Kymmenen vuotta profiilikuvia

Blogeissa on kiertänyt jonkin aikaa Facebookin profiilikuvia kymmeneltä vuodelta esittelevä sarja. Pidemmittä puheitta, tässä omia kuviani siltä ajalta, kun olen Facebookissa ollut. 

Liityin Facebookiin esikoisen syntymän jälkeen. Olin ajatellut pysytteleväni poissa, mutta sitten sisko muutti Australiaan ja totesin naamakirjan käteväksi tavaksi pitää yhteyttä ja lähettää kuvia vauvasta maailman toiselle puolelle. Tämä kuva on otettu ensimmäisenä oikeana äitienpäivänä, kun pallopääni oli neljä kuukautta vanha. Ai että tuo vauva oli ihana! Tässä vaiheessa maitoallergia oli jo selvillä, tyyppi alkanut syödä ja kasvaa ja palleroitua. Tänä päivänä silmät ovat yhtä siniset edelleen, nenä samanlainen nykerö, mutta tukka on kasvanut päähän.

Vuodelta 2009 ei löytynyt yhtään varsinaista otosta, lienen poistanut nuo profiilikuvat jossain vaiheessa. Tämä on kuitenkin lähellä, se on otettu vuoden 2010 alussa ja pidän sylissäni esikoista, jolla oli muistaakseni tuossa tilanteessa joku kriisi meneillään. Ystävä sanoi myöhemmin luulleensa, että sylissäni on vaatemytty, mutta tarkemmin katsottuaan huomannut minun halaavan lastani.

Tässä kuvassa ollaan juhlimassa. Oli vuoden 2010 syksy, minä odotin kuopusta ja olimme esikoisen kanssa kahdestaan liikenteessä. Kuva on mustavalkoinen, mutta muistan esikoisella olevan tässä vaaleanpunainen kauluspaita päällä. Ihan lempparikuviani, voi tuota lapsen katseen syvyyttä.

Tämä kuva on keväältä 2011. Luottokuvaajamme, joka on ottanut kaksi ylempääkin otosta, otti meistä perhekuvat nelihenkisenä perheenä. Siinä jossain kuvausten yhteydessä on tämäkin kuva taltioitunut muistikortille. Minulla on tähän aikaan ollut selvästi tummemmat hiukset kuin nykyisin. 

Vajaata vuotta myöhemmin, helmikuussa 2012 juhlittiin esikoisen kummien häitä. Tässä ollaan Tuusulan kirkon pihalla ottamassa valokuvia ennen vihkimistä, esikoinen oli mukana morsiuslasten joukossa. Oli superkylmä, sen muistan. Tästäkin kuvasta tykkään paljon ja voisinkin jälleen alkaa käyttää tuota vaaleaa huulikiiltoa.

Tämän kuvan takana oleva tarina naurattaa. Olin ostanut uuden luomivärin, sillä yritin jälleen kerran panostaa vähän itseni laittamiseen. Kokeilin luomiväriä kotona ja yritin ottaa kuvaa, jossa sävy näkyisi oikein tietääkseni sopiiko se minulle vai ei. Samalla onnistuin ottamaan aika kivan kuvan, jonka laitoin sitten profiilikuvakseni. Luomiväriä en ole paljoa käyttänyt. Ja vuosihan on 2013.

Tämän kuvan on ottanut esikoinen kesällä 2014. Olin juuri tullut hammasvalkaisusta ja lapsi halusi kokeilla kameraa. Käännettyään sen minua kohti sai aloitteleva kuvaaja ikuistettua alla olevan otoksen, josta tosin sain kriisin koskien silmänalusryppyjä. 

Syksyllä 2015 vietimme kymmenvuotishääpäiväämme ja molempien alkuvuodesta olleita kolmekymmentäviisivuotispäiviä juhlimalla Kappelin Kellarissa. Kutsuja lähti seitsemällekymmenelle läheisimmälle, heistä paikalle tuli viitisenkymmentä ja meillä oli kiva ilta. Kuva on miehen ottama Esplanadin puistossa ennen juhlien alkua. Minulla oli yli 38 astetta kuumetta tässä, mutta tehokkaalla douppauksella jaksoin illan hyvin. Ja tuo mekko on ihana, täytyykin ottaa taas seuraaviin juhliin käyttöön. 

Tämäkin kuva on otettu äitienpäivänä, vuosi vain on 2016. Tykkään tästä sellaisena arjen nopeana räpsynä, kännykällä kuvattuna ja autossa matkalla. Kuvissani on usein ollut pojat mukana, sillä miksipä ei. Sen sijaan pelkkä lapsen kuva profiilikuvana menee en ymmärrä -kategoriaan.

Ja lapsia löytyy myös nykyisestä. Tämä miehen äitienpäivänä ottama kuva meistä kolmesta on niin kaunis, että halusin laittaa sen nykyiseksi profiilikuvakseni. Usein tällaiset vähän salaa otetut kuvat ovat niitä parhaita, kun tunne näkyy kuvattavien kasvoilta. Niin tässäkin.