Nauhat rusetilla

Esikoinen valitti, että tennarit tuntuvat huonoilta jaloissa ja niinhän se jalka oli kasvanut koosta 30 kokoon 31. Kaivelin kaapista kahdet kyseisen koon Converset, nämä jenkkiversiot kaupunkimenoihin ja vaaleansiniset pihaleikkeihin. Sitten sanoin ipanalle, että nyt me kuule opetellaan tekemään rusetti.

Minä neuvoin, tyyppi hiffasi homman samantien ja toteutti. Vielä pitää harjoitella sorminäppäryyttä, että homma tulee aikanaan tarpeeksi sujuvaksi, mutta myös hitaasti tulee hyvä, näytti lapsi. Ja solmii nyt sitten aina itse nauhat. Tekee pupunkorvan, jättää häntää riittävästi ja kietaisee toisen nauhan korvan ympäri ja läpi. Sitten kiristys ja valmista tuli! Välillä häntä tuskastuttaa sormien tottelemattomuus, mutta auttaa ei enää saa. Mutta eipähän tarvitse ostaa erikseen tarrallisia kenkiä, kun kaapista nauhaversiot valmiina löytyivät, pääsee ipana päiväkodissakin ulos, kun saa nauhat itse solmittua.

Seuraavaksi pitäisi varmaan opetella kuorimaan peruna.

Arjen saapuminen vähän jo innostaa ja olen tämän päivän aikana laitellut kalenteria loman jäljiltä ajan tasalle, päättänyt tilata huomenna sekä kampaajan että kasvohoidon, ilmoitellut lapsia harrastuksiin ja käynyt läpi ipanoiden vaatekaappeja. Tuloksena se tavallinen tarina, eli vähän kaikki liian pientä. Ei siis muuta kuin shoppailukaverivuorossa ollut esikoinen mukaan takapenkille ja kurvaus Stockan parkkiin, tehokas tunti Stockalla sekä Lindexillä ja takaisin kotiin kahden täpötäyden muovikassin kanssa. Heippa hei rahat, oli kiva nähdä! Mutta kyllä on kuulkaa varusteet kunnossa, kun päiväkotiin palataan.