Little Globetrotters

Täyttelin muutama ilta takaperin lasten vauvakirjoja ajan tasalle. Siinä sivuja käännellessäni osuin matkoista kertovalle aukeamalle ja mietin, että onhan näiden kanssa tullut reissattua. Tässä katsaus matkustuksen ihmeellisen maailmaan sen jälkeen, kun meistä tuli lapsellisia.

Esikoinen pääsi ensimmäiselle matkalleen yhdeksänkuisena, kun lähdimme sekä pieni perheemme että vanhempani ja siskoni Wieniin. Tämä ensimmäinen reissu oli helpoimmasta päästä, kun majoituimme isäni entisen työpaikan täysin varusteltuun asuntoon ostoskadun kupeeseen. Esikoinen osoitti helppoutensa nukkumalla osan lennoista ja viihtymällä päivät pitkät rattaissa maisemia katsellen, hän kävi mukanamme niin Schönbrunnissa (jossa hauskinta oli oma kuva lukuisissa peileissä)kuin puistoissa, kahviloissa ja kaupoissa.

Seuraavaa matkaa odoteltiin puolitoistavuotiaaksi saakka, seuraavaan kesään. Tuolloin lähdimme käymään Lontoossa, jonne mies silloin matkusti töiden puolesta vähän väliä ja minä ikävöin pitkän käyntitauon jälkeen. Agendalla oli ostosten lisäksi paljon kävelyä, eläintarhassa käymistä ja yleistä hengailua. Ipana otti repetuaariinsa aamupäiväunet, jolloin me miehen kanssa istuimme kahviloissa. Oli tosi rento ja ihana reissu!

Vuotta myöhemmin olin vähän vajaa puolivälissä raskaana ja olimme vuokranneet talon Rooman liepeiltä Lazion alueelta. Matkaan lähti perheemme lisäksi taas kerran vakioporukka, eli isovanhemmat ja sisko. Ennen Italiaa olimme miehen kanssa olleet talvella ensimmäisen kerran yhdessä poissa esikoisen täytettyä kaksi vuotta, kun piipahdimme New Yorkissa neljän yön verran ja minä olin ollut ensimmäisen yön yksin poissa kotoa samaiseen kahteen vuoteen, kun kävimme tyttöporukalla juhlistamassa kolmekymppisiämme Tallinnassa. Kotona odottaneet mies ja esikoinen sairastuivat tietenkin samana iltana molemmat, kuinkas muutenkaan. 

Viikko Italiassa oli helteinen. Viihdyimme talon uima-altaalla, nukuimme päiväunia niin minä kuin kaksi- ja puolivuotiaskin ja autoilimme lähikaupunkeihin sekä kauppareissuille. Esikoinen osoittautui alkavaksi vesipedoksi ja alkoi vihdoin puhua niin kunnolla, että hänen kanssaan voi keskustella pitkät pätkät. Tuolla reissulla myös viikkoa aiemmin aloitettu vaipattomuus eteni isoin harppauksin ja seuraavalla viikolla kotona poika oli täysin kuiva. Aamiaiset ja lounaat valmistimme itse talolla, mutta illalla lähdimme aina ulos syömään. Totesimme myös, että olemme lomailijoina enemmän hotellivieraita kuin talonvuokraajia, ruoanlaitto ja tiskit sun muut kotiaskareet kun eivät jättäneet tuolla rauhaan lomallakaan.

Seuraavana kesänä, esikoisen ollessa 3,5-vuotias ja kuopuksen täytettyä huimat puoli vuotta olimme vanhempieni kanssa Itämerellä risteilemässä. Esikoisen mielestä matkan kohokohta oli taatusti Visby ja Peppi Pitkätossun talo, minä pidin myös piipahduksesta Ahvenanmaalla. Kuopus oli tällä ensimmäisellä matkallaan elementissään, hurmaava puolivuotias pallero, joka nukkui sylissä ja kailotti ruokapöydässä kovaan ääneen omia juttujaan. Valitettavasti kaikki kuvat tältä matkalta ovat kadonneet.

Seuraava kesä toi mukanaan pakettimatkan Kreetalle. Vietimme viikon oikein mukavassa hotellissa, jonka lastenklubin hahmoja ja minidiscoilua molemmat lapset pelkäsivät. Sen sijaan he uivat viikon niin, että esikoinen oppi uimaan kellukkeilla ja kuopus puljasi vieressä minkä ehti. 

Saman vuoden marraskuussa oli kuopuksen vuoro jäädä kotiin, kun minä, mies ja esikoinen matkustimme Atlantin ylitse. Lensimme Frankfurtin kautta Washingtoniin ja viivyimme esikoisen kummien luona neljä yötä ennen paluuta samaa reittiä takaisin. Viimeistään tällä matkalla esikoinen sai ylistyksemme reippaudestaan ja lupauksen päästä aina ja minne vain mukanamme. Meillä oli huippukiva reissu ja kuopus otti meidät riemuiten vastaan vain huomaten minuutteja myöhemmin, että jumankekka sentään, nuo ovat olleet jossain ja jättäneet hänet kotiin. Seuraavina päivinä lapsoseni muun muassa puraisi minua kunnolla jalasta ja pillahteli itkuun vähän väliä ja minä päätin, että ikinä en enää ole näin montaa päivää putkeen lapsistani erossa ennen kuin ovat isoja.

Saman vuoden lopussa aloitin tämän blogin kirjoittamisen ja seuraavat matkat viime vuodelta löytyvätkin jo täältä. Kävimme kevättalvella Tukholmassa, millä reissulla pojat toteuttivat tuon kahden hengen ratasnukkumisen Junibackenista palatessamme ja me miehen kanssa joimme päiväkahvit NK:lla täydellisessä rauhassa.

Tässä välissä minä vietin viikonlopun Amsterdamissa, ensimmäinen poissaoloni yksin sitten vuoden 2010. Viime kesänä käytiin kurkkaamassa millainen lomapaikka on Dubrovnik, mukana tällä kertaa poikien täti, eli siskoni. Huippukiva reissu, palaamisen arvoinen paikka. 

Ja kuukautta myöhemmin tehtiin pikareissu Saksaan häihin. 

Tälle vuodelle plakkarista löytyvät Dubai ja Mallorca. 

 

Seuraavaksi meitä kutsuu kahden kuukauden kuluttua Lontoo ja siellä ainakin Luonnonhistoriallisen museon dinosaurukset, eläintarha, Big Ben ja Tower. Jos joku vielä epäröi, niin kannustan kympillä, lähtekää! Menkää! Tehkää! Sillä lasten kanssa todellakin voi ja kannattaa matkustella.