Kesäsuunnitelmia

Juhannus lähestyy ja sitä myöten kesäloma alkaa olla ovella. Minulla on enää muutama työpäivä jäljellä ja pojilla saman verran päiväkotia ja kesäkerhoa edessä. Mies jatkaa vielä viikon meidän jo lomaillessamme, mutta sitten ollaa koko perhe heinäkuu yhdessä, toivottavasti suurelta osin kesäpaikallamme.

Juhannukseksi menemme kesäkodille, jossa pitäisi tuolloin olla remontit tältä kesältä täysin ohitse remonttimiesten toimesta, me alamme pikkuhiljaa jatkaa siitä. Mutta sitä ennen saunotaan, syödään hyvin ja nautitaan juhannuksesta toivottavasti lämpimässä säässä. Juhannuksen jälkeiselle viikolle meillä on suunnitteilla kaksikin kyläilyreissua sekä teatteria. Käymme ystävien luona, olemme osin kotimaisemissa ja yhtenä iltana menemme katsomaan Peppi Pitkätossua Järvenpään kesäteatteriin.

Kun mieskin on saatu lomailijoiden joukkoon, lähdemme heti ensimmäisenä viikonloppuna ulkomaille. Siellä vietetyn viikon jälkeen lienee hyvä lepäillä muutama päivä kotona pyykkiä pesten, kunnes suunnataan taas talolle. Sieltä olisi toiveissa tehdä retkiä lähistölle, kuten Tammisaareen, Hankoon tai Fiskarsiin. Heinäkuun puolivälissä menemme Turkuun katsomaan Vaahteramäen Eemeliä kesäteatteriin ja ainakin muutamat kesäjuhlat on heinäkuun lopulle tiedossa myös.

Elokuussa mies palaa jo töihin, mutta kuukauden ensimmäiset viikonloput ovat jo ohjelmoituja. Ensimmäinen kuluu miehen yhdistyksen tapahtumassa ja toisena viikonloppuna meidät on kutsuttu häihin. Vähän haaveilen vielä rapujuhlista elokuun lopulle, mutta täytyy katsoa.

Aivan yllättäen ipanat keksivät muutama päivä takaperin, että heidän pitää päästä uudelleen Muumimaailmaan. Yritin vähän siinä sanoa, että ehkä heille ei siellä enää niin kovassti olisi tekemistä, mutta tyypit olivat ehdottomia. Sinne on päästävä ja mieluiten ystäväperheen kanssa. Niinpä pyysin eilen esikoisen kummeja mukaan ja kuten kummitäti totesi, ehkä reissusta saisi yhdessä siedettävän. Huvipuistoreissuista en ole luvannut pojille vielä muuta kuin Linnanmäen. Särkänniemessä olimme viime vuonna kaksi päivää ja Tykkimäki osuisi nyt sukuloimisreissun varrelle.

Kaikki kuvat ovat parin vuoden takaa. Voi noita pikkukundeja. En tiedä mitä se minusta kertoo, mutta näen ajan kulumisen selvästi esikoisesta. Kuopus sen sijaan on silmissäni koko ajan samannäköinen. Ehkä se on tämä äidin vauva -syndrooma, josta raukka joutuu koko elämänsä kärsimään!