Pehmeä lasku

Tällä viikolla koko porukka on totutellut arkeen hiljalleen. Pojat ovat käyneet pari päivää päiväkodissa tutustumassa uusiin tiloihinsa ja hoitajiin ja kivasti on sujunut. Mitään suurta muutosta ei tapahdu, molemmat vain vaihtavat huonetta saman talon sisällä. Esikoista jännittää ensi viikolla alkava eskari eikä pieniltä tunteenpurkauksilta vältytä, mutta hyvä vaan että sanoo tunteensa ääneen. Kuopus taas on hoidossa superreipas iloinen tsemppari, joka eilen tirautti pienet itkut minut nähdessään. Tuli mieleen koti ja äiti ja ikävä valtasi pienen mielen. Huomenna esikoinen menee isovanhempiensa luokse laatuaikaa viettämään ja minä olen kuopuksen kanssa. Jos lapselta kysytään, hän haluaa ihan vaan leikkiä hippaa äidin kanssa koko päivän, joten tsemppiä minulle. Myös mies on tehnyt tämän päivän kotoa käsin töitä ja tekee myös huomisen samalla systeemillä.

Esikoisen piirtämisinto näyttää jatkuvan ja kotiin kannetaan erilaisia töitä samaan tahtiin kuin keväälläkin.

Minä kävin tänään kasvohoidossa rentoutumassa ja heti ensi viikon alkuun sain varattua kampaajan. En edes muista milloin olen viimeksi käynyt, mutta raidat menevät puolessa välissä päätä ja pituuttakin riittää. Aion pätkäistä hiuksista reilusti pois nin, että hipovat hartioita. Raidoituksella varmaan jatketaan, monen vuoden tummanruskean jälkeen tämä vähän vaaleampi kuontalo tuntuu yhä kivalta. Ihonhoitorintamalla vuosi sitten aloitettu Dermalogica on yhä juuri se, mitä olen kaivannut. Olkoonkin, että hinnat ovat korkeat, mutta tuotteet kestävät pienen ikuisuuden päivittäisessäkin käytössä. 

Tiistai-iltana yllätimme ystäväni, kuopuksen kummitädin, syntymäpäivänään. Hänen miehensä oli organisoinut synttäri-illalliselle mukaan myös meitä kavereita ja vietimme hauskan illan ravintola Gaijinissa. Vaikka ilta oli hauska ja juomani viinilasillinen erinomainen, jätti ruoka minut vähän kylmäksi. Muutamia tosi hyviä, muutamia ihan kohtalaisia ja pari sellaista ruokalajia, jotka olisin voinut jättää väliin. Tuollaisessa paikassa sitä toivoisi aina yllättyvänsä positiivisesti ja paikan ylittävän odotukset, mutta valitettavasti niin ei nyt käynyt. Mies sanoi samaa oltuaan siellä kerran työn puolesta syömässä. 

Ennen lähtöä pyysin miestä ottamaan pari kuvaa vaatteistani, kun ajattelin pukea tuon mintunvihreän pliseeratun hameihanuuden ensi kertaa päälle. Oli järjettömän kuuma, hirveä hiki ja meikki vain valui, epämukava olo ja siinä sitä oltiin. Asukriisi. Mies oli jo soittanut taksin, kun päätin näyttäväni ihan kamalalta ja karsean lihavalta ja riivin pukineita vauhdissa pois päältäni. Sitten päälle vanha Banana Republicin tummansininen luottomekko, jalkaan mustat korkkarit ja ovesta ulos. Seuraavana päivänä katsoin kuvia ja totesin, että ei tuo vaatetus nyt mikään niin hirveä ollut kuin miltä siinä hetkessä tuntui. No, näitä sattuu. 

Ensi viikolla minulla on työhaastattelu, kirjoitan näistä työkuvioista tarkemmin vielä toisen kerran. Eskari alkaa virallisesti tiistaina ja futistreeneihinkin tehdään paluu. Sain kuopuksen ilmoitettua myös jalkapallokerhoon, sinne hän on koko kevään odottanut pääsevänsä. Ilahduttavaa on, että molempien poikien arkitreenit ovat nyt sitten samana päivänä, joten vain yksi arki-ilta menee viedessä ja tuodessa, toinen vanhempi toisen kanssa ja toinen toisen. Esikoisella on myös sunnuntaisin toiset harjoitukset ja myöhemmin syksyllä tai talvella olen ajatellut ilmoittaa hänet luistelukouluun. Että onhan sitä sitten taas kaikenlaista. Kuopuksen osalta tuo yksi harrastuskerta riittää vallan mainiosti, mutta ensi keväälle pitää harkita uimakouluun valmistavaa vesipeuhua läheisessä uimahallissa. Tämä tyyppi nimittäin ei siedä pisaraakaan vettä kasvoillaan ja se on vähän hankala homma olettaen, että joskus pitäisi oppia uimaan.

Tämä oli nyt vähän sitä sun tätä -tyyppinen postaus, mutta tulipahan kerrottua kuulumisia kuluneelta viikolta. Nyt aion ehdottaa pojilleni, että mitä jos siirrettäisiin karkkipäivä huomiselta tälle päivälle, kun äidin niin kovin tekisi mieli salmiakkia!