Sairastupaa ja uusia alkuja

Tänään se suuri päivä sitten koitti, kun eskari virallisesti alkoi. Katsottiin esikoisen kanssa vaatteet valmiiksi jo edellisenä iltana ja laitettiin reppu sekä kesämuistojen laatikko eteisen pöydälle valmiiksi odottamaan. Aamulla ne lähtivät isänsä kanssa matkaan. Vähän tekisi mieli nyyhkiä, vaikka mikään ei oikeastaan muutukaan. Sama päiväkoti, vain eri ryhmä. Samat kaverit, muutama uusi joukosssa. Mutta on se silti iso juttu. Ihan vastikään syötin tälle pikkutyypille maitoa Stockan kahviloissa ja nyt se on eskari. Ikinä milloinkaan ei aika ole kulkenut niin hurjaa vauhtia kuin lasten syntymän jälkeen.

Kuopus sen sijaan sairastaa, ehdittiinhän tässä jo muutama päivä käydä päivähoidossa kesäloman jälkeen. Tauti on omituinen, mutta tuttu jo viime keväältä. Päivät lapsi on normaali oma itsensä, mutta nukkumaanmenon tienoilla kuume nousee. Sitten annetaan lääkettä ja viilennetään huonetta, mutta yö menee enemmän tai vähemmän kuumeisissa merkeissä. Aamulla kuume on poissa. Tätä on nyt jatkunut kaksi vuorokautta, saa nähdä miten jatkuu ja päässtäänkö tällä viikolla lainkaan töihin ja hoitoon. Viimeksi kuumeilua kesti nimittäin viikon. 

Tällainen kaveri täällä minulla, ei paljoa tauti paina. Arvatkaa kuinka monta rundia Inkan aarre -peliä on tässä ehditty pelailla. Monta. Tyyppi yrittää myös suvereenisti huijata, hänen nappulansa saattavat saada yllättäen rakettirepun ja muuta vastaavaa.

Mutta ei tämä tähän kuulkaa jää. Sunnuntaiaamuna nousin ylös sängystä ja selässä tapahtui jotain. Minulla ei ikinä ole ollut selkävaivoja ja nyt ihan puskista iski totaalinen jumi, ajattelin jo että nyt se välilevy sitten pullistui. Eilinen lääkärikäynti tuotti tulokseksi epäilyn lihaskrampista, jonka puristukseen jokin hermo on jäänyt, minulla nimittäin kivun lisäksi puutuu toinen jalka. Sain kasapäin lääkkeitä, joista yhtä en ole edes uskaltanut ottaa vielä, kun toinenkin väsyttää niin paljon. Vatsahaavaoireiden vuoksi syön myös vatsansuojalääkettä, mutta valitettavasti se ei auta kovin hyvin. Makuulla tai seisoen on hyvä, istuminen ei onnistu kunnolla ja sattuu selvästi enemmän. 

Kunhan tästä tokenen, aloitan jo keväällä pohtimani joogan ja pilateksen tuossa kadun toisella puolella sijaitsevassa kuntokeskuksessa. Lisäksi aloitin kesän tauolla olleet vitamiinit uudelleen, söin alla näkyvää coctailia koko kevään ja olen selvinnyt tähän saakka ainoastaan muutamalla perusflunssalla. Siksipä tämä niin kummallista onkin. Olen ollut niin paljon terveempi kuin esimerkiksi viime vuonna, jolloin sairastin jatkuvasti. Ja nyt sitten ensin se alkava vatsahaava ja perään nämä selkäongelmat. Onko mun nyt ymmärrettävä, että vaivojen määrä on vakio? En halua, siksi vitamiinit, terveellistä puhdasta kotimaista ruokaa ja kortti sinne kuntokeskukseen. On niin rasittavaa, että koko ajan joku paikka kremppaa tai muuten vain yleisvointi on heikko. Ehkä ensi vuonna olen 35-vuotispäiväni kunniaksi terve ja hyvävointinen?