Ekan eskariviikon jälkeen ja pari sanaa kengistä

Ensimmäinen eskariviikko on nyt takana. Kävellessämme välipalan jälkeen kotiin otin esikoista kädestä kiinni ja kyselin vähän miltä on tuntunut. Tässä tiivistetysti pikkukundin fiiliksiä eskarin aloituksesta:

- Siellä on kivaa.
- On hienoa, kun saatiin oma sininen ruutuvihko, johon tehdään juttuja sitten open ohjeiden mukaan.
- Ruokapöydässä pitää istua nätisti, mutta saa jutella.
- On ankaraa ja tylsää, kun oma lautanen pitää hakea ruokakärryn luota eikä apulainen tuo sitä eteen.
- Jos on asiaa, viitataan.
- Uutta lempparimusiikkia on Gommi ja Pommi, jota aina lepohetken aikaan ja kirjan lukemisen jälkeen kuunnellaan. Erityisesti kamelilaulu, kookospähkinälaulu ja "eläin on niin yes sir" (tjsp.) ovat suosiossa.
- Tästä eteenpäin hän syö aina haarukalla ja veitsellä, kun on kerran iso eskarilainen.
- Myös päivämäärää on opeteltu ja erilaisista muodoista koottavaa linnaa askarreltu. 
- Joka päivä ulkoillaan ja on hienoa päästä päiväkodin pihalta aidan toiselle puolelle puistoon leikkimään. Vain eskareilla on tähän oikeus.

Vahvasti ollaan siis positiivisen puolella! Ja kun ajatellaan tuota haarukan ja veitsen käyttöä on huojentavaa, että äitini opetti esikoisen viikko takaperin kuorimaan sen perunan. Päätin myös jättää kertomatta ipanalle, että inhoan M.A. Nummisen ja Pedro Hietasen rallatuksia..

Tässä seuraavassa kuvassa näette kaikki tällä hetkellä pieniksi jääneet lasten kengät. Eli suurin piirtein kaikki. Revin hiuksia päästäni eilen illalla, kun pari toisensa jälkeen osoittautui pieneksi. Esimerkiksi vihreitä nilkkureita ja ruskeita sandaaleita ei ehditty käyttää kertaakaan, kun esikoisen jalka otti harppauksen yli koon. Kuopuksen kohdalla olin osannut vähän varautua, sillä jalka ei ollut kasvanut pitkään aikaan. Silti kauhean kätevää ostaa kerralla koko kenkävalikoima uusiksi.

Olin ostanut tapani mukaan kenkiä alennusmyynneistä jemmaan odottamaan. No, pieleen meni. Kun hain ne esille huomasin, että olin kuopuksen kohdalla liioitellut jalan kasvuvauhtia. Nyt pieniksi jääneet ovat kaikki kokoa 26 ja jemmasta löytyneet kokoa 28. Lapsi näytti lähinnä Pelle Hermannilta lompsutellessaan liian suurissa kengissään ympäriinsä, joten nuo turkoosit tähtitennarit jätettiin vielä odottamaan yhdessä mustien kävelykenkien kanssa. Esikoisen kohdalla osui paremmin nappiin ja vihreät tennarit kokoa 32 ovat juuri hyvät. Sen sijaan jalan kasvaminen isolla harppauksella yhdellä kertaa jätti tosiaan nuo ylemmän nuo vihreät nilkkurit ilman yhtäkään käyttökertaa. Tuskin jaksan jemmata niitä useamman vuoden ajan kuopukselle, joten myyntiin lähtevät.

Eihän se muu auttanut kuin klikata suosikkikenkäkauppani sivuille. Pikkujalat-kaupassa on laaja valikoima laadukkaita kenkiä ja erityismaininta tulee jokaisen mallin kohdalle kirjatuista sisämitoista. Jos lapsen kengässä pitäisi olla n. 1,7 cm kasvu- ja käyntivaraa, (talvikengässä lähemmäs pari senttiä villasukkavaraa ei ole liioittelua), ei pelkkiin kokonumeroihin voi oikein luottaa. Tuolta kaupasta ainakin tietää mitä saa eikä tarvitse arpoa, sen verran koot eri merkkien välillä vaihtelevat.

Nyt tilasin aletuotteiden joukosta kuopukselle sekä Bundgaardin harmaat tennarit päiväkotiin että Arauto Rapin mustat nilkkurit toisiksi kengiksi. Kuopuksen kengänkoko näyttää nyt olevan 27 ja näissä molemmissa kengissä kasvu- ja käyntivaraa jää 1,5 cm. Nilkkureiden sivuvetoketju helpottaa kolmevuotiaan pukemista itse.

Kaikki kuvat: pikkujalat.fi

Esikoisen nilkkureiden sävy on navy, merkki Bisgaard ja koko tennareista poiketen 31.

Kuva: pikkujalat.fi

Lasten kenkiin saa halutessaan kulumaan mielettömiä summia rahaa. Itselleni kengät ovat erittäin tärkeät ja niiden pitää olla hyvät sekä laadukkaat. Nahka on aina hyvä idea ja talvikengät ostan mielelläni villavuorella. Jos ajatellaan yhden lapsen kenkävalikoimaa, niin meillä se pitää sisällään ensinnäkin tennarit päiväkotiin ja pihalle sekä paremmat kengät kaupungille. Tällä hetkellä molemmilla pojilla on lisäksi Converset käytössään, mutta ne voisi jättää poiskin. Kesällä tarvitaan myös sandaalit ja ovathan ne crocsit kieltämättä kätevät. Syksyllä ja keväällä on hyvä olla jonkinlaiset välikausikengät ja viime vuoden kokemusten perusteella tilasin molemmille pojille täksi nolla- ja loskakaudeksi Crocsin Gust Bootsit. Olin hyvin skeptinen alkuun, mutta nuo kengät osoittautuivat viime vuonna todella käteviksi ja esikoinen tykkäsi kovasti käyttää niitä. Valmistajan mukaan kengillä voisi kulkea kovillakin pakkasilla, mutta minun mielestäni ne ovat enemmän omiaan loskakauteen ennen kunnon talvea. Esikoinen valitsi itselleen keltaiset ja kuopus siniset.

Sitten tarvitaan tietysti kunnolliset talvisaappaat. Me olemme jo monta talvea menneet yksillä kunnollisilla nahkakengillä, niin päiväkodissa kuin kotonakin. En vain koskaan uskalla ostaa niitä varastoon, kun koon arpominen tuntuu hankalalta. Sitten tarvitaan tietysti kumisaappaat, jotka esikoisella ovat nyt ensi kertaa Crocsin mallia ja kuopuksella esikoisen vanhat. Myös urheilukenkiä tarvitaan, kuopus sai sisäpelikengät futiskerhoon ja esikoiselle kaivoin juuri esiin valmiiksi ostetut tekonurminappikset koossa 32. Pienet nappikset jätin odottamaan kuopusta ja mahdollista futisharrastusta. Seuraavaksi tulee mieleeni juhlakengät, joissa kuopuksen osalta kierrätän surutta esikoisen vanhoja, noita kun käytetään melko harvoin jokapäiväisessä käytössä oleviin kenkiin verrattuna. Niin ja tossut päiväkotiin. 

Unohtuiko jotain? Aikamoinen määrä, vaikka tämä on meillä se minimi. Hurjaa. Erityisesti kun ajatellaan, että nyt ostetut kengät ovat todennäköisesti kevään tullen pieniä.