Perjantai!

Tänään tuntuu siltä, että perjantai on viikon paras päivä. Pojat olivat päivällä molemmat omien päiväkotiryhmiensä kanssa lastenkonsertissa ja tulimme pikaisesti sadetta pakoon kotiin kaupan kautta. Paljon tuoreita hedelmiä iltapalaksi ja tietenkin perjantaikarkit molemmille ipanoille. Tänään valinta osui nallekarkkeihin, minä yritän sitten tolkuttaa, että jotain voi säästää myöhemmäksikin. Että ei tarvitse ihan kaikkea kerralla syödä. Kivat tahmat muuten tuossa kuvassa, livenä pöydän pinnalla. Oh well. 

Muutenkin päiväkotiasiat tuntuvat olevan nyt ihan hyvällä tolalla. Esikoinen kävi eskaritutustumisessa käytävän toisella puolella ja oli illalla asiasta kysellessäni oikein hyvällä mielellä. Oli pitänyt osata kertoa oma nimi, piirtää oma kuva, ja lopuksi pojat olivat jo löytäneet yhteiset leikit. Kuopus puolestaan saa pitää tutut ryhmäkaverit, jo alusta saakka häntä hoitaneen lastenhoitajan ja saa vielä toiseksi lastenhoitajaksi ryhmäänsä hyvän tyypin, nuoren kundin. Ryhmä on erittäin poikavoittoinen, joten hyvä veto. Myös lastentarhanopettaja on tuttu, hoitanut esikoista alusta saakka. Eli hyvillä mielin tässä lähdetään lomalle piakkoin. Vieläkään ei tosin ole varmuutta siitä voimmeko lomailla eskarin alkuun saakka, mutta ainakin oma päiväkoti sitten jo elokuun alusta aukeaa.

Kahden vuorokauden tauon jälkeen vaniljakahvi maistuu erikoisen hyvältä. Olen taas noudattanut tunnollisesti hammasvalkaisun jälkeisiä ohjeita ja syönyt vain kaikkea värjäämätöntä. Kofeiini on kyllä vahva aine, eilen illalla särki päätä ihan taatusti tästä kahvinpuutteesta johtuen. Mutta nyt taas saa vakkarikupillisen juoda, kun varoaika on ohitse.

Kaffekupin vieressä nököttää uusi puhelimeni, minäkin olen virallisesti siirtynyt nykyaikaan. Tai uusi ja uusi, miehen vanha Lumia tämä on ja otin sen nyt käyttöön. Minulla on ollut tähän saakka sellainen perusluuri, jolla voi tasan soittaa ja lähettää tekstiviestejä. Käyttäisin sitä yhä, jos se ei olisi tiltannut täysin, esimerkiksi puheluita ei enää voinut katkaista. Nyt olen sitten opetellut tällaisen älyluurin käyttöä. Ja ihmetellyt miten kuopus näyttääkin niin isolta tuossa aloituskuvaksi nappaamassani räpsäisyssä. Kaikki instagramit sun muut ovat vielä ihan hepreaa. Pikkuhiljaa...

Jos sade loppuu, lähdetään illalla pihalle puhaltamaan saippuakuplia. 

Olen viime päivinä miettinyt, että aikamoista tajunnanvirtaa tämä blogi kyllä on. Tämä ei ole tyyliblogi, ei täysin sisustusteemainen eikä oikein äitiysversiokaan. Mikä tämä sitten on? Toki minä kirjoitan tätä kovin paljon omaksi ilokseni ja muistoksi itselleni, en halua unohtaa millaista meillä oli lasten ollessa vielä pieniä. Mutta ehkä tästä saa joku muukin jotain iloa. Ainakin äitini!