Biililyyli

En tiedä olenko koskaan tullut kertoneeksi, mutta minä tykkään autoista. Tykkään autolla ajamisesta hirmuisesti. Ajan kaikkialla, ajan mielelläni pidempiäkin matkoja ja olen varta vasten opetellut ajamaan Helsingin keskustassa. Kannattaa muistaa, että olen junantuoma ja ajanut autokouluni paljon pienemmissä ympyröissä. Mies puolestaan ajoi kortin suoraan Helsingissä ja hänen vanavedessään päätin opetella ajamaan täällä kaikkien yksisuuntaisten ja autopaljouden seassa. Nykyään se on arkipäivää ja epäilen joskus saavani aikaan pysyvät urat meidän talon autohallin ja Stockan parkin sisäänajon välille.

Olen kiinnostunut autoista, merkeistä, malleista ja uutuuksista. Saan säännöllisesti autonvaihtokuumeen ja jos se sattuu samaan aikaan miehen vastaavan kuumeen kanssa, ollaan ongelmissa. Me olemme ajaneet pienellä autolla ja olemme ajaneet farmarilla. Nykyinen auto on meidän molempien mielestä sitä mieluisinta merkkiä, ajettavuudeltaan ykkösluokkaa ja sitä todella saa ajaa. Ei tule fiilistä, että istuu vain kyydissä, kun kiihdyttää Kehällä. Tämä on kolmas BMW:mme, tällä kertaa kolmossarjalainen sedan ja jälleen käytettynä hankittu. Siinä suhteessa olen nihkeilijä enkä näe mitään järkeä ostaa autoa uutena, kun vähän ajettuja ja uudenveroisia käytettyjä löytyy paljon. Välillä ratin takana istuessa huvittaa, että tässä sitä nyt ollaan. Asutaan hyvin keskiluokkaisella asuinalueella ja ajetaan hyvin keskiluokkaisella autolla. Mitä tapahtui nuoruudelle ja hulluudelle! Totuuden nimissä on kyllä sanottava, että minä taidan olla niitä syntymäkeskiluokkaisia...

Autoista on saatu aikaan myös yksi iso riita miehen kanssa. Kysyin joskus vuosia takaperin minkä auton hän minulle ostaisi, jos kaikki maailman mahdollisuudet olisivat avoinna. Ajattelin, että saan jonkun makean kaaran, mutta arvatkaapa mitä mies vastasi. Volvon. Kaikista maailman autoista hän ostaisi minulle Volvon. Mikä antiklimaksi. Ja mies oli raukka vain ajatellut mahdollisimman turvallista autoa perheelleen. 

Me pärjäämme yhdellä autolla hyvin ja periaatteessa pärjäisimme myös ilman autoa. Käytännössä voisi olla hankalampaa, sillä auto tuo kuitenkin paljon vapautta menemiseen ja tulemiseen. Olemme miehen kanssa joskus leikitelleet ajatuksella, että esikoisen tullessa aikanaan täysikäiseksi ostamme hänelle "oman" auton, ellei ukki ehdi ensin. Oman lainausmerkeissä siksi, että käytännössä kyseessä olisi perheen toinen auto, johon kuuluisi kiinteästi kuskausvastuu esimerkiksi kaikissa pikkuveljen treenikuvioissa. 

Me emme tosiaan tällä hetkellä tarvitse toista autoa, mutta jos saisin valita minkä tahansa kaaran järkevissä rajoissa, olisivat speksit seuraavat. Auton tulisi olla kaupunkiajoon sopiva, kooltaan pieni, hyvin kiihtyvä ja pikkaisen ärhäkkä, mutta luotettava ja vakaa peli. Eli jompi kumpi näistä: 

Kuva: www.alfaromeo.fi

Kuva: www.bmw.fi.

Alfa Romeo on ikihaaveeni, Bemarin ykkössarjalainen jo kokemuksen mukaan huippuhyvä auto. Tuohon ensimmäiseen mies toteaisi, että onnea vaan yrityksellä saada Alfa talvisin käyntiin. Ja minä toteaisin, että onhan meillä se autohallipaikka!