan mukaan. Kavaljeerini laittoi juhlaan parasta päälle, takki Kappahlista, housut Hennesiltä, kengät Zarasta ja paita sekä rusetti Pomp de Luxilta. Hyvä esimerkki siitä kuinka ketjuliikkeistäkin löytää tyylikästä päällepantavaa.

Ennen lähtöä napattiin parit mumfiet. Kun nyt kerran tälle vaatteiden luettelun linjalle lähdettiin, niin kerrottakoon myös oman vaatetukseni osaset. Jakku Me&I, paita Ralph Lauren, hame Banana Republic, kengät Pura Lopez ja laukku YSL.

Johanneksen kirkko on kaunis. Toimitus oli viehättävä, papin puhe henkilökohtainen ja huumorin sävyttämä. Esikoinen vieressäni lauloi sujuvasti Jumalan kämmenellä sekä Ystävä sä lapsien sekä lausui puolet Isä meidän -rukouksesta. Ei ole menneet uskontotunnit hukkaan, ajattelin siinä kuunnellessani. Vaikka olenkin lämpimästi kaikille yhteisen katsantoaineen kannalla, pidän näin kirkkoon itse kuuluvana näitä tietoja ja taitoja tärkeinä yleissivistävinä juttuina. Sitä pärjää elämässä pitkälle, kun osaa ja tietää miten olla ja toimia. Sen jälkeen voi huoletta soveltaa.

Bulevardin ja Annantalon kulmassa oleva seurakuntasali on kaukana monesti virastomaisiksi koetuista tiloista. Kyllä meidän kelpasi syödä ensin herkullinen lounas, herkutella sen jälkeen kahvilla ja kakuilla ja tietenkin kohottaa malja pienelle sankarille. Esikoisella meinasi tulla vähän tylsää, mutta sitten hyllystä sattui silmiin Lasten Raamattu. Ipana luki siinä juhlan aikana koko kirjan. 

Ja kun kerran ihan siinä ytimessä oltiin, niin mikäs parempi jatko juhlille kuin lähteä vähän ostoksille. Kengät, neulepaita ja mekko minulle syksyyn ja töihin, pojille lelukaupasta joitakin keräilykappaleita lelusarjasta. Ja kun bussimatkaan tarkoitetut kolikot tuli pudotettua Nälkäpäivä-keräykseen, tulivat mies ja kuopus noutamaan meidät kotiin.

Niin, olin kysynyt myös kuopukselta lähtisikö tämä kanssamme juhlimaan. Ei lähtenyt, sen sijaan hän korjasi isänsä kanssa pyörään renkaan ja maalasi työtuolinsa ensimmäiseen kertaan. Kukin kiinnostuksensa mukaan!